Vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen lakkauttaminen vaikuttaa etenkin pienempien kirjastojen hankintoihin.
Kirjastojen valikoima on väylä tietoon ja kulttuuriin. Vähälevikkinen laatukirjallisuus on usein juuri sitä ”sattumalta löydettyä hyvää”, jota pidetään kirjaston valttina. Tuen piiriin on kuulunut myös selkokirjallisuus, jonka tarve on kasvussa, kun lukihäiriöitä tunnistetaan entistä enemmän ja maamme muuttuu yhä monikulttuurisemmaksi. Selkokirjallisuuden aktiivisia käyttäjiä ovat esimerkiksi heikosti lukevia koululaisia, suomea opettelevia, maahanmuuttajia sekä henkilöitä, joilla on luki- tai oppimisvaikeuksia tai kehitysvamma.
Kirjastot ovat selkokirjojen suurin ostaja, joten tuen poistaminen vähentäisi myös itse selkokirjojen kustantamista.
Ostotuki on mahdollistanut sen, että erityisesti pienet kirjastot ovat pystyneet hankkimaan muutakin kuin kaikkein suosituinta kirjallisuutta. Sivistyksellisten perusoikeuksien toteutuminen tulee täten olemaan uhattuna monessa kunnassa, jossa kirjasto on ainoa kulttuurin tarjoaja.
Vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuella kirjastot ovat voineet hankkia opetus- ja kulttuuriministeriön laatimalta kirjalistalta selkokirjallisuuden lisäksi esimerkiksi vähemmistökielillä kirjoitettua kirjallisuutta ja lyriikkaa.
Ylen artikkelin (1.12.) haastattelussa kommenttinsa antoi myös Kirjastoseuran toiminnanjohtaja Juha Manninen:
– On syytä pelätä, että kirjastoihin suunnataan myös muita leikkauksia.
Kirjastoseuran mielipide asiaan on selkeä: Vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuki tulee säilyttää.
Lue Ylen uutinen aiheesta (1.12.2023)