Suunnitelmallisuutta ja parempaa vaikutusten mittaamista tarvitaan lisää kirjastojen lukutaitotyöhön. Tärkeää on myös välittää asiakkaille lukemisen iloa ja onnistumisen kokemuksia.
Viimeisen vuoden aikana olemme matkustaneet ympäri Suomea, istuneet tunteja niin junissa, busseissa kuin ajoittain takseissa. Olemme nähneet kaupunkeja auringonlaskun jälkeen ja ihailleet vanhoja, upeita hotelleja hiljentyneillä paikkakunnilla. Ensimmäisen hankematkan alkaessa emme tienneet mitä odottaa. Satojen kilometrien jälkeen voimme todeta, että lukuaskeleiden ottaminen oli rankkaa, mutta palkitsevaa.
Kirjastoseuran tekemän lukutaitotyösuosituksen mukaan lukutaitotyö tarkoittaa lukutaidon ylläpitoa, syventämistä ja harjaannuttamista. Tätä suositusta ja kansallista lukutaitostrategiaa lähdimme jalkauttamaan yleisiin kirjastoihin Kirjaston lukuaskel -nimisen hankkeen kautta.
Tavoitteena oli kehittää kirjastoille helposti toteutettava työpajamalli, jonka avulla ne voivat laatia oman lukutaitotyösuunnitelmansa sekä tehdä työtään näkyväksi kunnan asiakirjoissa.
Viime syksystä alkaen työpajoja on toteutettu eri puolilla Suomea. Niiden avulla kirkastettiin kirjastojen tekemää lukutaitotyötä sekä henkilökunnalle että asiakkaille. Työpajassa ei luoda uusia toimintatapoja, vaan tunnistetaan ja jäsennetään jo olemassa olevia käytäntöjä ja yhteistyön muotoja.
Työpajoja järjestettiin yhdessätoista kirjastossa eri puolilla maata. Keskeistä kaikissa ryhmissä oli yhteinen keskustelu siitä, mitä tehdään jo hyvin, mitä voitaisiin kehittää ja mitä halutaan tehdä jatkossa. Työpajat vahvistivat käsitystä siitä, että kirjastoammattilaisilla on vahva halu tukea ihmisten lukutaitoa koko elämänkaaren ajan. Lukutaito nähdään keskeisenä kansalaistaitona, jota ilman on hankala navigoida yhteiskunnassa, saati vaikuttaa omaan elinympäristöön.
Vastaanotto kirjastoissa oli suurelta osin innokasta ja iloista. Mielikuvat lukutaitotyöstä olivat vaihtelevia. Toisissa paikoissa tunnistettiin jatkuva tarve kehittyä lukijana maailmassa, jossa erilaisia tekstilajeja tulee vastaan kiihtyvään tahtiin. Toisissa kirjastoissa huolta herätti kirjastotyön arvostus. Onko kirjastojen lukemaan innostaminen nyt tehty jotenkin väärin tai tuleeko jo muutenkin täyteen työkuormaan taas ulkoa uusi vaatimus, johon pitää löytää aikaa ja energiaa. Riittääkö oma osaaminen?
Työpajojen jälkeen tunnelma oli toiveikas. Lukutaitotyötä on tehty kirjastoissa pitkään, ja nyt keskeistä on tunnistaa ja koota parhaat käytännöt. Suunnitelmallisuus helpottaa arkea ja vapauttaa aikaa sisältöjen kehittämiseen ja asiakaskohtaamisiin. Samalla halutaan selkeyttää kirjaston roolia päättäjille. Kirjasto ei ole pelkkä lainaamo, vaan asiantuntijaorganisaatio, joka tukee monipuolisesti lukutaitoa.
Yhteinen haaste on lukutaitotyön määrittely. Termi on uusi, eikä sille ole vielä vakiintunutta kieltä tai rakenteita. Työtä tehdään paljon, mutta sitä ei aina osata kuvata, jäsentää tai tehdä näkyväksi. Toimintoja on runsaasti, mutta niiden yhteys lukutaidon kehittämiseen jää joskus sanoittamatta.
Myös osaamisen tunnistamisessa on epävarmuutta. Kirjastoissa on vahvaa sisältöosaamista, mutta sen pedagogista luonnetta ei aina tunnisteta tai osata nimetä. Osaaminen on olemassa, mutta hajallaan, eikä sitä aina tuoda esiin tietoisesti. Tämä viittaa enemmän ammatilliseen epävarmuuteen kuin osaamisen puutteeseen.
Vaikuttavuuden arviointi koettiin vaikeaksi. Lukutaitoa on hankala mitata perinteisin keinoin kirjastoympäristössä, ja tavoitteiden määrittely jää usein epäselväksi. Silti lukutaitotyön merkitys esimerkiksi demokratian kannalta tunnistetaan laajasti.
Lukutaitotyön tulee olla jatkossa suunnitelmallisempaa ja perustua yhteiseen malliin, kieleen ja rakenteeseen. Vaikuttavuuden arviointiin tarvitaan ainakin osin valtakunnallisesti yhtenäisiä mittareita, jotta työtä voidaan perustella ja kehittää.
Keskeinen haaste ei ole se, mitä tehdään, vaan se, ketkä jäävät toiminnan ulkopuolelle. Erityisesti ei-lukevien tavoittamiseen tarvitaan uusia keinoja. Lisäksi toivotaan ajantasaista koulutusta erityisryhmien tunnistamiseen ja ohjaamiseen sopivien palvelujen pariin.
Tavoitteena on siirtyä yleisestä lukemisen edistämisestä kohti kohdennettua, tasa-arvoa vahvistavaa lukutaitotyötä. Kirjastokohtaisen lukutaitotyöstrategian laatiminen tukee tätä kehitystä ja auttaa jäsentämään arjen työtä pitkäjänteisesti.
Lukuaskel-hanke esitteli työpajamallin ja työpajoista kerättyjä tuloksia Oulun Kirjastopäivillä kesäkuussa. Syksyllä julkaistaan myös Kirjastoseuran lukutaitotyön portaat sekä tarjotaan koulutusta vaikuttavuuden arvioinnista.
Kirjastoissa lukutaitotyön vaikutuksia voidaan arvioida erityisesti sen kautta, millaisia muutoksia se tuottaa ihmisten arjessa ja minäpystyvyyden kokemuksessa.
Lukutaitotyötä kehitetään monissa kunnissa ja kirjastoissa parhaillaan erilaisten hankkeiden ja projektien avulla. Odotamme innolla näiden tuloksia ja osallistumme mielellämme kehittämiseen. Vaikka Lukuaskel-hanke päättyy syksyllä, Kirjastoseurassa lukutaitotyön kehittäminen jatkuu.
Nykykirjastot toimivat monissa rooleissa: pedagogisina toimijoina, yhteisöllisinä tiloina, hyvinvoinnin ja demokratian edistäjinä sekä kulttuuripalvelujen tarjoajina. Näiden roolien tunnistaminen myös päätöksenteossa on tärkeää.
On tärkeää tunnistaa lukutaidon todellinen tilanne ja tutkimuksissa esiin tulleet lukutaidon haasteet. Huolipuheella on paikkansa toimintaympäristön hahmottamisessa ja työn suunnittelussa. Varsinaisissa toiminnoissa keskitytään kuitenkin iloon, eli asiakkaiden motivoimiseen ja kehittymiseen sekä siihen, että toiminta on kaikille osapuolille mielekästä ja tuottaa onnistumisen kokemuksia. Työn merkityksellisyys, suunnitelmallisuus ja hyvä valmistautuminen vahvistavat ammatti-identiteettiä ja asiantuntijatyön omistajuutta.
Kirjastoissa lukutaito nähdään kuitenkin ennen kaikkea taitona, joka lisää iloa kaikkien elämään. Henkilöstö kokee nykyisen lukutaitokeskustelun usein ongelmakeskeiseksi ja syyllistäväksi. Pitäisi tehdä enemmän ja paremmin, kun samaan aikaan resursseja pienennetään eikä toisaalta tiedetä, mitä kaikkea kirjastoissa jo tehdään. Kirjasto ei tarvitse lisää ideoita lukutaitotyöhön, vaan luvan, rakenteet ja resurssit tehdä sitä, minkä se jo ymmärtää tärkeäksi.
Kirjoittajat työskentelevät Suomen kirjastoseuran toteuttamassa Kirjaston lukuaskel -hankkeessa. Suomen kirjastoseura julkaisee myös Kirjastolehteä. Kirjaston lukuaskel -hanke sai Opetushallituksen hankeavustuksen kansallisen lukutaitostrategian toimeenpanon edistämiseen.