Yllättävää oli se, miten heikosti koulukirjastot huomioitiin.
Suomeen on juuri valmistunut pitkään kaivattu kansallinen lukutaitostrategia. Yhteisille linjauksille lukutaidon kehittämiseksi on huutava tarve. Tutkimustulokset kertovat, että suomalaisten lukutaitotasossa on laskua useilla mittareilla.
Heikosti lukevien nuorten määrä on lisääntynyt. Pojat ovat selvästi heikompia lukemaan kuin tytöt. Entistä useampi aikuinen kohtaa vaikeuksia elämässään heikon lukutaidon takia.
Lukutaitostrategian etuna on se, että sen valmistelussa oli mukana paljon erilaisia asiantuntijoita, kuten lukutaitotutkijoita. Myös kirjastot ja Kirjastoseura olivat mukana työssä.
Linjaukset perustuvat tuoreimpaan tutkimustietoon lukemisesta. Lähtökohtana on laaja lukutaidon käsite eli monilukutaito.
Monilukutaito tarkoittaa kykyä lukea ja tulkita sekä perinteisiä kirjoitettuja tekstejä että muita ilmaisumuotoja, kuten videota, kuvaa ja ääntä. Monilukutaito sisältää myös yksilön kyvyn ilmaista ja tuottaa erilaisia tekstejä.
Tärkeä työkalu
Lukutaitostrategia on tärkeä työkalu kunnille. Kuntien merkitys lukutaidon, lukemisen kulttuurin ja sivistyksen edistämisessä on iso, koska kunnat rahoittavat peruskouluja ja kirjastoja.
Arvokasta on, että strategiassa tunnistetaan innostumisen merkitys. Meidän pitää luoda osallistavaa ja innostavaa lukemisen kulttuuria. Ketään ei voi pakottaa lukemaan, vaan siihen pitää syttyä.
Nyt ollaan kirjastojen ammattilaisille tutun ilmiön äärellä. Porttiteorian mukaan kirjastojen laaja tarjonta erilaisia kulttuurituotteita houkuttelee lukemaan enemmän ja uudenlaisia tekstejä. Tutkimusten mukaan monipuolisella vapaa-ajan lukemisella on myönteinen yhteys lukutaidon kehittymiselle.
Kansallinen lukutaitostrategia haastaa kuntien kirjastot toteuttamaan entistä vahvemmin perustehtäviä. Pääsy kirjallisuuteen on olennaista, jotta strategian tavoitteet voivat toteutua. Varhaiskasvatuksen ja koulujen lukutaitotyön tueksi tarvitaan vahva kirjastolaitos, päiväkoteja ja kouluja kiertävät kirjastoautot ja hyvät kokoelmat lainattavia kirjoja.
Strategiassa myös tunnistetaan digitaalisten palvelujen merkitys ja kannustetaan kuntia yhteistyöhön e-kirjaston luomisessa. Kyseessä on tärkeä tulevaisuusinvestointi suomalaiseen sivistykseen.
Kirjastojen kannattaa strategiassa tarttua heikkojen lukijoiden haasteeseen. Lukutaitotutkimuksissa on havaittu, että lapsen aktiivista kirjastonkäyttöä ennustavat vanhempien korkea koulutustaso ja hyvä sosioekonominen asema.
Kirjastot eivät tällä hetkellä parhaalla mahdollisella tavalla tavoita heikosti lukevia lapsia ja aikuisia. Kirjastojen täytyy paikallisesti tiivistää yhteistyötä niiden kanssa, jotka tavoittavat heikkoja lukijoita. Järjestöjen ja oppilaitosten kanssa tehtävää lukutaitotyötä kannattaa lisätä.
Selkeä visio puuttuu
Osittain strategiassa kuvataan olemassa olevaa maailmaa. Lukija jää kaipaamaan selkeämpää visiota ja rohkeita uusia linjauksia.
Yllättävää on, että strategiassa ei noussut vahvaa visiota koulukirjastojen tulevaisuudesta. Perinteisesti Suomessa on linjattu, että kuntien yleiset kirjastot palvelevat myös kouluja. Nykyisellä toteutuksella kirjastojen ja koulujen yhteistyö on liian ohut.
Kirjoja pitää olla paremmin saatavilla kouluille. Pelkkä kirjojen tarjoaminen ei kuitenkaan riitä, vaan kirjastojen pitää aktiivisesti edistää oppilaiden lukuintoa ja auttaa kriittisen lukutaidon ja tiedonhaun taitojen kehittymistä. Tarvitsemme siis lisää kirjastojen työntekijöitä tekemään yhteistyötä koulujen kanssa. Mediakasvatus ja kriittinen lukutaito ovat entistäkin tärkeämpiä nyt, kun epäluotettavaa tietoa ja valeuutisia levitetään esimerkiksi sosiaalisen median alustoilla.
Onneksi strategiatyötä jalkautetaan seuraavassa vaiheessa käytäntöön kansallisella lukutaito-ohjelmalla. Ohjelmassa luodaan tehtävälistat ja toteuttamisen aikataulu strategian tavoitteille.
Lukutaito on perustaito, jonka kaikki tarvitsevat. Kansallisen lukutaitostrategian jalkauttamisen myötä meillä on hyvät edellytykset pysäyttää suomalaisten lukutaitotason lasku ja varmistaa kansainvälisesti korkea lukutaito ja lukemisen kulttuuri tulevaisuudessa.
Kirjoittaja on Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtaja.