Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut. Miten ruokasi eli elämänsä, Atena (2012) 355 sivua.
Syötäväksi kasvatetut pokkasi vuoden 2012 Tieto-Finlandian, joka asetti lukuodotukset huikean korkeiksi.
Elina Lappalaisen tekstistä kuultaa läpi hänen perehtyneisyytensä eläintuotantoon. Hän on käynyt useilla tuotantotiloilla ja teurastamoilla. Kirjassa hän kertoo, miten firmojen edustajat ovat yrittäneet vaivihkaa kerätä kuolleen untuvikon vierailulle saapuneen toimittajan silmien edestä, mutta hän kertoo myös sen, miten uusilla tiloilla on otettu pääasiassa hienosti huomioon eläinten hyvinvointi.
Vaikkei itsellä olisikaan mahdollisuutta päästä seuraamaan tuotantotilojen oloja, Lappalainen on tehnyt sen lukijan puolesta. Kuvailujen lisäksi kirjasta löytyy myös kuvamateriaalia vierailuilta.
Kirjassa ei paasata, eikä lihaa syövää lukijaa syyllistetä. Lappalainen kertoo myös itse syövänsä lihaa, mutta ostavansa sen luomuna.
Syötäväksi kasvatetut -teosta on kiitelty sen perustavanlaatuisesta tiedonhankinnasta. Itse pidin etenkin siitä, että Lappalainen avaa lukijalle kirjassa esitettyjä prosenttilukuja. Parin prosentin kuolleisuus ennen teuraaksi siirtymistä saattaa kuulostaa ensin pieneltä, mutta kun se suhteutetaan suurtuotantoon, kyseessä voi olla jopa tuhansia eläimiä.
Mielestäni Lappalaisen kirja kuuluisi lukea riippumatta siitä, onko ollut vankkumaton kasvissyöjä jo vuosia tai vannooko lihapitoisen ruokavalion nimeen. Vaikkei olisikaan aikeissa muuttaa ruokatottumuksiaan, Syötäväksi kasvatetut pitää sisällään yleissivistyksellisiä asioita. Kun asioista tietää enemmän, kuluttajan on helpompi äänestää kukkarollaan.
Kiinnostava, avartava ja puhutteleva. Sitä kaikkea on Syötäväksi kasvatetut, joka on todella palkintonsa ansainnut.
