Joulumarkkinoilla perinteisten kirjojen myynti oli mukavassa kasvussa, huolimatta siitä, että kustantajat ovat digipaniikissaan irtisanoneet osaavat kustannustoimittajansa.
JOITAKIN vuosia sitten sähkökirjat ja niiden kirjastoille tuottama kokonaisvaltainen mullistus oli ykköspuheenaihe. Talousnäkymien heikennyttyä keskustelun pääpaino siirtyi pikkuhiljaa rahaan, ja ihan ymmärrettävästi. Rahasta alkoi olla aikamoinen pula sekä siellä että täällä.
SÄHKÖKIRJAT alkoivat unohtua. Mutta kukaan ei edelleenkään kyseenalaistanut sitä, etteivätkö ne tulisi, sitten jossain vaiheessa, ja mullistaisi kaikkea. Kirjastojen suunnittelijat miettivät edelleen, että miltä kirjasto voisi näyttää ilman kirjoja.
Mutta. Eivät ne sitten tulleetkaan.
SUOMESSA kustantajat ovat olleet todella hitaita digitalisoimaan kirjallisuuden sisältöjä. Sähkökirjojen saatavuus on olematon, ja vaikka kirjastot ovat onnistuneet neuvottelemaan aika hyvän sopimuksen kustantajien kanssa, sähkölainaus on saatavuudesta johtuen marginaalista.
Eikä se kysyntäkään mitenkään mieletöntä ole. Ja tämä on kansainvälinen ilmiö.
YHDYSVALLOISSA sähkökirjan verokohtelu ja tekijäinoikeuslainsäädäntö ovat suosiollisempia, ja markkinat ovatkin kehittyneet nopeammin kuin Euroopassa. Sähkökirja saavutti aika nopeasti 20 prosentin osuuden kirjamarkkinoista. Siihen se sitten tyssäsikin. Merkittävämpää kasvua ei ole ollut muutamaan vuoteen.
PRINTILLÄ on puolestaan alkanut pyyhkiä paremmin. Joulumarkkinoilla perinteisten kirjojen myynti oli mukavassa kasvussa, huolimatta siitä, että kustantajat ovat digipaniikissaan irtisanoneet osaavat kustannustoimittajansa.
SÄHKÖKIRJAN puolesta puhuu se, että on helpompaa varastoida ja kuljettaa kirjoja koneella, kuin olkalaukussa tai kirjahyllyssä. Kätevyydestä huolimatta formaatilla on ongelmansa. Sähköinen kommunikaatio on nopeaa, reagoivaa, kepeää kuin sulkapallo. Mutta kirjallisuus vyöryttää raskaita keilapalloja, joiden vyöryä pitää seurata alusta loppuun, käymättä sosiaalisessa mediassa, uutissivustolla tai sähköpostissa kappaleiden välillä.
PITKÄ tarina tarvitsee paperia. Toinen kysymys on se, että onko meillä aikaa pitkille tarinoille. Itse luen vähemmän kuin haluaisin, niin kuin moni muukin, elämän koostuessa äkillisistä käänteistä. Vaikka oikea ymmärrys syntyy vasta, kun asialle annetaan aikaa.
EN ole hankkinut sähkökirjan lukulaitetta. Sen sijaan olen hankkimassa uutta kirjahyllyä. Kotimme kymmenettä, jos tarkkoja ollaan. Selkämysten seurassa kun viihtyy niin hyvin.
