Etusivu> Kirjastolehti > Linjauksia kirjastoalan koulutukselle

Linjauksia kirjastoalan koulutukselle

Kirjastoseuran koulutus- ja tutkimustyöryhmä selvitti, mitä koulutukselta tulevaisuudessa vaaditaan.

Kirjastoseurankoulutus- ja tutkimustyöryhmän toimeksiantona on tänä vuonna ollut luoda uusi koulutuslinjaus kirjastoalalle. Linjauksen kokonaisvaltaisena tavoitteena on vahvistaa yleisiä kirjastoja ja koko kirjastosektoria.
Aineistoa uuden linjauksen pohjalle kerättiin muun muassa haastattelemalla muutamia kirjastonjohtajia ympäri Suomea. Kirjastonjohtajilta kysyttiin heidän näkemyksiään kirjastoalan ydinosaamisalueista, mitä taitoja he odottavat vastavalmistuneilta kirjastoalan ammattilaisilta löytyvän, mitä taitoja taas voi oppia työelämässä sekä kokevatko he tarvetta kirjastoalan täydennyskoulutukselle.

 

Kokoelmanhoito ja asiakaspalvelu ytimessä

Lähes jokainen kirjastonjohtaja koki kokoelmanhoidon ja asiakaspalvelun olevan kirjastoalan keskeisimpiä ydinosaamiskokonaisuuksia. Asiakaspalvelun koettiin tulevan yhä vaativammaksi asiakkaiden odotusten kasvun ja asiakaskunnan heterogeenisyyden takia. Muiksi ydinosaamisalueiksi miellettiin tietotekniset taidot sekä tiedonhakutaidot. Markkinointiin, viestintään ja tapahtumatuotantoon liittyvien tietojen ja taitojen hallitseminen koettiin vastauksissa myös tärkeäksi.

Vastavalmistuneilta kirjastonjohtajat toivoivat eniten monipuolista koulutusta, joka antaa perusymmärryksen kirjastossa tehtävistä töistä, ja siten valmiudet oppia erilaisia työtehtäviä myöhemmin työpaikalla. Vastavalmistuneilta kaivattiin kirjastoalan ydinosaamisalueiden lisäksi laajaa yleissivistystä ja taitoja muilta aloilta. Uunituoreelta kirjastolaiselta toivottiin myös uskallusta laittaa itsensä alttiiksi, sekä inhimillistä uteliaisuutta kaikenlaista uutta kohtaan.

 

Työssä oppiminen

Suurin osa vastaajista koki välineelliset taidot, kuten kirjasto- ja kassajärjestelmien hallinnan työelämässä opittaviksi taidoiksi. Lisäksi järjestelmät vaihtelevat toimipaikoittain, joten yhden järjestelmän hallinta ei välttämättä ole riittävää. Kokoelmaosaamisen ja muiden omaan työtehtäviin liittyvien osa-alueiden koettiin vahvistuvan ja syvenevän työn kautta. Kirjastonjohtajien mielestä tärkeää oli, että työyhteisö koostuu mahdollisimman monipuolisesta osaamisesta. Verkostoitumisen ja yhteistyön merkitys nousi esiin kaikissa työryhmän tekemissä selvityksissä, joita tehtiin myös kirjastolaisten keskuudessa, tieteellisten ja yleisten kirjastojen välillä sekä toisen asteen ja yliopistokoulutuksen osalta.

Täydennyskoulutukselle koettiin jatkuvaa tarvetta, sillä kirjastossa työskennellään tiedon parissa. Vastaajat perustelivat täydennyskoulutuksen tarvetta myös sillä, että kirjastoala on muuttunut parissa kymmenessä vuodessa paljon. Koulutukset voisivat olla vastaajien mukaan myös muiltakin aloilta kuin kirjastoalalta. Täydennyskoulutuksen aiheiksi annettiin esimerkiksi perinteinen johtaminen sekä itsensä johtaminen, johon kuuluvat henkilökohtainen vastuunotto omasta työssä jaksamisesta ja kehittymisestä. Myös mediakasvatus- ja tapahtumatuotantoon liittyviä koulutuksia toivottiin lisää. Vuorovaikutus, asiakaspalvelutaidot sekä verkostoituminen olivat vastaajien mukaan osaamisalueita, jotka korostuvat tulevaisuudessa. Varsinaista kirjastoalan täydennyskoulutusta ei Suomessa ole tällä hetkellä tarjolla.

 

Miten muualla?

Aineistoa kirjastoalan koulutuksesta kerättiin myös ulkomailta, muun muassa Yhdysvalloista. Siellä alan koulutuksen laadunvalvontaa on suorittanut vuodesta 1925 alkaen American Library Association (ALA). Laatukriteereitä seurataan esimerkiksi opetusohjelmien osalta vuosittain. Useat työnantajat sekä osavaltiot vaativat ALA-akkreditointia, erityisesti yleisissä kirjastoissa ja koulukirjastoissa. Ulkomailla on kaiken kaikkiaan havaittavissa koulutusorganisaatioiden profiloituminen eri informaatioalan aiheisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että alan korkeakouluissa on sisällöllisiä painotuksia, kuten johtaminen, tietohallinto tai monikulttuurisuus. Lisäksi koulutuksen sisällä on erilaisia suuntautumismahdollisuuksia esimerkiksi tietotekniikkaan, kirjallisuuteen, pedagogiikkaan ja koulukirjastoihin.

Systemaattinen täydennyskoulutus näyttäisi puuttuvan myös kansainvälisellä tasolla tarkasteltuna. Yhdysvaltalaisen Association for Library and Information Science Education (ALISE) suunnitelmissa on ollut luoda tohtoriohjelmista erillinen koulutus, jonka päämääränä on tarjota mahdollisuus kehittyä kirjasto- ja informaatiotutkimuksen alalla, esimerkiksi pätevöityä jossain erikoisalassa tai kirjaston toiminnossa tai suunnata urapolkuaan uudelleen ja vahvistaa osaamistaan. Tutkintoa täydentäviä pätevöitymiskoulutuksia tosin löytyy, mutta ne ovat suunnattu koulukirjastoihin työllistymiseen ja ovat usein maksullisia.

Uuden koulutuslinjauksen kehittäminen ja työryhmän opiskelijajäsenenä toimiminen ovat olleet todella mielenkiintoisia ja avartavia kokemuksia. Työryhmän keräämän aineiston perusteella oli hienoa huomata, että suomalainen kirjastoalan koulutus on kansainvälisesti vertailtuna korkeatasoista ja monipuolista. Uusi koulutuslinjaus voi kuitenkin auttaa kehittämään alan koulutusta Suomessa entistäkin paremmaksi ja kirjastojen tarpeita paremmin tyydyttäväksi.

Kirjoittajat ovat Suomen kirjastoseuran koulutus- ja tutkimustyöryhmän opiskelijajäseniä.