"Aukioloajat ovat hyvin paljon rajatummat kuin Suomessa ja kirjojen monipuolinen saatavuus on aivan toista luokkaa."
Viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut katsella elämänmenoa Euroopan etelälaidalta. Suomalaiset itsestäänselvyydet voivat avautua uudella tavalla kun siirtyy Euroopan etelälaidalle. En ole osannut tarpeeksi arvostaa lähimarketin yläkerrassa olevaa kirjastoa, joka on käytännössä aina valveilla ollessani auki. Kirjaston äärettömän ystävällinen henkilökunta avustaa minua ja perhettäni sopivien kirjojen löytämisessä. Saan kirjoja työtäni ja opiskeluani varten eri puolilta Suomea. Lasteni kirjatoiveita kuunnellaan ja heille tilataan lähikunnan kirjastosta kirjasarjoja kuunneltavaksi ja luettavaksi. Käyn itse lainaamassa kirjoja iltalenkin jälkeen – ja varhaisena aamuntunteina voin itserekisteröitymällä hipsiä kirjaston lukusaliin lukemaan ja kirjoittamaan.
Nykyisessä elinympäristössä olen tutustunut akateemiseen kirjastoon, jossa ei ole itsestäänselvyys, että kurssikirjalistassa olevat kirjat olisivat saatavilla kirjastosta. Lainausjärjestelmä ei ole suomalaisiin järjestelmiin verrattavia – muistan, että 80-luvulla kirjastoautossa käytettiin samanlaisia leimauskortteja kuin täällä käytetään. Julkiset kirjastot toimivat koulujen yhteydessä. Aukioloajat ovat hyvin paljon rajatummat kuin Suomessa ja kirjojen monipuolinen saatavuus on aivan toista luokkaa. Poissa ovat hiljaiset työskentelytilat. Poissa ovat lastenosastojen satunurkkaukset. Poissaovat musiikkiosaston laajat valikoimat. Poissa ovat lehtiosaston laajat tarjonnat kansainvälisistä aikakauslehdistä paikallisiin uutisiin.
Kirjasto on jäänyt liian pienelle huomiolle, kun puhumme suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan palveluista. Siitä, että jokaisella on oikeus kirjaan. Jokaisella on oikeus hyllykaupalla tarjolla oleviin kirjoihin ja lehtiin. Jokaisella on oikeus rauhalliseen opiskeluympäristöön, joka voi löytyä kunnallisen kirjaston hyllyjen välistä. Olen alkanut entistä enemmän miettimään myös sitä, että mikä on ollut kirjastopalvelujen rooli, kun katsomme suomalaisten menestystä PISA-tutkimuksissa ja muissa kouluvertailuissa. Ranskalaisessa kouluissa vieraillessani sain kuulla ylpeitä esityksiä koulun sydämmestä – kirjastosta. Ehkä Suomessakin voisimme taluttaa entistä useammin ulkomaalaiset vieraat lähiöiden kirjastoihin ja koulujen kirjastoihin – ja näyttää mitä kaikkea kirjasto voi nykyään tarjota.