”Katsoin, kun äitini hirtettiin ja veljeni teloitettiin ilmiannettuani heidät pakosuunnitelmasta. En surrut, vaan tunsin vihaa äitiäni kohtaan”, kertoo Shin Dong-huy, 30. Shin on tiettävästi ainoa, joka on syntynyt ja paennut Pohjois-Korean vankileiriltä.
Olot vankileirillä ovat epäinhimilliset, rangaistus pienimmistäkin rikkeistä on teloitus ja elämä on yhtä hengissä selviytymistä. Sellaisissa oloissa ei ole mahdollista inhimillisten tunteiden kehittyä. Shin vasikoi äitinsä ja veljensä, koska hänet oli pienestä pitäen aivopesty; jos joku tietää pakosuunnitelmasta eikä kerro, hänet ja hänen koko perheensä tapetaan. Shin oli vihainen, koska äiti riskeerasi hänen henkensä.
Toimittaja, kirjailija Blaine Harden on päässyt kertomaan Shinin tarinan, joka on paikoin niin järkyttävä, että lukijan valtaa epäusko: voiko tämä olla totta?
Harden toteaa itsekin moneen otteeseen, ettei Shinin tarinaa voi todistaa mitenkään, koska Pohjois-Korea ei tunnusta vankileirien olemassaoloa, ja siten Shiniä ei ole heille edes olemassa. Blaine, kuten monet asiantuntijatkin ovat kuitenkin nähneet kidutusten jäljet Shinin vartalossa, ja päästyään vapauteen kuusi vuotta sitten, hän oli kuin säikky eläin.
Shin sanookin, että hän on kohoamassa eläimen tasolta, mutta edistys on todella hidasta.
Jos tätä teosta arvioi puhtaasti kaunokirjallisena tuotoksena, siinä voi nähdä puutteita. Tietynlainen toisto ja todistelu, jota Harden kirjassa harrastaa, häiritsee. Ongelma on yleinen tositapahtumiin perustuvissa teoksissa, jotka on tehty haastattelujen pohjalta, ja jotka on käännetty moneen kertaan. Tässä tapauksessa koreankielestä englanniksi ja lopulta suomeksi. Kirjailija joutui käymään keskustelut Shinin kanssa tulkin välityksellä, ja se on varmasti vaikuttanut.
Kirja on kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen ja hotkaisinkin sen yhdessä illassa. Se valotti ihan uudella tavalla uutisissa kaukaiseksi jäävää Pohjois-Korean tilaa, ja Kiinan ja Etelä-Korean suhdetta siihen. Tämän kirjan soisi saavan myyntimenestyksen kahdesta syystä: meidän on avattava silmämme sille, mitä Pohjois-Koreassa tapahtuu ja toiseksi, kirjan myyntituloista osa menee Amnesty Internationalin toimintaan.
Blaine Harden: Leiri 14 – Pako Pohjois-Koreasta, Gummerus (2012) 192 sivua.
