Mikä yhdistää sodan, hurtin huumorin ja gastronomisen taiteen?
Tietysti mainosmies Armas J. Pullan (1904-1981) tuotanto, hänen nimensä ei ollut keksitty, joskin enteellinen se saattoi olla.
Oikean ammattinsa sivussa Pulla oli tuottelias kirjailija, jonka käsistä lähti kahdeksankymmentä teosta. Tunnetuimpia ovat sota-ajan Ryhmy ja Romppainen -sarjakuvat, joiden lystikkäillä tarinoilla pidettiin taistelutahtoa yllä. Sotien jälkeen teokset tosin päätyivät kirjastojen myrkkykaappeihin liiallisen neuvostovastaisuutensa vuoksi.
Huumori kukkii Pullan kirjojen nimissäkin siinä määrin, että kirjailijan kiinteä suhde ilkamointiin käy selväksi Pukeehan kunnia luutnanttiakin, Perunat sopivat herttualle ja Runoilijan saa hirttää ilman muuta, ovat sieltä kevyemmästä päästä. Huumorin lisäksi Armas J. Pulla oli suuri gastronomian ystävä ja esikuvansa Alexandre Dumasin tapaan hän sisällytti kertomuksiinsa runsaasti pikkutarkkoja ranskalaista keittiötä ihannoivia ruokaohjeita, jotka limittyivät luontevasti tarinoihin.
Uransa myöhemmässä vaiheessa Pulla keskittyi ruokaan lisää Vatsan muistelmia: gastronomiaa Arakreonista Ville Vallgreniin (Otava 1993) tarjoaa ruokaohjeita korsikalaisesta kalakeitosta suomalaiseen kalakukkoon, pullamaisten tarinoiden saattelemana totta kai. Todellinen helmi kuitenkin on Mausteet (Otava 1982) joka kertoo muun muassa, miten eroottisesti kiihottava kardemumma kiellettiin papeilta. Yhdessä luvussa pääosassa ovat ”hääyön ilot” ja ”Venuksen öljy”, luku kertoo alkoholin matkasta pahasta rohdosta maistuvaksi juomaksi.
