Olin kuullut etukäteen niin paljon hehkutusta tämän kirjan takapuolelleen tiputtavasta juonenkäänteestä, että odotin käännettä vielä käänteen jälkeenkin.
Olin kuullut etukäteen niin paljon hehkutusta tämän kirjan takapuolelleen tiputtavasta juonenkäänteestä, että odotin käännettä vielä käänteen jälkeenkin. Olihan se yllättävä, sitä en kiellä, mutta se tuli aiemmin ja vähemmän shokeeraavasti kuin odotin. Onkin parempi lähteä lukemaan teosta avoimin mielin ilman ennakko-odotuksia.
Fowlerin mukaansatempaavan teoksen juonesta on paha sanoa juuri mitään ilman, että paljastaa liikaa.
Kirjan kertoja on Rosemary ja hänen elämäänsä seurataan aikahypyin. Hänellä oli samanikäinen sisar Fern ja isoveli, Lowell, jotka molemmat ovat kadonneet. Vanhemmat tuntuvat salaavan jotain ja lukijalle tulee kammottava olo: mitä he ovat sisarelle tehneet? Katoaako pian myös Rosemary? Mitä ihmettä perheessä on tekeillä?
Palaset loksahtelevat paikoilleen lopullisesti vasta ihan kirjan loppumetreillä. Olimme ihan suunniltamme on paitsi koukuttavasti kirjoitettu kevyehkö lukuromaani myös uutta tietoa antava pamfletti eläinten puolesta. Lisäksi se pistää miettimään, kuinka isoja valintoja vanhemmat saavat tehdä lastensa puolesta heiltä kysymättä.
