Tällä palstalla luovan alan ihmiset kertovat joko siitä, miten he saavat asioita aikaan. Joonatan Tola selviää arjesta taikauskolla ja tottumuksella.
Joonatan Tolalla ei omasta mielestään ole juurikaan vahvuuksia kirjoittajana. Vain lähes kaikki kuviteltavissa olevat heikkoudet.
”Ainoa, mikä on ehkä vahvuus, on se, että olen vuosikausien harjoittelun myötä pystynyt rakentamaan itselleni rutiineja. Menen työhuoneelle, keitän teetä, kirjoitan muutaman sanan vaikka kengästä ja sitten siitä, mistä pitikin.”
”Vaikka kengästä” viittaa siihen, että jos luominen ei meinaa aamulla sujua, Tola lietsoo itseään luovaan tilaan kirjoittamalla ensin ihan mistä tahansa asiasta. Hän kuvailee rutiinia taikauskoksi ja tottumukseksi, jolla hän pääsee työssä vauhtiin.
Aina ei nimittäin huvittaisi. Tolalle olisi luontaisinta kirjoittaa öisin, mutta se tekisi arjesta kaaosta.
”Kun olen perheellinen, joudun alistumaan aamuvirkkujen tyranniaan, koska koulu alkaa kahdeksalta. Siksi elän kroonisessa univajeessa ja aamut ovat raskaita.”
Kahvia ja karkkia
Vuosikausien harjoittelu työnteosta ennen lounasaikaa on tuottanut tulosta. Tolalta on julkaistu kaksi romaania, Punainen planeetta ja Hullut ihanat linnut, ja äänikirja Hotel Pharma Resort julkaistiin helmikuussa. Nyt hän kirjoittaa kolmatta romaaniaan, ja lisäksi hän tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa.
Rutiinien ohella Tolaa auttavat esimerkiksi residenssijaksot tai työrupeamat mökillä. Silloin voi kirjoittaa aamusta iltaan ilman keskeytyksiä ja uppoutua teoksen maailmaan täysillä.
Arjessa eteen tulevia jumeja hän saattaa yrittää purkaa lukemalla kirjaa, käymällä elokuvissa tai keskusteluilla, jotta ajatukset saa hetkeksi muualle ja ”tukoksen ulos luovasta hermostosta”.
”Ja jos työhuoneella ei saa mitään aikaiseksi, voi tietysti juoda ihan tolkuttomasti kahvia ja syödä karkkia ja suklaata. Siitä menee sekavuustilaan, joka ravistelee ja resetoi.”
Juhlan aihetta
Työn inhottavin vaihe on Tolan mielestä se hetki, kun julkaisu alkaa lähestyä. Vaikka varsinainen työnteko on silloin takana, mielessä kalvaa ahdistus ja pohdinta siitä, mitä tulikaan tehtyä.
”Mutta toisaalta on kivaa saada tarina viimein ihmisten luettavaksi ja kuunneltavaksi. Tavallaan se vasta silloin herää henkiin ja alkaa elää.”
Ja ilman julkaisuja kyse olisi harrastuksesta. Siksi Tola ja hänen niin ikään luovalla alalla työskentelevä puolisonsa juhlistavat ”työtarjouksia”. Oikeasti kyse ei ole varsinaisista työtarjouksista vaan esimerkiksi hetkestä, kun käsikirjoitus on lähtenyt kustannustoimittajalle tai apurahahakemus rahoittajalle.
”Kun elää apurahamaailmassa ja lähettää apurahahakemuksia, yleensä tulee hylsyjä. Siksi paras hetki juhlia se, kun hakemuksen lähettää. Laitetaan vaikka kuoharia tai mehua 1920-luvun leveään ja littanaan kuoharilasiin ja kilistellään.”
Joonatan Tolan vinkki: Itselleen voi antaa kirjoitustehtäviä niin, että rajaa jonkin tarkan aiheen, josta alkaa kirjoittaa.
