Saarikoski oikoo matkalla elämäkertansa faktoja, osansa saa niin Pekka Tarkka kuin sukulaisenikin, runoilija Harri Kaasalainen.
Mies istuu puistonpenkillä, kädessään pillereitä, kun ohi jolkottelee koira. Koira, jolla on Pentti Saarikosken silmät.
Mies ei nielaisekaan pillereitä vaan pian alivuokralaisasuntoonsa palattuaan aloittaa melkoisen retken Saarikosken haamu seuranaan.
Saarikoski oikoo matkalla elämäkertansa faktoja, osansa saa niin Pekka Tarkka kuin sukulaisenikin, runoilija Harri Kaasalainen.
Hilpeä kirja antaa Saarikoskelle vielä kerran sanoja, runojakin. ”Runo on jono sanoja, elämä jono päiviä. Jonosta hahmottuu kokonaisuus, jos on hahmottuakseen.”
