Ostariverkon marginalisoituessa on oikeasti pohdittava, onko perusteltua pitää niillä kirjastojakaan.
KIRJASTOJEN näkökulmasta suomalaisessa poliittisessa kentässä on parasta se, että melkein jokainen puolue on kirjastopuolue. Ihan oikeasti. Poliittinen väri ei ole merkitsevä tekijä silloin, kun kirjasto etsii ystäviä.
MUTTA eroja toki on. Nykyinen pääministeripuolue on varauksetta kirjastolaitoksen tukena, mutta samaan aikaan se kannattaa keskittämiseen tähtäävää politiikkaa kunnallisissa palveluissa, joihin kirjastolaitoskin kuuluu. En tiedä miten tämä ympyrä neliöidään, eikä tähän ole selvää reseptiä myöskään kokoomuksella. Uskoakseni tämä on hyvä esimerkki siitä, että on mahdollista kannattaa kahta asiaa silloinkin kun ne ovat toisensa poissulkevia.
VASEMMALLA taas puolustetaan lähipalveluita, jopa riippumatta rakenteellisista muutoksista lähiympäristössä. Tai siitä, onko niihin palveluihin rahaa.
KIRJASTOVERKKOA tullaan uudistamaan seuraavan parinkymmenen vuoden aikana aika reippaasti. Asutuksen painopiste on näet muuttunut kahdellakin tavalla. Maassamme todella on alueita, joilta poismuutto on muistuttanut sekasortoista pakoa jo parikymmentä vuotta, ja kasvukeskuksissa vanhojen metsälähiöiden välit on rakennettu täyteen, jolloin ostarikirjastot eivät enää palvelekaan väestön enemmistöä.
Vanhat ostarit ovat surkastuneet muutenkin. Niillä ei käy enää kukaan.
POLIITTISESTI nämä muutokset ovat ongelmallisia. Yhdelläkään puolueella ei näet ole kirjastopolitiikkaa eli kokonaisvaltaista visiota siitä, mihin suuntaan maamme kirjastolaitosta pitäisi kehittää. Ei sisällöllisesti sen enempää kuin alueellisesti.
VANHA kirjastoverkkomme on lähtenyt siitä, että kirjastot sijaitsevat niillä asuinalueilla, missä päiviään viettävät ne, jotka eivät käy töissä: koululaiset, pienten lasten vanhemmat, eläkeläiset ja työttömät. Nyt kirjastoja on alettu keskittää kasvavissa määrin työssäkävijöiden reiteille, ainakin pääkaupunkiseudulla: kauppakeskuksiin, sekä nykyisille ja tuleville metroasemille.
NYKYISEN ostariverkon marginalisoituessa on oikeasti pohdittava, onko perusteltua pitää niillä kirjastojakaan. Mutta samaan aikaan herää toinen, iso kysymys: miten voimme samalla pitää kiinni siitä, että kirjastot ovat jatkossakin lähipalvelu eivätkä osa automarkettien palettia, jonne mummot eivät jaksa kävellä ja lapsia ei uskalla lähettää?
YKSI mahdollisuus voisi olla se, että kirjastot olisivat nykyistä isompia ja niitä olisi harvemmassa. Niiden lisäksi perustettaisiin asuinalueille pieniä lainauspisteitä, jonne voisi tilata aineistoa jos omaa suosikkia ei löydy käsivalikoimasta.
TOINEN vaihtoehto on se, että pidetään nykyisestä systeemistä kiinni, ja toivotaan että se supistuu mahdollisimman hitaasti. Kolmatta vaihtoehtoa en ole keksinyt, mutta keksikää te, hyvät lukijat.
Talousuutiset kunnista ja myös valtion suunnalta vaikuttavat sellaisilta, että jotain on keskittävä aika pian.
