Talven keskellä on mukava muistella kesää ja Hämeenlinnassa järjestettyjä Kirjastopäiviä 2022. Iso kiitos kaikille järjestäjille ja tapahtumaan osallistuneille, vielä kerran! Alkukesän sää helli kirjastolaisia – ja Hämeenlinnan upeat puitteet pääsivät edukseen. Järjestelyt toimivat moitteettomasti ja ketterästi.
Pandemian hellittäessä oli huikean tärkeää päästä kokoontumaan yhteen oman alan kollegoiden kanssa. Tuntui helpottavalta ymmärtää, että kaikesta huolimatta kirjastot ympäri maata yhä toimivat ja henkilökunta on sopeutunut muuttuviin olosuhteisiin, uusia toimintatapoja on innovoitu ja vanhoja jatkojalostettu.
Ideoiden aarrearkku
Olen poiminut tähän joitakin kokemuksiani vuoden 2022 Kirjastopäiviltä. Jo päiville ilmoittautuessani oivalsin jälleen kerran, miksi kirjastotyö on minulle sopivin työ. Kirjastopäivien ohjelma oli niin runsas, että en millään ehtisi kokea kaikkea. Pääohjelman rinnalla toteutuivat rinnakkaisohjelmat, tietoiskut, hanke-esittelyt, messuständit, kirjastovierailut, retket ja iltaohjelmat.
Tämän kaiken keskellä yli 500 oman alan osallistujaa ympäri Suomea. Mahtavasti uusia asioita, ideoita, kollegoita, joiden kanssa jakaa kirjastokokemuksia. Innostuja-tyyppiselle ihmiselle todellinen aarreaitta! Suosittelen järjestämään ja osallistumaan ammattilaistapahtumiin Kirjastopäivien välilläkin.
Disinformaatio ja kutistuva maailmankuva
Tärkeimmiksi ajatusten ravistelijoiksi minulle muodostuivat tutkijoiden Anu Ojarannan Disinformaatio kirjaston asiakastyössä sekä Linda Mannilan Digitalisaatio yhteiskunnassa -esitykset.
Ojarannan mukaan disinformaation keskellä kirjastot voivat tukea asiakkaitaan arvioimalla tiedon luotettavuutta ja huolehtimalla henkilökuntansa riittävyydestä. Demokratia ja sananvapaus edistävät aktiivista kansalaisuutta. Maailmankuvamme on vaarassa kutistua, jos elämämme omassa kuplassamme. Digitaitoja tarvitaan. Kirjastojen rooli faktantarkastuksessa ja yhteiskunnallisen keskustelun edistäjänä on tärkeä. ”Tiedän, mitä en tiedä.” Onko yksilöllä halua, tarvetta, aikaa, osaamista tai kielitaitoa selvittää asiaa, kun tilanne tulee eteen?
Kansalaistaitoina tulisi olla: faktantarkastuksen perusteet, tiedonhaun perusteet, lähteen luotettavuuden arviointi, ymmärrys tiedonlähteistä, käänteinen kuvahaku, salatun selauksen tila ja digitaidot yleensä.
Yhteiskunnallinen keskustelu ja dialogi toimivat demokratian pohjana – tätä on myös kirjastolaissa kirjastoille määritelty edistettäväksi. Disinformaation ja rikkinäisen keskustelukulttuurin kautta myös yhteiskunnallinen keskustelu on vinoutunut sekä ajautunut leireihin ja poteroihin. Tämä voi monelle olla keskusteluun lähtemisen esteenä. Dialogin kautta voimme lähteä keskustelemaan rakentavasti. Erätauko-menetelmän tarkoituksena on tasapuolinen keskustelu ja ottaa myös mukaan kansalaiset, joiden ääni ei muuten tule kuuluviin.
Digitaalisuus ja tekoälyn sisältö
Tutkija Linda Mannilan mukaan digitaalisuus on läsnä koko ajan, analogisuus on tietoinen valinta. Nopeudet kasvaneet valtavasti ja silti meillä on kiire. Aiemmin painopiste oli laitteistoissa, nyt ohjelmistoissa. Jos katsomme 15 vuotta taaksepäin, on vaikeaa muistaa, mitä on tapahtunut: esim. milloin siirryin käyttämään Spotifyä. ”Kun teknologiaa ei huomata, se on onnistunut.” Digitalisaatio on kuin sähkö. Jos Vero.fi ei toimi, se kyllä huomataan.
Datan laatu vaihtelee, mutta nykyinen data oppii vanhasta datasta. ”AI is only as good as the data you feed it.” Aikamme tärkein keskustelu käydään tekoälyn sisällöstä, sanoi tutkija Max Tegmark. Voiko tekoäly olla oikeudenmukainen, turvallinen, läpinäkyvä, vastuullinen? Digitalisaatio, algoritmit, data muuttavat työtapojamme, työprosessejamme. Tästä seuraa monia kysymyksiä. Miten digitalisaatio vaikuttaa yhteiskuntaan ja meihin? Miten digitaalisia työkaluja käytetään vastuullisesti? Miten taataan digiosallisuus, saavutettavuus, osaaminen? Millaisia asenteita digitalisaatiota kohtaan on? Millainen yhteiskunta meillä myöhemmin on?
Tekoäly kirjastoissa edistää digitaalisten kokoelmien hallintaa, analysointia ja käyttöä. Tekoäly helpottaa työtehtäviä ja -prosesseja. Algoritmit ja tekoälyosaamisen tukeminen sekä edistäminen yhteiskunnassa ovat tulevaisuuttamme jo nyt.
Kirjastoalan haasteita
Monenlaiset haasteet koettelevat niin maailmaa, suomalaista yhteiskuntaa ja kirjastolaitosta. Paneelikeskustelussa pohdittiin monilukutaitoa ja lukutaitoa, jonka todettiin olevan portti humaanisuuteen. Humanismille on totisesti tilausta juuri nyt. Hyviä kysymyksiä olivat: mitä kirjastolta odotetaan, millaisena kirjasto näyttäytyy ei-käyttäjille, missä on kirjaston paikka yhteiskunnassa?
Lisa Gemmel (Svensk biblioteksförening) kertoi Ruotsin kirjastojen nykytilanteesta. Useissa kunnissa on havahduttu siihen, että kirjastoista on tullut ns. kansalaiskonttoreita. Ruotsin kirjastolaissa sanotaan kauniisti, että kirjasto rakentaa demokraattista ja kestävää yhteiskuntaa. Kirjasto mahdollistaa luovuutta ja oppimista sekä vahvistaa älyllistä vapautta (den intellektuella friheten). Lähes kaikki kansalaispalvelut (Vero, Kela, Migri, pankit, työvoimapalvelut jne.) on viety verkkoon. Kuka palvelee, jos asukkaalla ei ole laitetta tai verkkoyhteyttä? Onko kirjaston tehtävänä tuottaa kansalaispalvelua? Jos on, niin resursseja on lisättävä.
Näyttelijä näkee rakkautta
Näyttelijä Tom Pöysti muistutti meitä, että Suomi on maailman vakain, turvallisin, lukutaitoisin maa. Olemme myös parhaimmistoa hallinnossa, peruskoulutuksessa, riippumattomassa oikeuslaitoksessa. Meillä on maailman parhain kirjasto, puhtain vesi, vapain maa, olemme kestävän kehityksen mallimaa.
Silti. Me olemme huolissamme ja totisia. Pöysti kehotti meitä avaamaan silmämme, katsomaan ympärille ja toisiamme, leikkimään yhdessä. Tärkeimmät sanat ovat: päivää, kiitos ja anteeksi. Hänestä kirjastossa saa olla kivaa, saa leikkiä. Pöysti suri sitä, että Silja Linen kapteeni ei enää toivota matkustajia tervetulleiksi. Tervetuloa kirjastoon, kaikki!
Pöysti siteerasi William Shakespearea: ”Rakkaus elää rakkauden näkemisestä”. Kirjastot tekevät paljon hyvää, josta kannattaa olla ylpeä ja pitää huoli, että hyväntekeminen jatkuu. Lopuksi Pöysti lausui ponnekkaasti: – Muistakaa, jumalauta, me tarvitaan teitä!
Ja tähän työstään innostuva kirjastoammattilainen vastaa: – Niin mekin tarvitaan teitä, armaat asiakkaat!
Blogitekstin on kirjoittanut Kirjastoseuran hallituksen varajäsen Tiina Koskinen. Hän on työvapaalla Helsingin kaupunginkirjastosta ja työskentelee tällä hetkellä Eduskunnan kirjastossa.