Mihin kirjastoalalla koulutetaan? Tarvitaanko pätevyysmäärittelyä? Jututimme kouluttajia ja opiskelijoilta.
Aikoinaan kirjastoala taisteli, että alan opetusta saataisiin yliopistotasolle. Onni oli suuri, kun Tampereella alkoi kirjastotieteen ja informatiikan opetus.
”Koulutus on aika hyvällä mallilla”, sanoo professori Eero Sormunen Tampereen yliopiston Informaatiotieteiden yksiköstä nyt. Hän ei näe tarvetta kirjastokoulutuksen suurempaan rakenneremonttiin.
Monilla Tampereen hakijoista on jo tutkinto, ja he hakevat kirjastoalan opinnoilla pätevyyttä. Lähes puolet opiskelijoista suuntautuu maisteriopintoihin joko alan ammattikorkeakoulututkinnon, tai jonkun muun kanditutkinnon pohjalta. Koulutusohjelman sisällä on tapahtunut muutoksia.
”Nyt painotetaan aikaisempaa enemmän maisteritasoa. Viimeisessä opetussuunnitelmauudistuksessa erikoistuva osuus siirrettiin maisteriopintoihin kanditutkinnosta”, kertoo Sormunen.
Tästä syksystä alkaen maisteriopinnoissa voi valita opintonsa neljästä eri linjasta, joista yksi on kirjasto- ja tietopalvelujen opintosuuntaus.
”Kenttää sävyttää epävarmuus, ja siksi tällä hetkellä on vaikea nostaa esiin jotain tiettyä kehittämissuuntaa”, Sormunen sanoo.
Korkeakoulutetun kirjastohenkilöstön sijoittuminen tulevaisuudessa on avoin kysymys. ”Julkisen sektorin supistamiset ovat vahvasti esillä sekä työmarkkinoiden puolella että koulutuspuolella. Kirjastoalan koulutusyksiköt ovat pieniä ja ne ovat haavoittuvaisia, riippuvaisia siitä mitä niiden kehysorganisaatiossa tapahtuu.”
Opetuspuolella resursseja uhkaa monen henkilön eläköityminen lähivuosina. Vaarana on, ettei vakansseja täytetä tai ne siirretään muualle.
Sormunen pitää luksuksena, että kirjastoalalla on ollut lainsäädäntö, jossa määritetään pätevyyksistä. Eniten mahdollinen pätevyysmäärittelyjen poistaminen vaikuttaa siihen, kuinka paljon opintoihin tulee hakijoita.
”ERIKOISTUMISTA TUETTAVA”
Toimintaympäristö muuttuu ja kirjastot tarvitsevat monenlaista osaamista. Sormunen pitää tärkeänä laaja-alaista tutkintoa. ”Modernin informaatioympäristön hyvä osaaminen muun asiantuntijaosaamisen lisäksi. Asiantuntijakoulutuksessa tärkeämpää kuin tietyn sisällön osaaminen on yleiset valmiudet: että osaa ottaa haasteita vastaan ja kehittää omaa työtään ja toimintaympäristöään.”
Tampereella yliopistossa on nyt tutkinto-ohjelmissa tapahtuva opiskelu, avoimen yliopiston opiskelu ja täydennyskoulutuskeskus samassa yksikössä eli Informaatiotieteiden yksikkö miettii näitä koulutuksia rinnakkain.
Täydennyskoulutus on muuttunut, sanoo koulutuspäällikkö Teemu Rauhala Tampereen yliopistosta. ”Järjestelmällistä täydennyskoulutusta ei oikeastaan tällä hetkellä ole. Sisältötarjontaa ja verkkoaineistoja on, mutta muodollista koulutusta ei. Oppiminen lähtee enemmän ihmisten omasta aktiivisuudesta”, pohtii Rauhala.
”Tulevaisuuden linjaus olisi, että perustutkinto antaa perusvalmiudet työskennellä alalla, mutta koulutuksen tulee tukea myös ammatillisen erikoistumisen polkuja.”
Tampereella mietitään osaamistarvetyökalun Kinosteen viemistä kentälle. Työkalu oli välillä stand-by tilassa, mutta nyt se on tarkoitus herätellä henkiin.
TUTKIMUSTA JA TIETOJOHTAMISTA
Molemmilla suomenkielisillä yliopistokoulutuksilla on oma linjansa, eivätkä ne kilpaile keskenään. ”Tampereella on yliopistolla ja ammattikorkeakoululla yhteinen koulutusliittymä, ja sen kaltainen kehitys on mahdollista Oulussakin”, miettii professori Maija-Leena Huotari Oulun yliopiston Informaatiotutkimuksen koulutusohjelmasta.
Oulussa on esimerkiksi keskitytty infometriikkaan, joka on yliopistokirjastoissa nopeasti kehittyvä asiantuntijuuden osaamisalue.
Oulusta valmistuneista noin puolet sijoittuu kirjastoihin ja puolet muihin informaatioalan tehtäviin.
”Meillä on uutena myös lukutaitojen tutkimus, jossa pyrimme yhteistyöhön kasvatustieteellisen tiedekunnan kanssa. Esimerkkinä siitä on valtakunnallisen Lukuinto-ohjelman toteutus. Jatkona tällaiselle monitieteelliselle yhteistyölle meillä aloitetaan vuorovaikutukseen ja tietojohtamiseen painottuvaa tutkimusta. Yhteistyötahona ovat silloin mm. kansantaloustiede, Suomen ympäristökeskus ja Ilmatieteen laitos.”
Huotarin mielestä olisi mielenkiintoista kuulla kirjastokentän käsitys alan koulutustasotarpeesta. Hän ei olisi poistamassa pätevyysvaatimuksia asetuksesta, päinvastoin hänen mielestään johto- ja päällikkötason tehtäviin pitää vaatia maisteritason tutkinto.
”Keskustellaan siitä, että alan yliopistokoulutus ja työ kirjastossa eivät kohtaa. En haluaisi ajatella niin, sillä yliopistotasoinen koulutus on mielestäni pitkällä tähtäimellä kentälle merkittävää. Opiskelijoille annetaan mm. valmiuksia ymmärtää tutkimusta. Jos laajaa ymmärrystä ei ole, miten käy alan kehittämiselle? Jääkö toiminta pelkästään reaktiiviseksi, kun sen pitäisi olla proaktiivista?”
Vuoden 2016 alusta koulutusohjelma muuttuu Informaatiotutkimuksen ja viestinnän yksiköksi ja sen johtajaksi tulee professori Erkki Karvonen. Maija-Leena Huotari siirtyy Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston hankkeeseen tutkimusprofessoriksi vuodeksi 2016. Huotarin professuuria hoitaa Terttu Kortelainen.
VERKKO-OPETUSTA KOKO SUOMEEN
Oulun ammattikorkeakoulun koulutusvastuuvastaava Jorma Niemitalon mielestä kirjastoalan korkea-asteen koulutus on jakaantunut Suomessa epätasaisesti.
”Itä-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla, jossa on koulutustarvetta, ei ole koulutusta. Toisen asteen koulutettujen ongelmana on, etteivät he saa töitä. Kirjastoihin palkataan korkeasti koulutettuja. Meillä tämä näkyy esimerkiksi niin, että toisen asteen opiskelijoita on tullut jatkamaan korkeakoulututkintoon.”
Jos kirjastoasetuksen ammatillisia pätevyysvaatimuksia lievennetään, Niemitalo kaipaa ministeriön ja AVIen normiohjausta. Pitkällä tähtäimellä norminpurku voi johtaa koulutuskysynnän vähenemiseen ja varsinkin pienten kuntien kirjastojen ammattimaisen hoitamisen rapautumiseen. Peruskirjastotyö ei katoa, mutta se on muuttanut muotoaan. ”Käyttäjäkoulutukset, tekijänoikeustietämys, projektiosaaminen, tapahtumatuotanto ovat tulleet yhä tärkeämmäksi”, pohtii Niemitalo.
Oulun amk:n kirjasto- ja tietopalvelun tutkinto-ohjelmassa uutta on opetussuunnitelman uudistaminen, verkko-opetus koko maahan ja työelämäyhteistyö.
Tammikuussa 2016 alkaa kolmas toteutus verkko-opinnoista. Koko tutkinnon voi opiskella verkossa. Itä-Suomesta tulleen toiveen mukaan uusimman verkkoryhmän pääsykokeet on järjestetty Mikkelissä, ja sieltä on tullutkin hakijoita. Hakijoita verkkoryhmään on hyvin, yhteensä 100 hakijaa, aloituspaikkoja on 25.
Sen sijaan kokopäiväopiskeluun pyrkivien hakijamäärät ovat Oulussa puolittuneet. Niinpä päiväryhmien sisäänottomäärää vähennetään kevään 2016 valinnassa 35 paikasta 25 opiskelupaikkaan. Kun kirjastoalalle on ollut kolme kouluttavaa tahoa, ja hakijoista iso osa on kotoisin Oulun seudulta, kaikille ei riitä töitä. Valmistuneiden on lähdettävä hakemaan työkokemusta muualta Suomesta.
TYÖELÄMÄLÄHTÖISYYTTÄ JA MONIALAISUUTTA
”Amk-kenttä on ottanut aktiivisen roolin kehittämishankkeissa, jotka tähtäävät alan ja koulutuksen kehittämiseen yhteistyössä”, sanoo koulutuspäällikkö Ritva Hyttinen Turun ammattikorkeakoulusta.
”Toisaalta koulutusyksiköt ovat pieniä. Harteita, joilla koulutus lepää, on vähän. Toinen kriittinen piste on alan työmarkkinat. Mikä on työvoiman tarve? Koulutuksen ja työelämän pitäisi kulkea käsi kädessä.”
Hyttinen alkaa vetää Kirjastoseuran koulutus- ja tutkimustyöryhmää. Ryhmä on saanut Kirjastoseuran hallitukselta toimeksiannon ryhtyä miettimään Kirjastoseuralle koulutuspoliittista linjausta. ”On paljon mahdollisuuksia, joita voimme ryhtyä selvittämään, niin tutkintokoulutuksessa, täydennyskoulutuksessa tai hanketoiminnassa,”
Ritva Hyttinen näkee, että työelämälähtöisyys ja monialaisuus ovat koulutuksen tärkeitä tulevia kehityssuuntia. Tulevaisuuden ammattilaisten tulisi myös osata vaikkapa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja herättää kiinnostusta ja uteliaisuutta kirjastoon.
Pätevyysmäärittelyt saattavat Hyttisen mielestä olla tarpeen ennen kaikkea ammattikunnan autonomian kannalta. ”Jos kirjastoalalle kelpaa koulutus kuin koulutus, onko enää itsenäistä ammattikuntaa? Luovutetaanko valta muille toimijoille? Koulutus on myös signaali yhteiskunnalle, että on olemassa tällainen ammattikunta. Jos työvoima voidaan rekrytoida muualta, koko ammattikunnan olemassaolo voi tulla kyseenalaiseksi.”
KOHDERYHMÄAJATTELUA JA TAPAHTUMANTUOTANTOA
Seinäjoella yhdistettiin kirjasto- ja tietopalvelualan koulutus kulttuurituotannon koulutukseen, jotka molemmat kuuluvat nykyisin liiketoiminta-alan yksikköön. OKM:n viimeisten määrärahaleikkausten jälkeen kulttuurialan koulutus kävi niin pieneksi, ettei enää ollut mahdollista säilyttää omaa yksikköä.
Tuore kirjastokoulutuksen koulutuspäällikkö, Esa Leikkari pääsi tutustumaan syvällisemmin yhteistyöhön muiden kirjastoalan amk-kouluttajien kanssa, kun viime hakukierroksella oli ensimmäistä kertaa käytössä yhteinen valintayhteistyö. Yhteistyötä tehdään myös koulutus- ja hankepuolella.
Seinäjoellakin on uudistettu opintosuunnitelma. ”Lähtökohtana oli muuttuva työ ja yhteiskunta. Uusia avauksia on kohderyhmäajattelu kirjastoissa sekä tapahtumatuotanto. Kansainvälisyys kasvaa ja kansainvälisiä suhteitakin olisi luotava. Panostamme siihen, että opiskelijoilla olisi mahdollisuus lähteä harjoittelu- tai opiskeluvaihtoon, ja että myös Seinäjoelle olisi mahdollista tulla”, Leikkari kertoo.
”Mikään koulutus ei ole turhaa”
Hanna Roslöf opiskelee Seinäjoella kirjastoalaa kolmatta vuotta ja tuntee, että on nyt löytänyt oman alansa.
Tulevaisuuden kirjastoa ja koulutuksen siihen antamia eväitä pohtiessaan Hanna sanoo, ettei mikään ole turhaa. ”Kirjastolaisen on hyvä tietää vähän kaikesta. Ehkä yrittäjyys-kurssi tuntui vieraimmalta, vaikkei sekään mahdotonta alalla olisi.”
Luetteloinnin opetus on Hannan mielestä edelleen tärkeää: ”Aineistoa kuvaillessa tutustuu syvemmin kirjaston kokoelmiin, joka taas auttaa paremman palvelun tarjoamisessa.” Roslöfin mielestä koulutus on Seinäjoella korkeatasoista.
Hanna toivoo tulevaisuuden kirjastolta virkailija-kirjastonhoitaja vastakkainasettelun purkamista, vireää ajan tasalla olevaa kirjastoa, jossa on vaikkapa vilkasta tapahtumatuotantoa. Hänen mielestään alalla tarvitaan korkeasti koulutettua työvoimaa, mutta myös muun alan ihmisiä, moniosaajia.
Omaan työllistymiseensä Hanna suhtautuu ´skeptisen optimistisesti`. ”Minulla on rajoittava tekijä, avomies. En ehkä pääse lähtemään joka paikkaan, koska pitää ottaa myös toisen työllistyminen huomioon. Toisaalta eläkkeelle jääviäkin on paljon, joten ehkä töitä löytyy. Minulle kelpaa mikä työ tahansa, voin tehdä mitä vaan”, sanoo Uudenkaupungin kirjastossa harjoitteleva ja Kurikan kirjastossa kesätöitä tehnyt innokas opiskelija.
”Kirjastotiede on tärkeää”
Noora Oluikpe opiskelee maisteriopintoja Tampereella. Hän aloitti opiskelut vuonna 2005, ja on sen jälkeen opintojen ohessa tehnyt kirjastoalan projektitöitä ja saanut kolme lasta. Vaikka kandin paperit on kädessä, maisterintutkintoa täytyy vielä työstää.
Noora aloitti opintonsa kirjastoalasta kiinnostuneena ja toimi toisena opiskeluvuotenaan myös opiskelijajärjestö UDK:n puheenjohtajana. Pian hän alkoi kuitenkin epäillä uravalintaansa. Epäily kohdistui kirjastojen tulevaisuuteen. Hän palasi yliopistolle vasta vuonna 2011. ”Olin Tere Vadénin luennolla kun ymmärsin, että nyt tulevaisuus on tullut! Löysin uuden rakkauden alaa kohtaan.”
Noora miettii, onko kirjastopainotus häviämässä opetuksesta. ”Olen kiitollinen, että minulla on vanhan koulutuksen perusopinnot, mistä on tullut vahva ymmärrys kirjastoluokitussysteemeistä, ja aineopinnot seuraavasta vaiheesta, jossa oli yhteiskunnallisempia sisältöjä.”
Toimiessaan verkkotutorina Noora ymmärsi, miten perusopintojen painotukset ovat muuttuneet ajan myötä. “Tägäys on jyrännyt asiasanoituksen yli”, Noora naurahtaa. Hän on itsekin pohtinut suljetun asiasanaston käyttökelpoisuutta nykymaailmassa. ”Teoreettinen tietoisuus järjestelmien eroista on kuitenkin tärkeää.”
Nooran mielestä alan opetusta pitäisi yhä kehittää vahvasti kirjastojen näkökulmasta. “Kirjastotiede on paitsi viehättävää, myös tarpeellista kirjastojen yhteiskunnallisen aseman puolustamiseksi. Ei riitä, että sanotaan kirjastojen olevan tärkeitä. Väite pitää myös pystyä perustelemaan ajankohtaisella tutkimuksella.”
Johtajuus voisi painottua opinnoissa entistä enemmän. Kirjastoalalla on oltava alan korkeakoulutuksen saaneita johtajia. ”Jos ei ole, kuka taistelee kirjastojen puolesta?”
