Liekö uudenvuodenlupausta turhempaa itsensäpettämisen keinoa olemassa. Koskaan en ole sellaisen pohjalta ruvennut liikkumaan enemmän, muuttanut ruoka- ja juomatottumuksiani tai lopettanut äänilevyjen ostelua. Silti lupaan taas vaikka mitä.
Lupaan olla vuonna 2023 iloinen asiakaspalvelija. Hymyilen muillekin kuin ystävällisille asiakkaille. En nosta verenpainettani nettoveronmaksajien myöhästymismaksuista valittamisen takia. Suhtaudun vakavasti ”olen aivan varmasti palauttanut tämän kirjan” -urputtajiin. Lupaan tunnistaa jokaisen ”ettekö te tunne minua” -asiakkaan ja pysyn ystävällisenä selittäessäni tuhannetta kertaa, että ilman kirjastokorttia ei lainata.
Lupaan olla hermostumatta asiakkaille, joiden kissa, koira tai jänis on syönyt kirjan. Tämä on helppo luvata, sillä en ole hermostunut heille ennenkään. Vahinkoja sattuu, enkä tänäkään vuonna välttämättä edes korvauta lemmikin syömää kirjaa. Pyydän vain pitämään kissalle, koiralle tai jänikselle ankaran nuhdesaarnan. Lupaan taas kerran selittää kysyjille, miksi poistamme myös hyväkuntoisia kirjoja, miksi emme voi ostaa juuri heidän tarvitsemaansa 32-osaista marginaaliseen erityisalueeseen keskittyvää ulkomaankielistä hakuteosta ja miksi Enni Mustosen uusinta kirjaa joutuu jonottamaan kuukausitolkulla.
Lupaan osallistua kaikkiin suunnitteilla oleviin projekteihin, hankkeisiin ja teemapäiviin sekä olla aktiivinen kirjastojen välisessä yhteistyössä. En enää piileskele työhuoneessani ja ”unohda” erilaisia jonninjoutavia palavereja, joissa ei päätetä mitään, jotka eivät kiinnosta ketään ja jotka silti aina poikivat oman työn ohella tehtäviä lisähommia.
Lupaan, etten pyydä kirjaston tapahtumiin yhtään kirjailijaa, muusikkoa, esitelmöitsijää tai muuta esiintyjää ilman asiankuuluvaa korvausta. En enää tarjoa palkaksi näkyvyyttä, mainetta ja kunniaa. Jos verovaroin ylläpidetty kulttuurilaitos ei maksa kulttuurityöntekijöille palkkaa, ei sitä maksa kukaan muukaan. Jos joku välttämättä haluaa tulla esiintymään ilman korvausta, saatan joustaa periaatteestani.
Lupaan muistaa iltarukouksissani Kansalliskirjaston johtajaa, Suomen yleisten kirjastojen valtakunnallista kehittämistehtävää hoitavan Helsingin kaupunginkirjaston johtajaa, yleisten kirjastojen alueellista kehittämistehtävää hoitavien kirjastojen johtajia, Suomen kirjastoseuran puheenjohtajaa sekä toiminnanjohtajaa ja kaikkia pienempiäkin johtajia, mikäli aikaa riittää ja muistan iltaisin litanian ulkoa. Erityisesti muistan rukouksissani takiani paljon kärsinyttä Imatran kaupunginkirjaston kirjastoasiantuntijaa ja lähiesimiestä.
Sen pituinen se.
Kirjoittaja on kirjastonhoitaja Imatran kaupunginkirjastossa
