Sosiaalista mediaa, eikä mitään muutakaan nettiin perustuvaa toimintaa, ei pidä sekoittaa keskusteluun kirjastojen perustehtävistä.
NETTIVELHO Avinash Kaushik totesi muutama vuosi sitten, että yritysten ja yhteisöjen hakeutuminen sosiaaliseen mediaan muistutti teinien seksikokeiluita: aluksi kaikki olivat valtavan innostuneita, mutta kukaan ei oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä ja jälkikäteen tuli vähän nolo olo.
SILLÄ, että kirjastolla on oma FB-sivu, ei vielä ole saavutettu juuri mitään. Jos on tuhat tykkääjää, niin sielläpä ovat, mutta mikään ei ole maailmassa vielä muuttunut.
HYVÄ kuitenkin, että se naamakirja kuitenkin klikattiin päälle. Vuosien saatossa kirjastot ovat alkaneet näkyä sosiaalisessa mediassa. Itse pidän Facebookia ja Twitteriä päällä tehdessäni töitä ja törmään kirjastojen viesteihin joka päivä.
AKTIIVISESTI viestittelevällä profiililla saa vietyä sanomaansa eteenpäin. Viestinnän tehoa tosin laskee se, että Facebookin uudistuneet algoritmit arpovat yhteisösivujen päivityksiä yhä harvemmille, jos näkyvyydestä ei maksa. Aktiivisuudella voi toki vähän kompensoida: mitä enemmän päivität, sen paremmin näyt. Twitterillä voi sitten hoitaa loput. Siellä on tosin vähemmän ihmisiä, mutta vastaavasti enemmän toimittajia.
No mitä hyötyä näkymisestä sitten on?
SOSIAALISTA mediaa, eikä mitään muutakaan nettiin perustuvaa toimintaa, ei pidä sekoittaa keskusteluun kirjastojen perustehtävistä.
Jos sanon Facebook, en ota minkäänlaista kantaa kokoelma-ajattelun puolesta tai sitä vastaan. Kyse on viestinnästä. Ja vain siitä. Kun kirjasto menee sosiaaliseen mediaan, se ei tarkoita mitään muuta kuin että kanava on auki.
SE KANAVA kannattaa pitää auki, koska julkiset instituutiot ovat pakotettuja markkinoimaan itseään. Kukaan tai mikään ei enää voi laskea olemassaoloaan yksin tradition varaan. Tulevan vuoden rahoitus on ansaittava erikseen joka kerta.
AVATTUA kanavaa pitkin pitää osata myös kertoa jotain. Markkinoinnin murros pelaa tällä kohtaa kirjastolaisten pussiin. Perinteinen markkinointi lähti siitä, että tehdään mitä nyt sitten tehdäänkään ja palkataan mainonnan ammattilainen valehtelemaan asiat parhain päin. Netin läpivalaisemassa yhteiskunnassa se ei enää toimi. Jatkossa markkinointi lähtee yhä enemmän siitä, että tehdään oikeasti hyviä asioita ja kerrotaan niistä muille.
EI RIITÄ, että firma väittää välittävänsä ympäristöstä. Asialle pitää myös tehdä jotain. Kirjastomaailmaan sovellettuna sama tarkoittaa, että tyhjä markkinointiviesti ei toimi. Sosiaalinen media on parhaimmillaan silloin, kun tehdään hyviä, kiinnostavia tai innostavia asioita ja kerrotaan niistä ihmisille.
NYT ON liikuttava, että pysyisi paikallaan. Sosiaalinen media on toimiva apuväline tähän. Mistään sen kummemmasta ei ole kysymys.
