Taivaslaulu nousi vuoden 2013 lopulla myydyimpien kotimaisten kirjojen kärkikastiin. Valtavirrasta poikennut rakkausromaani on aiheensa puolesta tullut herättäneeksi paljon keskustelua kahvipöydissä ja mediassakin.
Taivaslaulu nousi vuoden 2013 lopulla myydyimpien kotimaisten kirjojen kärkikastiin. Valtavirrasta poikennut rakkausromaani on aiheensa puolesta tullut herättäneeksi paljon keskustelua kahvipöydissä ja mediassakin. Lisäksi korumainen kerronta ja taidokas eri ajoissa liikuskelu koukuttavat lukijansa – tätä kirjaa suosittelee mielellään myös ystävilleen.
Taivaslaulun kansien väliin kätkeytyy Pauliina Rauhalan jopa runolliseksi ja raamatulliseksikin luonnehdittava tarina lestadiolaisparista Viljasta ja Aleksista. He ovat mukana uskonnon oravanpyörässä, jossa naisen keho on luotu tuottamaan lisää jälkeläisiä – niin paljon kuin luoja suo.
Juuri kun Viljan keho on palautunut synnytyksestä, tulee hän jälleen raskaaksi.
Seuroissa muut naiset katsovat ensin pyöristyvää vatsaa ja vasta sitten silmiin: Pelkään katseita, jotka kohdistuvat minuun. Jokaiselle vastaantulijalle haluaisin sanoa näin: Voi älä katso kehoani, älä tee siitä laskutoimituksia, älä käännä katsettasi välittömästi pois, kun minä katson sinua. Minun hauras pesäpuuni tarvitsee rauhan. Minne lintuseni laskeutuvat laumaan, jos minä kaadun? Lahokannon kainalossa on kylmä nukkua.
Yhteisön muut naiset lupaavat, että arki alkaa helpottua, kun vanhimmat lapset kasvavat ja alkavat auttaa arjessa. Viljasta tuntuu, ettei hän jaksa niin pitkälle. Viljan onneksi hänen miehensä ymmärtää tilanteen, mutta lestadiolaisyhteisön näkemykset ovat kriittisemmät.
On lukijasta kiinni, lukeeko kirjaa ihmetellen, pöyristyen vaiko vertaistukea hakien. Se tarjoaa monenlaisia näkökulmia lukijan omasta taustasta riippuen. Kaikille se kuitenkin tarjoaa hyvän kimmokkeen pohdiskelulle lestadiolaisuudesta ja siinä ohessa myös muista tiiviistä yhteisöistä.
Taivaslaulu kannattaa jättää kirjahyllyssä paraatipaikalle, sillä se onnistuu olemaan aina ajankohtainen. Se on kirja, johon tekee mieli tarttua useampaan otteeseen. Uudet lukukerrat avaavat lukijalle runollisten lauseiden takaa aina vain uusia siemeniä omien ajatusten ja mielipiteiden muodostamiselle.
Taivaslaulu sai Kiitos kirjasta palkinnon Kirjan ja ruusun päivänä: http://suomenkirjastoseura.fi/ajankohtaista/artikkeli/330/kiitos-kirjasta-palkinto-pauliina-rauhalalle/
