Helsinkiläinen kirjastonjohtaja Harri Sahavirta kannustaa kirjastoja kilpailemaan ympäristöteoillaan.
Harri Sahavirta sai kipinän kirjastojen ympäristöasioihin osallistuttuaan 10 vuotta sitten kansainvälisen kirjastojärjestön IFLA:n kokoukseen.
Hän yllättyi siitä, että kirjastojen ympäristöasiat määriteltiin pitkälti rakennusten ja arkkitehtuurin kautta. Kirjastojen tiloja tai palveluita, kuten tiedonhakua, ei juurikaan otettu huomioon.
Asia jäi häiritsemään. Sahavirta ryhtyi selvittämään työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia.
Sahavirta on sittemmin vaikuttanut kansainvälisesti muun muassa IFLA:n Environment, Sustainability and Libraries Special Interest -ryhmän puheenjohtajana. Puheenjohtajuus päättyi vuosi sitten.
Sahavirran mukaan ympäristöasioihin on herätty hitaasti, vaikka nyt asiasta keskustellaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Asiasta ei voikaan enää vaieta. Toisaalta ilmastokeskustelun synnyttämä vastareaktio, populismi ja valetiedon leviäminen, pohdituttaa häntä.
“Ympäristökysymykset ovat hyvin lähellä nuorten sydäntä. Jos me kirjastotyöntekijät haluamme olla ajankohtaisia ja uskottavia nuorten maailmassa, niin ympäristöasioiden on näyttävä työssämme.”
Lajittelusta kiitosta
Erot kirjastojen ympäristötietoisuudessa ovat suuria eri maissa. Sahavirran mukaan perusasioissa Suomi on edelläkävijöiden joukossa. Esimerkiksi jätteiden lajittelu ja rakennusten energiatehokkuus on Suomessa huomioitu mallikkaasti.
Silti kirjastojen ratkaisut liittyvät edelleen liikaa rakennuksiin. Vaikka tämäkin keskustelu on Sahavirrasta tärkeää, ei kaikkia Suomen kirjastoja voida rakentaa uudestaan ympäristöystävällisemmäksi.
“Jos googlaat mitä green librarylla tarkoitetaan, niin määritelmät ja kuvaukset koskevat rakennuksia ja rakennusteknisiä kriteereitä.”
Keskustelu kirjastojen ympäristöystävällisyydestä hämärtyy myös siksi, ettei ole muita kriteerejä, joilla voisi mitata kirjastojen ympäristövaikutuksia tai päästöjä. Ei ole täysin selvää, mitä kirjastojen ympäristötietoisuus pitää sisällään.
“Kirjastojen ympäristöohjelmissa on usein melko abstrakteja otsikoita. Puhutaan esimerkiksi ympäristöjohtamisesta, mutta mistään ei ilmene mitä johtaminen konkreettisesti tarkoittaa.”
Myöskään kirjastojen ja kirjastoissa käytetyn aineiston hiilijalanjälkeä ei ole helppoa mitata.
“Siinä vaikuttaa niin moni asia: missä kirja on painettu, kuinka paljon kirjaa on kuljetettu, mille paperille kirja on painettu, kuinka paksu kirja on, kuinka paljon paperia on käytetty kirjaan. Viime kädessä sekin vaihtelee paljon, lainataanko kirjaa ylipäänsä.”
“Voimme mitata vain, mikä on kirjan keskimääräinen hiilijalanjälki, jos lukijoita on yksi tai kaksikymmentä.”
Tarvitsemme forumin
Ympäristökysymyksissä yksittäisellä kirjastolla ei tällä hetkellä ole mahdollisuus vaikuttaa radikaalisti toimintaansa. Sahavirta korostaa kirjastojen ja muiden toimijoiden verkostoitumista.
“Tarvitsisimme yhteisen foorumin, jolla pääsisimme kansallisesti vauhtiin. Meiltä ei ideoita tai toimijoita sen jälkeen puuttuisi. Uskon parviälyyn. Sen kautta päästäisiin nopeasti eteenpäin.”
Kun ympäristökysymys on politisoitunut, on pohdittu myös sitä, pitäisikö kirjastojen ottaa aktiivisemmin valistajan rooli ympäristökysymyksissä. Sahavirrasta kirjastojen tehtävä ei ole välttämättä osallistua poliittiseen keskusteluun.
Ympäristöasioista voi puhua nostamalla esiin aineiston luotettavuutta ja ajantasaisuutta.
“Tarjoamme kirjastoissa luotettavaa tietoa. Jos jotkut instanssit käyttävät vääristeltyä tietoa tai propagandaa, on kirjaston tehtävä karsia tätä aineistoa pois riippumatta sen poliittisesta suuntautumisesta.”
“Meidän pitäisi myös miettiä, miten ympäristötieto nostetaan esille. Luokitusjärjestelmät tyypillisesti hajottavat tiedon ympäri kirjastoa esimerkiksi arkkitehtuurin, rakentamisen, viljelyn tai filosofian alle. Ympäristöä koskeva aineisto pitäisi saada samalla tavalla yhteen kuin esimerkiksi dekkarit.”
Intoa kisailuun
Sahavirta vaikuttaa tätä nykyä IFLA:n Green Library -palkinnon myöntävässä komiteassa. Tänä vuonna palkinto jaetaan viidettä kertaa.
Palkittujen joukosta löytyy kirjastoja Kolumbiasta, Kiinasta, Serbiasta ja Saksasta. Yllätykseksi yksikään kirjasto pohjoismaista ei ole toistaiseksi asettunut ehdolle. Syynä voi olla, ettei tunnustuksesta saa muuta kuin mainetta.
Sahavirta kannustaa osallistumaan. Tunnustus auttaa viemään eteenpäin keskustelua siitä, millaisia ympäristötekoja kukin kirjasto voi toteuttaa.
“Veikkaisin, että kymmenen vuoden kuluttua tunnustuksen painoarvo kasvaa.”
Ehdolle asettumisen lisäksi Sahavirta toivoisi kirjastoilta johdonmukaisempaa otetta ympäristöasioiden ajamisen.
“Meillä tuppaa ympäristöasioiden hoito toteutuvan spurtteina. Asia on hetken aikaa muistissa ja sitten se unohtuu taas. Olisi hyvä, että ympäristöasiat olisivat jatkuva ja systemaattinen osa työtä.”
HARRI SAHAVIRTA:
- Filosofian tohtori.
- Vallilan ja Arabianrannan kirjastojen johtaja Helsingissä.
- Toiminut kansainvälisen kirjastoalan järjestön IFLAn Environment, Sustainability and Libraries Special Interest -ryhmän puheenjohtajana.
- Puheenjohtaja komiteassa, joka myöntää Iflan Green Library -palkinnon.
