Tuula aloittaa maaliskuun alussa 2013 Helsingin kaupunginkirjaston uutena kirjastotoimenjohtajana. Pispalan talo jää taakse, sillä edessä ovat merkittävät haasteet.
Istumme Tuula Haaviston, nykyisen Tampereen kaupunginkirjaston johtajan idyllisessä kodissa Pispalanharjulla. Tuula aloittaa maaliskuun alussa 2013 Helsingin kaupunginkirjaston uutena kirjastotoimenjohtajana. Pispalan talo jää taakse, sillä edessä ovat merkittävät haasteet.
Uuteen siirtymisessä on mukana ripaus haikeutta: ”Tampere oli antoisa ja mielenkiintoinen kokemus. Tuntuu myös haikealta jättää se, koska monet asiat ovat vireässä vaiheessa, ja edessäpäin monia mukavia asioita. Kollegoita ja monia muita tamperelaisia yhteistyökumppaneita tulee ikävä”, Tuula Haavisto sanoo.
Mieleen jää myös vähemmän mukavia muistoja, nimittäin Auroran ja Arenan suuret käyttöönotto-ongelmat. Mutta paljon tapahtui myös hyviä asioita.
Mukaviin muistoihin hän listaa pääkirjasto Metson onnistuneen remontin, palvelukulttuurin uudistamisen Metso lentoon -projektin avulla ja PIKI-yhteistyön tiivistämisen.
”Mukavana muistona mieleen jäävät myös Tampereen kaupunginkirjaston onnistunut 150-vuotisjuhlinta hienoine näytelmineen.”
Tampereen kaupungin organisaatiossa Tuula Haaviston vastuulle kuului myös ikäihmisten kulttuuripalvelujen järjestäminen, jonka hän koki erittäin antoisana ja mielenkiintoisena tehtävänä.
Perinteinen kirjasto ja digitaalinen aikakausi
Minkälaisia ajatuksia Tuulalla on ns. perinteisestä kirjastosta ja digitaalisen aineiston tulosta kirjastoihin? Ovatko nämä uhkana toinen toisilleen?
”Molempia tarvitaan. Kirjoja lainataan niin kauan kuin niitä ilmestyy. Se on edelleen menestyskonsepti. Aineiston lainaaminen ja digitaalinen kirjasto voivat toimia käsi kädessä eivätkä sulje pois toisiaan.”
Tuula pitää myös kirjaston tilaa tärkeänä. Hän näkee sen kolmantena ulottuvuutena digitaalisen ja perinteisen kirjaston rinnalla. ”Tilan tärkeyttä voisi luonnehtia vaikka niin, että kirjaston pitää palvella kansalaisuutta, kuten Tanskassa sanotaan. Painotan, että digitaalisessa kirjastossa on valtava määrä yhteistyön mahdollisuuksia, asioita, joita ei kannata tehdä kirjastokohtaisesti.”
”E-kirjojen tulo näyttää viimeinkin vauhdittuvan. Edessä on suuri poliittinen vääntö: onko kansalaisilla samanlainen oikeus digitaalisiin aineistoihin kuin painettuihin?”
Kirjastoilla on tässä Tuulan mielestä suuri rooli käyttäjien puolestapuhujina. Yleiset kirjastot haluavat samoja aineistoja, joilla on kustantajille suuret suoramyyntipotentiaalit. Kansainvälisten tekijänoikeuslinjausten mukaan kustantajat voivat kuitenkin kieltäytyä myymästä digitaalisia sisältöjä kirjastoille, ja nyt työstetäänkin sopimusmenettelyjä. Digitaalisen tiedon levittäjänä ja vaihtoehtoisen julkaisemisen tukijana kirjastoilla voi nykysäännöilläkin olla merkittävä rooli: ne voivat taata, ettei aineisto häviä internetin syövereihin.
Keskuskirjasto tien näyttäjänä
Tuula Haavisto uskoo verkostoitumisen voimaan. ”Ilman kansainvälisiä kontakteja taantuu. Jokainen IFLA-konferenssiin osallistunut tietää, miten sykähdyttäviä ja antoisia vaikutuksia erilaisilla tapaamisilla on, olivatpa ne työhön liittyviä tai muuta sosiaalista kanssakäymistä. Verkostoituminen auttaa saamaan uuden näkökulman omaan toimintaan ja lisää suhteellisuuden tajua.”
Helsingin kaupunginkirjastolla on Tuulan mielestä iso rooli kansainvälistymisessä. Keskuskirjastona se pystyy laajimmin tuomaan uusia tuulia muualta maailmalta. Toisaalta Suomen erinomaisen kirjastomaineen leviäminen ulkomaita myöten on myönteinen haaste. Se velvoittaa oman osaamisen jakamiseen paitsi kansallisesti myös yli rajojen. ”Tämä linja jatkuu myös minun kaudellani”, hän summaa.
”Hollanti ja Tanska ovat nyt positiivisesti liikkeellä kirjastopuolella, samoin Baltian maissa tapahtuu paljon. Tietysti riippuu siitä, miltä kantilta kirjastoasiaa tarkastelee. Toiset maat ovat edellä joissakin asioissa, toiset taas jossakin muussa. Suomen kirjastolaitoksen vahvuus on, että se on tasaisen hyvä kaikilla alueilla.”
Tilaus yhteiselle kirjastostrategialle
Haavisto näkee keskuskirjaston roolin merkittävänä. ”Pitää kirjoittaa selvemmin auki keskuskirjaston rooli Suomen kirjastokentän nykytilanteessa. Lainsäädännöllisesti sillä on vähemmän velvollisuuksia kuin Kansalliskirjastolla, ja toimintatapakin on erilainen. Keskuskirjasto on ketterämpi ja kokeilevampi. Nämä kaksi kirjastoa eivät kuitenkaan tule toimeen ilman toisiaan, tehtäviä on niin paljon. Pitää sopia, kuka mitäkin tekee.”
Kansalliskirjastolta ja keskustakirjastolta Tuula odottaa mielenkiintoisia ja antoisia yhteistyökuvioita koko kirjastoalan laajuudelta. ”Alkaa olla tilausta jopa yhteiselle kirjastostrategialle. Sektorineuvostot ja kirjastot yhdessä voisivat alkaa hahmotella tätä.”
”Opetus- ja kulttuuriministeriöllähän on kirjastostrategia, mutta se kertoo valtion linjaukset alalle. Esimerkkinä kirjastojen sisäisen yhteislinjauksen tarpeesta mainitsen usein esitetyt toiveet kansallisesta kokoelmapolitiikasta. Yhteinen strategia ei kuitenkaan saa olla pakkopaita, vaan yhdessä sommiteltu kehys, jonka kirjastoalan toimijat sisäistävät niin hyvin, että osaavat konkretisoida sen omassa kirjastossaan.”
”Helsingin kaupunginkirjaston uutena vetäjänä odotan kiinnostavia yhteistyökuvioita myös kirjastoalan ulkopuolella, niistä olen Tampereella suuresti nauttinut. Kaiken verkottumishuiskeen keskellä myös Helsingin kaupunginkirjaston sisäpolitiikka on keskeistä. Aion aloittaa samoin kuin Tampereella: yritän vierailla jokaisessa yksikössä esittäytymässä ja vaihtamassa ajatuksia kirjastotyön tulevaisuudesta.”
Unelma keskustakirjastosta
Tuula Haavisto odottaa innolla työtä keskustakirjastohankkeen parissa. ”Olen ostanut täysin ajatuksen kaupungin sykkivästä sydämestä. Siinä on ehkä selvimmin kiteytetty koko keskustakirjaston idea. Arkkitehtikilpailun kuusi finalistia näyttävät vähintäänkin kiinnostavilta ja niistä on hyvä lähteä jatkamaan.”
Tuula kertoo suorastaan häkeltyneensä kaikista onnitteluista ja menestyksen toivotuksista, joita hän on saanut. ”Kaikki onnentoivotukset käännetään positiiviseksi energiaksi ja yhteistyöksi!”, hän lupaa.
Kuka: Tuula Haavisto
1981–84 Seutusuunnittelun keskusliitto, informaatikko
1984–87 Ympäristöministeriö, suunnittelija
1987–97 Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtaja
1998–2006 Freelancer (projekteja, opettamista, kansainvälisiä tehtäviä jne.)
2006–2013 Tampereen kaupunginkirjaston kirjastopalvelujohtaja
2013– Helsingin kaupunginkirjaston kirjastotoimenjohtaja
