Kymmenen vuotta sitten Windhoekin keskustan yleinen kirjasto Namibiassa oli perinteinen lainakirjasto, joka oli ahdettu täyteen kirjahyllyjä. Hyllyiltä saattoi poimia vapaa-ajan lukemiseksi romaanin, vaikkapa Leo Tolstoin klassikkoteos Anna Kareninan, keittokirjoja tai oppaita joissa ohjeistetaan käsitöiden saloihin.
Tänä päivänä Namibian yleiset kirjastot ovat kovin erinäköisiä. Hyllyiltä löytyy yhä samoja klassikkoteoksia, mutta ne tuskin yltävät kirjaston suosituimpien teosten listalle. Listalta löytyy ennemminkin harjoitus- ja oppikirjoja, hyötykirjallisuus on suosiossa mennyt viihdekirjallisuuden ohi. Myös pelkät hyllyjen täyttämät huoneet ovat saaneet väistyä ja niiden kylkeen on rakennettu lisähuoneita opiskelu- ja lukutiloiksi.
Namibiassa asuva, suomalainen kirjastonhoitaja Ritva Niskala huomauttaa, että muutos ei ole tapahtunut hetkessä, vaan takana on hidas ja pitkäjänteinen kehittämisprosessi.
“Namibian kirjastolaitokselta meni kauan tajuta, ettei Afrikassa kaivata eurooppalaistyylisiä lainakirjastoja. Samanlainen lukukulttuuri, jossa kirjoja luetaan vapaa-ajalla, puuttuu sieltä kokonaan.”
Ennen Namibian itsenäistymistä, Etelä-Afrikan vallan aikana vallinnut apartheid kuitenkin kuljetti kirjastolaitosta juuri perinteisen lainakirjaston suuntaan. Niskalan mukaan kirjastolaitos oli siihen aikaan lähinnä valkoisten kotirouvien kirjasto, josta lainattiin opuksia vapaa-ajanvietteeksi. Lisäksi kirjastoja rakennettiin vain valkoihoisten asuttamille alueille, pääasiassa Namibian keski- ja eteläosiin.
“Itsenäistymisen jälkeen suunta kuitenkin muuttui ja kirjastoja rakennettiin ympäri maan, myös tummaihoisten asuttamaan pohjoisosaan. Käyttäjäkuntakin on sittemmin uudistunut: nykyään kirjastot kuhisevat lukurauhaa etsiviä koululaisia ja opiskelijoita. Se mikä kiinnostaa, ovat sanomalehdet sekä opiskeluun ja toimeentuloon liittyvä tiedonhaku”, hän kertoo.
Kirjastot sähköistyvät
Kirjastojen kehittäminen sai Namibiassa vauhtia, kun Windhoek municipality ja kolme suomalaista kaupunkia yhteistyössä rakennuttivat Katuturan kaupunginosaan kirjaston, Greenwell Matongon.
“Alun perin Greenwell Matongoon rakennettiin vain yksi huone. Kun kirjasto avattiin, se täyttyi hetkessä koululaisista ja opiskelijoista, ilman minkäänlaista mainontaa. Sittemmin kirjastoa on laajennettu rakentamalla sinne opiskelijoiden kaipaamia lukuhuoneita”, Niskala sanoo.
Kirjastonhoitaja Taimy Shaanika kertoo, että erityisesti viikonloput ovat kiireistä aikaa, silloin lukuhuoneet täyttyvät kirjoihin uppoutuneista opiskelijoista ja koululaisista. Yliopisto-opiskelija Petrina Hailonga kertoo käyvänsä kirjastossa useana päivänä viikossa etsimässä lukurauhaa.
“Myös kirjaston tietokoneet ovat kovassa käytössä, sillä minulla ei ole omaa konetta kotona. Tulen tänne kirjoittamaan erilaisia hakemuksia ja esseitä”, hän kertoo.
Kirjastonhoitaja Theopolina Shuumpili kertoo, että lähivuosien tärkein tavoite on saada tietokoneet ja internet-yhteys kaikkiin toimipisteisiin. Hän laskeskelee, että tällä hetkellä jo puolessa kirjastoista on internet-yhteys tiedonhakua helpottamassa.
Shuumpilin mukaan tietokoneiden rantautuminen kirjastoihin palvelee paitsi kirjaston käyttäjiä, myös koko lainausjärjestelmää: “Kirjastojen yleinen ongelma on, että lainattuja kirjoja ei ikinä palauteta takaisin. Puutteellisen lainaussysteemin vuoksi kirjojen kulkua on ollut hankala seurata ja myös oppikirjojen ostoa on rajoitettu sillä verukkeella, etteivät ne kuitenkaan pysy tallessa. Nyt tietokoneiden tultua kirjojen kulkua ja eräpäiviä on helpompi vahtia.”
Kattava kirjasto kaikkialla
Ritva Niskalan mukaan toinen tärkeä tavoite on, että Namibian jokaisessa 13 maakunnassa olisi ainakin yksi kunnollinen kirjasto. Niskala kertoo, että pääkaupunki Windhoekin ulkopuolella kirjastot ovat pieniä ja valikoima puutteellinen, mutta varoja niiden kehittämiseksi ei ole löytynyt.
Mahdollinen rahoitus löytyi, kun Namibiassa oli käynnistymässä yhdysvaltalaisten rahoittama Millennium Challenge Account (MCA) kehitysohjelma, joka pyrki tuomaan parannuksia Namibian talouselämään. Kirjastoalan ammattilaiset päättivät saada kirjastot hankkeeseen mukaan, vaikka alku tuottikin hankaluuksia.
“Ohjelman edustaja totesi kuivasti, että eihän kukaan tosissaan usko, että kirjastoilla olisi jotain vaikutusta ihmisten toimeentuloon”, Niskala muistelee.
Kumotakseen edustajan väitteen hän etsi internetistä lukuisia tutkimuksia, joissa oli haastatteluin todistettu, kuinka ihmiset ovat hyödyntäneet kirjaston palveluita muun muassa työnhaussa ja opinnoissaan. Sinnikkyys palkittiin ja lopulta kirjastot otettiin ohjelmaan mukaan.
“Ohjelman edustajat ymmärsivät, että viihteen sijasta kirjastoja käytetään hyödylliseen tarkoitukseen: opiskelijat löytävät sieltä oppikirjoja ja lukurauhaa, työttömät käyvät lukemassa työpaikkailmoituksia ja kirjoittamassa hakemuksia. Lisäksi aloittelevat pienyrittäjät käyttävät kirjaston tietokoneita tilinpitoon ja markkinointiin.”
Nyt Namibiassa on meneillään kolmen maakuntakirjaston rakennustyöt. Tilan lisäksi myös valikoima laajenee: pian kolmen maakuntakirjaston hyllyiltä löytyy tieteellisiä lehtiä, musiikkia sekä elokuvia.
Kehitettävää löytyy
Käynnissä olevista suurista muutoksista ja uudistuksista huolimatta Shuumpili ja Niskala löytävät kirjastojen saralla vielä paljon kehitettävää. Esimerkiksi etäopiskelu on Namibiassa tärkeä opintoväylä, mutta opiskelijoilla ei ole varaa oppikirjoihin tai muihin tietolähteisiin, joita tarvitaan esseitä ja lopputöitä varten.
“Sen vuoksi kirjastoihin tarvitaan lisää oppikirjoja, rahaa elektronisten tietokantojen tilaamiseksi ja asiantuntevaa henkilökuntaa. Jos kirjastoihin saataisiin koulutettuja kirjastonhoitajia, heillä olisi paremmat valmiudet neuvoa asiakkaita ja kirjaston käyttäjät saisivat palveluista enemmän irti”, Niskala pohtii.
Niskalan mukaan uudistuva kirjastolaitos (Namibia Library and Archoves Service) on jo varmistanut perusbudjetin tietokantojen käytön aloittamiseen, mutta paljon on vielä edessä kirjaston palveluiden jatkuvuuden ja tason turvaamiseksi Namibiassa myös tulevaisuudessa.
LAURA SAARINEN
Kirjastolla köyhyyttä vastaan
Kehitysyhteistyötä arvostellaan usein siitä, että apu ei mene perille, tai että kehitys loppuu, kun projekti päättyy. Tätä ongelmaa ei ole kirjastojen järjestämässä kehitysavussa: kun maahan viedään rahan sijasta osaamista ja kohdemaa sitoutuu jatkamaan työtä, saadaan aikaan hienoja tuloksia.
Suomen kirjastoseura käynnisti tänä vuona Kirjastot ja kehitys -projektin, jonka tavoitteena on tuoda tietoyhteiskunnan palvelut ruohonjuuritasolle Tansaniassa ja Namibiassa.
”Kirjastoilla on iso rooli köyhyyden poistamisessa ja esimerkiksi digikuilun kaventamisessa”, sanoo Marjatta Lahti, yksi hankkeen alullepanijoista.
Apua tarvitaan
Vaikka Suomen ulkoministeriö tukeekin hanketta, Kirjastoseuran on kerättävä joka vuosi 15 prosentin omavastuu hankkeen kuluista. Projektiin palkattiin maaliskuun alussa kokopäiväinen suunnittelija, Minna Koskinen, joka yhdessä Marjatan kanssa vastaa myös varainkeruusta.
”Lahjoitukset ja vapaaehtoisapu ovat erittäin tervetulleita. Nyt ihan alkuun käynnistämme haastekampanjan kotisivuillamme ja Facebookissa, tervetuloa osallistumaan!”
Käy katsomassa, kenet Marjatta haastoi iloisen illan summalla osoitteessa: www.suomenkirjastoseura.fi/kirjastot-ja-kehitys
tai Facebookissa: www.facebook.com/kirjastokehitys
IRA KOIVU
