Valtakunnallisen E-kirjaston ansiosta suurin osa suomalaisista voi jatkossa lukea digitaalista kirjallisuutta varallisuudesta riippumatta.
Kansalliskirjastossa on tekemisen meininki päällä. Takaraja valtakunnallisen sähköisen kirjaston avaamiselle on haastatteluhetkellä vajaan kahden kuukauden päässä. Moni asia pitäisi ratkaista sitä ennen.
“Valmistelemme kaikkia osa-alueita, mutta vielä ei tiedetä, miten kaikki toimii yhdessä”, Kansalliskirjaston palvelupäällikkö Annastiina Louhisalmi kuvailee.
Esimerkiksi kännykkäsovellus pitäisi saada käyttövalmiiksi sovelluskauppaan huomattavasti ennen virallista julkaisupäivää. Kirjastoille pitäisi järjestää koulutusta järjestelmien käyttöön. E-kirjaston toimintalogiikkaa pitää avata aineistojen oikeuksien omistajille ja aineistoa pitää hankkia, jotta E-kirjastossa on jotain, mitä lainata.
“Kiirettä pitää, mutta emme ole paniikissa. Palvelu saadaan asiakkaiden käyttöön ajallaan. Emme kuitenkaan halua kenenkään ajattelevan, että nyt me vain julkaistaan valmis paketti ja lopetamme siihen työt. Palvelun kehittäminen jatkuu toden teolla tämän jälkeen”, Kansalliskirjaston tietoasiantuntija Anna Tuomikoski kertoo.
Kunnat rahoittavat
E-kirjasto on valtakunnallinen palvelu, jonka kunnat rahoittavat. Siellä tarjotaan asiakkaille kaikki aineisto yhden luukun periaatteella yhdeltä ja samalta alustalta. Pitkään valmisteltu kirjasto siirtyi viime vuoden lopulla Kansalliskirjaston vastuulle. Kansalliskirjasto kehittää palvelua yleisten kirjastojen kanssa.
Kansalliskirjastossa uskaltauduttiin ottamaan hanke vastaan, vaikka etenkään alkuvaiheessa ei ollut selvää, kuinka moni kunta lähtee lopulta mukaan.
“Sovelluskehityksen työ on ostettu ulkoapäin ja aineistokilpailutukset on tehtävä. Riittävä määrä aineistoa on sitouduttu hankkimaan joka tapauksessa palveluun, vaikka yksikään kunta ei liittyisi mukaan”, Louhisalmi kertoo.
Kunnille myös vastuuta
Tällä hetkellä kuntien sitoutumisaste näyttää hyvältä. Kunnilla kerrotaan olevan keskeinen rooli myös palvelujen kehityksessä. Strategisesta ohjauksesta vastaa jatkossa kuntien edustajista koottu ohjausryhmä. Lisäksi kehitykseen ja aineistovalintaan vaikuttavat kirjastojen edustajista kootut työryhmät.
Louhisalmi ja Tuomikoski kehuvat sitä, kuinka innokkaasti kirjastot ovat lähteneet mukaan.
”Meillä on kymmenen työryhmää, joissa muun muassa tehdään aineistovalintaa, suunnitellaan viestintää ja markkinointia ja kerätään kirjastolaisten näkemyksiä sovelluksesta. Ryhmät toimivat jo täyttä vauhtia.”
Taustalla lainsäädäntö
Päävastuu E-kirjaston edistämisestä siirtyi Kansalliskirjastolle, koska sillä katsottiin olevan eniten teknistä osaamista ja lakiosaamista, resursseja projektin toteuttamiseksi sekä hartioita neuvotteluihin.
Leveämpiä hartioita tarvitaan esimerkiksi neuvoteltaessa aineistolisensseistä. Kustantajien suhtautuminen vaihtelee. Osa suhtautuu varovaisesti sähköisen aineistonsa lisensoimiseen kirjastokäyttöön.
”Meidän täytyy kertoa kustantajille ja kirjailijoille, miten aineistoja kirjastoissa käytetään ja auttaa heitä löytämään toimintatavat, joilla aineiston lisensointi kirjastoille on heille kannattavaa”, Tuomikoski kertoo.
Ei kilpailua
Sähköinen aineisto on lainsäädännöllisesti eri asemassa kuin perinteinen kirja. Siinä missä kirjaston kokoelmiin voidaan ilman erillistä lupaa liittää mikä tahansa fyysinen kirjan kopio, kustantamo voi sähköisen aineiston kohdalla itse päättää, haluaako se lisensoida julkaisunsa kirjastokäyttöön vai ei.
Kansalliskirjastossa katsotaan, että E-kirjasto ei kilpaile kaupallisten lukuaikapalveluiden kanssa. Aineistoa on kirjastossa rajallinen määrä ja suosituimpia nimekkeitä joudutaan luultavasti jonottamaan.
“Me palvelemme todennäköisesti ihan eri asiakassegmenttiä kuin kaupalliset palvelut. Moni on valmis maksamaan, että saa lukea tai kuunnella kirjan heti. Me palvelemme niitä, jotka eivät pysty tai halua maksaa mutta ovat valmiita odottamaan kirjaa pitkäänkin”, Anna Tuomikoski uskoo.
“Mielestäni meidän liiketoimintamallimme on myös kirjailijoita kohtaan reilu. Me maksamme merkittävän lisenssimaksun jokaisesta lisenssistä, ja siihen päälle valtio maksaa vielä lainauskorvauksen erikseen.”
Sähköiset kuluttajat
Kansalliskirjastossa uskotaan, että siellä tehdään periaatteessa edelläkävijätyötä. Luottoa riittää myös siihen, että kustantamot ymmärtävät, ettei kirjasto ole heidän kannaltaan kilpailija.
“Se muuttuu, kuinka paljon fyysistä aineistoa tuotetaan. Siksi kirjastolla täytyy jo tässä vaiheessa olla hyvä palvelu, joka kehittyy koko ajan”, Annastiina Louhisalmi kertoo.
Vaarana voi olla, että luettava aineisto siirtyy kirjastojen ulottumiin. Tavoittamatta saattaisivat jäädä lukijat, jotka kuluttavat ainoastaan sähköistä aineistoa.
“Kun kirjastolaitos perustettiin, me yhteiskuntana halusimme sitoutua siihen, että kaikki kansalaiset saavat lukea varallisuudesta riippumatta. Toivoisin, että tämä koskee myös digitaalisia aineistoja. Minusta sellainen kehitys olisi huolestuttava, jossa kaikki digitaaliset aineistot olisivat maksumuurin takana,” Anna Tuomikoski pohtii.
- Kuntien yhteinen e-kirjasto avataan asiakkaille maanantaina 29.4.
- Yhteistä e-kirjastoa on rakennettu opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa ja Helsingin kaupunginkirjaston vetämässä e-kirjastohankkeessa.
- Kunnat rahoittavat palvelun kokonaisuudessaan. Palvelu maksaa kunnille0,7 euroa / asukas vuodessa.
- KansalliskirjastonE-kirjastoyksikössä työskentelee yhdeksän henkilöä, kun kaikki rekrytoinnit on saatu tehtyä.
- Alustavien kyselyjen perusteella palvelu kattaa avautuessaan noin 80 prosenttia Suomen asukkaista.
- Alkuvaiheessa palvelua pääsee käyttämään mobiilisovelluksen kautta.
