Soile Kokkonen jätti johtajan pestin Etelä-Savossa ja kulkee nyt osastonhoitajana Norjan ja Suomen saamelaisalueilla.

Jännitys, innostus ja uteliaisuus vuorottelivat, kun Soile Kokkonen vaihtoi Punkaharjun ja Kerimäen Porsangiin ja Kaarasjokeen. Nyt hän huolehtii norjalais-suomalaisessa yhteisomistuksessa olevan kirjastoauton toiminnasta, joka ulottuu Porsangin rannikolta sisämaahan Kaarasjoelle. Auto koukkaa myös Suomen puolella Utsjoella.

Edellisessä työssään Savonlinnaan liitettyjen kunnankirjastojen kirjastonjohtajana Soile Kokkosen kirjastoarki painottui hallintoon. Siitä saakka kun unelmien ura hammaslääkärinä kariutui pienen Soilen hampaidenoikomishoitoon, mielessä on ollut ajatus kirjastonhoitajan työstä. “Sitten sain kirjastokortin ja niin kliseistä kuin se ehkä onkin, se sytytti minussa jotain. Kirjastosta tuli minulle aarreaitta.”

Uuden työuran alussa oli hetkiä, jolloin Kokkonen kaipasi tuttuihin itäsuomalaisiin kirjastoihin. “Työpäivän jälkeen olin usein väsynyt, kun piti tottua puhumaan parhaimmillaan kolmea kieltä päivän aikana. Norja ja saame eivät tulleet kuin kaupan hyllyltä.”
Pohjoissaamen opinnoista oli aikaa muutama vuosi ja ruotsinkieli oli ruosteessa. 

“Toisaalta se kielellinen haasteellisuus on myös se paras puoli. Opin uutta joka päivä.”  

Soile Kokkonen valmistui Oulun yliopistosta viitisen vuotta sitten. Kirjastoammattilaisille tyypillinen luontainen uteliaisuus johdatti hänet Suomen ja Skandinavian historian lisäksi saamelaisen kulttuurin ja saamenkielen opintoihin.
“Useimmat olettivat, että aioin historianopettajaksi. Vähän tuuriakin oli matkassa, kun lähdin opiskelemaan informaatiotutkimusta, mistä sain kirjastonhoitajan pätevyyden.” 

 

”En tiedä kaipaanko mitään”

Monikulttuurisuus ja -kielisyys on pohjoisella saamelaisalueella itsestäänselvyys. 
“Asiakkaat puhuvat ainakin kahta kieltä, saamea ja suomea tai saamea ja norjaa. Tai kaikkia kolmea.”
Kielivalikoima näkyy myös kokoelmatyössä. “Aineistoa valitessani pyrin siihen, että kaikenkielisiä sisältöjä on saatavilla: norjan-, suomen-, saamen- ja kveeninkielisiä.” (Kveenin kieli on kehittynyt alueella puhuttavasta suomen kielestä ja sillä on Norjassa virallisen vähemmistökielen asema, vaikka puhujia on nykyisin enää muutamia tuhansia. toim. huom.) Saamelaisen aineiston hankinta korostuu, koska kirjastoauto on Norjan saamelaiskäräjien rahoittama palvelu. “Onneksi nykyään Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on pieniä kustantamoja, joiden tarjonta auttaa.” 

Asiat, jotka saattaisivat satunnaisen maasta ja työkulttuurista toiseen siirtyvän kirjastoammattilaisen arkea hankaloittaa, voi nähdä myös toisin. Siinä missä moni tuskailee yhdenkin kirjastojärjestelmän kanssa, Soilen mielestä kahden järjestelmän rinnakkaiskäyttö on rikkaus. “En tiedä kaipaanko erityisesti mitään Suomen kirjastomaailmasta. Kun meillä on käytössä sekä norjalainen että suomalainen kirjastojärjestelmä, saan tässä työssä parhaat puolet kummastakin maasta.”
Norjan puolella asioidaan käyttäen Mikromarcia, Utsjoella lainataan PallasProlla. Erityisen positiivista Norjasssa ovat ilmaiset kaukolainat: “On mahtava lainata aineistoa mistä päin Norjaa tahansa ja saada se maksutta lähikirjastoon!”

 

”Meno on rennompaa”

Muutto Itä-Suomesta Pohjois-Norjaan vaatii Soilen mukaan ennen kaikkea avointa mieltä.  Yhteistä idässä ja pohjoisessa on ihmisten hyväntahtoinen uteliaisuus. Niin entiset työkaverit kuin uudet tuttavuudet kysyvät, miten muutto on sujunut ja kuinka arki eroaa entisestä.

Eroja entiseen uudessa ympäristössä toki on. “Fyysiset välimatkat ovat melkoisia. Jos haluan lähteä Ivaloon, on aikaa varattava kunnolla.”

Mutta kaikella on puolensa: “Ehkä juuri siitä syystä menokin on tällä rennompaa.”

Työpäivän rutiinit vaihtelevat sen mukaan, onko vuorossa auto- vai toimistoviikko. “Autoviikolla työpäivä kuluu asiakaspalvelussa. Konttoriviikolla vastaan sähköposteihin, rekisteröin aineistoa ja viime aikoina olen myös karsinut kokoelmaa.”

Kirjastoauton henkilökuntaan kuuluu vakituinen kuljettaja, jonka lisäksi Soile ja kirjastosihteeri vuorottelevat autossa. Kaarasjoella reitti kulkee keskustan alueella, sieltä Kautokeinon rajalle ja Tenonvartta Utsjoelle päin.
”Porsangissa kierrämme vuonon molempia reunoja. Utsjoella ajamme koko kunnan ympäri.”
Auto pysähtyy kouluilla, vanhainkodeissa, kyläkeskuksissa ja yksittäisten kotien pihoilla.

”Mennään sinne missä asiakkaat ovat”, Soile toteaa.

Vapaa-aikakin on auton henkilökunnalla kausittaista, koska autoviikolla yövytään reitin varrella Lakselvissa ja Utsjoella. “Olen onnellinen, että pääsen autokierroksella näkemään niin Jäämeren rannat kuin tunturierämaat.” Ulkoilua harrastavalle uusi asuinseutu sopiikin mainiosti.  

 

Haasteet tehty selätettäviksi

Kun Soilella on toimistoviikko Kaarasjoen kirjastossa, aikaa riittää iltaisin neulomisen lisäksi myös lukemiseen. Kotona lueskellessa kylkeä lämmittää oma kissa. Norjalaisista kirjailijoista Soile Kokkonen suosittelee porsangerilaista paikallishistorioitsijaa Arvid Pettersonia ja saamelaisista kirjailijoista Kerttu Vuolabia. “Petterson on kirjoittanut varsinkin Saksan miehityksen loppuajoista Porsangerin alueella. Vuolab puolestaan on monipuolinen kirjailija, jonka tuotannossa on luettavaa niin lapsille kuin aikuisille.”
Soilen mielestä suomalaiseen kirjallisuuden opetukseen pitäisi sisällyttää enemmän saamelaista kirjallisuutta, niin vanhaa kuin uutta. “Ihan jo yleissivistyksen kannalta.”

“Ihmisen tiedontarve ei katoa mihinkään, vaikka aika kuluu. Ehkä e-kirjat tulevat vielä enemmän framille, mutta en millään muotoa usko perinteisen kirjan häviämiseen”, Soile pohtii.
Opiskeluajalta hänen mieleensä on jäänyt Kuopion yliopiston kirjaston johtajan Jarmo Saartin ajatus siitä, että tiedon määrä kasvaa jatkuvasti ja siitä valtavasta massasta pitää osata kaivaa esiin oleellinen. “Kirjastohenkilökunta on avainasemassa. “Olemme oppaita, jotka auttavat eteenpäin.”

Soile Kokkonen ei ole tehnyt tarkkoja urasuunnitelmia, mutta kirjastossa hän haluaa jatkaa ja kirjastotyöstä toivoo aikanaan jäävänsä eläkkeelle. “Paljon on haasteita, mutta sehän se on parasta, kun on ne selättänyt.”

 

KUKA: SOILE KOKKONEN

• Syntynyt 1985
• Valmistunut Iisalmen lyseosta 2004
• Valmistunut Oulun yliopistosta 2010
• Punkaharjun ja Kerimäen kirjastotoimenjohtaja 2011-2012
• Punkaharjun ja Kerimän kirjastojen johtaja, Savonlinnan kaupunginkirjasto 2013 – 2014
• Osastonhoitaja kirjastoautossa Karasjok-Utsjoki-Porsanger 2014 –

MIKÄ: Norjalais-suomalainen kirjastoauto

Auto vuodelta 1977
• Ajoalue Kaarasjoen ja Porsangin kunnat Norjassa, Utsjoki Suomessa
• Asukkaita palvelualueella 8 500
• Pysäkkejä 119,  joista 36 Utsjoella
• Kirjastojärjestelminä Norjassa Mikromarc, Suomessa PallasPro
• Lainoja vuonna 2014 yhteensä 13 182, joista Utsjoella 4816