Annica Wennström: Lapinkylä – Sukutarina.
Bazar (2012), 335 s.
Nuori nainen löytää vanhat kengänpaulat äitinsä ullakolla, ja aavistaa, että näihin pauloihin kietoutuu hänen sukunsa salaisuus. Äiti on aina vaiennut saamelaisista sukujuuristaan, eikä hän myönnä tietävänsä, mistä kengännauhat ovat peräisin. Tytär lähtee selvittämään sukunsa tarinaa ja matkustaa Kaarasjoelle, Finnmarkkiin etsimään käsiinsä jonkun, joka osaisi kertoa kuka hän on, ja kenen sukuun kuuluu.
Tytär toivoo pääsevänsä eroon häntä koko elämänsä jäytäneestä ulkopuolisuuden ja juurettomuuden tunteesta, mutta perillä Finnmarkissa hän huomaakin olevansa jälleen ulkopuolinen, turisti. Hän näyttää väärältä, käyttäytyy väärin, eikä osaa puhua saamea. ”Kukaan ei kerro sinulle mitään, jos et osaa puhua saamea.”
Ruotsalaisen Annica Wennstörmin Norjaan sijoittuvassa kirjassa edetään monella eri aikatasolla suvun saamelaisnaisten elämänvaiheissa. Kiinnostavin ja tarinan kannalta olennaisin henkilö on Njenna, jonka traagista tarinaa seurataan 1860-luvulta Njennan nuoruudesta 1910-luvulle, jolloin Njenna on jo vanha nainen, joka asuu tyttärensä Ristinin, ja tämän perheen parissa. Njennan häpeästä alkaa sukupolvelta toiselle siirtynyt ulkopuolisuuden ja juurettomuuden tunne. Ristin tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja juurettomaksi, kuten kertojakin, joka paljastuu Ristinin lapsenlapsen lapseksi.
Njennan salaisuus tuomitsee tulevatkin sukupolvet juurettomiksi ja ulkopuolisiksi. Sukupolvelta toiselle jatkunut vaikenemisen kulttuuri saa loppunsa, kun 2000-luvulla elävä kertoja tuo lopulta sukutarinansa päivänvaloon.
Lapinkylä – Sukutarina on kiehtova tarina rakkaudesta, selviytymisestä ja sitkeydestä, häpeästä ja samaan aikaan ylpeydestä ja kunniasta. Se on myös kertomus vahvoista, elämän karaisemista naisista, joista ei välttämättä voi pitää, mutta joita on pakko kunnioittaa.
Kirja on myös elämysmatka Lappiin ja omaan historiaamme. Vaikka kirja sijoittuukin Norjaan, saamelaisten historia täällä Suomessa on pitkälti samanlainen. 1800-luvulla Lappiin tulleet uudisasukkaat veivät alkuperäisasukkailta maat, metsästivät ja kalastivat heidän maillaan. Saamelaisia pelättiin ja väheksyttiin, kielitaidon puutteessa uudisasukkaat pitivät heitä itseään alempina, likaisina ja eläimen kaltaisina.
Tätä kirjaa onkin suositeltava kaikille suomalaisille, jotta ymmärtäisimme paremmin omaa historiaamme ja saamelaisten mahdollisesti tuntemaa katkeruutta valtaväestöä kohtaan.
