Jokaisen kirjastolaisen pitää tietää perusasiat tekoälystä, sanoo Anneli Haapaharju.
Isojen kuntien kirjastoissa on enemmän mahdollisuuksia kouluttautua ja lisätä osaamista digitaalisuudesta ja tekoälystä. Pienempien kuntien kirjastoissa ei ole aikaa ottaa uusia välineitä käyttöön. Tämä selviää kirjastoammattilaisille tehdystä kyselystä.
”Tekoäly on kirjastolaiselle tärkeä asia. Se ei ole enää vieras eikä mikään tulevaisuuden juttu. Sitä käytetään jo laajalti. Tärkeys on siinä, että osaa nähdä, missä tekoälyn hyöty itselle on”, sanoo Anneli Haapaharju. Hän on uusi yleisten kirjastojen tekoälyhankkeen projektipäällikkö.
Kiellettyjä työkaluja
Tekoälyhankkeen aluksi tehtiin kysely, josta selvisi, että osa kirjastolaisista ei vielä käytä tekoälyä työssään. Isompien kuntien kirjastoissa henkilökunta pystyi käyttämään ja testailemaan tekoälymalleja. Pienten kuntien kirjastoissa ei lähdetä noin vain tutkimaan, mikä voisi sopia käytettäväksi.
Haastavaa on erilaisten ohjelmien määrän jatkuva kasvu. Pienissä kirjastoissa päivät menevät arjen töissä, kuten asiakaspalvelussa ja kokoelmatyössä. Silti pienissä kirjastoissa voi olla jopa helpompaa saada uutta tekniikkaa käyttöön, sillä byrokratiaa on vähemmän.
Isoissa kunnissa rajoitetaan erilaisten ohjelmien käyttöä. Jopa Canva-verkkotyökalu saattaa olla kielletty, puhumattakaan tekoälyohjelmista.
Valmis kokeilemaan
Tekoälyhankkeen ajan Anneli Haapaharju on virkavapaalla kehittämiskirjasto Akepampaksen palvelusuunnittelijan tehtävästä. Ennen kirjastotyötä Haapaharju toimi Datero-yhdistyksessä. Siellä hän teki työtä erityisryhmien tueksi ja muun muassa opetti tablettien käyttöä.
Haapaharju on aina ollut valmis kokeilemaan uusia digityökaluja.
”Voisi sanoa, että olen nyt palannut juurilleni”, hän pohtii.
”Kuullessani hankkeesta kiinnostuin heti. Esihenkilökin sanoi, että tämä sopisi minulle. Niinpä päätin hakea.”
Haapaharjun mukaan kirjastolaisella tulee olla yleinen ymmärrys tekoälystä. Se on samankaltainen asia kuin digitalisaatio. Ihmiset hakevat apua kirjastosta ja henkilökunnan on osattava selittää, mihin tekoäly pystyy, ja mitkä ovat sen rajoitukset. Haapaharju korostaa, että kirjastot ovat ennen muuta asiakaspalvelupaikkoja.
”Kirjastossa me harvoin sanomme ei. Yritämme aina auttaa kaikin tavoin. Itsellekin on tuttua, miten digiopastuksissa miettii, kuinka pitkälle menen asiakkaan yksityisyyden kanssa. Koska opastamme asiakasta toimimaan oikein, meidän pitää tietää, mikä on oikein.”
Tekoälyhanke pyrkii järjestämään aiheesta koulutuksia niin, että kaikilla olisi mahdollisuus osallistua. Tavoitteena on luoda valtakunnallisia rakenteita ja linjauksia kirjastojen tekoälyn käyttöön. Kirjastoissa tekoälypajoja järjestetään jo.
”Menen itsekin Seinäjoen kirjastoon vetämään työpajaa.”
Tunnemme asiakkaamme
Anneli Haapaharju uskoo henkilökohtaisten kirjavinkkien olevan jatkossakin asiakkaille tärkeitä. Kaikilla kirjastoilla on vakioasiakkaita, jotka luottavat siihen, että heidän makunsa tunnetaan ja he saavat täsmävinkkejä.
”Vahvuutemme on asiakaskuntamme tunteminen. Tekoäly ja botit tuovat uusia mahdollisuuksia suositteluun, ja yhdessä kirjaston ammattilaisen kanssa ne auttavat löytämään oikean kirjan oikealle lukijalle”, hän toteaa.
Anneli Haapaharju miettii pitkään kysymystä siitä, mitä kirjastolaisen tulisi tietää tekoälystä. Sitten hän luettelee: ”Ensinnäkin on muistettava, että tekoäly hallusinoi. Se voi keksiä itse asioita eikä siten ole aina luotettava. On osattava tehdä oikeat kysymykset ja koulutettava kielimallia. Lähteiden merkitystä ei saa unohtaa eikä sitä, että tuotos on aina itse tarkistettava. Tämä vaatii käyttäjän asiantuntijuutta.”
Tietoturva huolettaa
Suuri huolenaihe on kyselyn mukaan tekoälyn luotettavuus ja tietoturva. Eniten mietitytti tekoälyn ympäristövaikutukset ja veden kulutus.
”Energian kulutus on kuitenkin suhteellista”, Haapaharju toteaa. ”Mietimmekö sitä, paljonko saunan lämmitys tai kahvikupillisen nauttiminen vievät luonnonvaroja?”
Tähänkin on luvassa koulutusta ja ajantasaista tietoa.
Kysymys tekoälyn tuomasta muutoksesta viiden vuoden päästä saa Haapaharjun mietteliääksi.
”Tekoäly on tullut niin vauhdilla, että on vaikea ennustaa. Uskon, että kirjastot näyttävät samalta ja edelleen on kirjoja. Henkilökunnalla on enemmän työkaluja omissa töissään. Tekoäly on erinomainen apu pitkäjänteisessä työssä, digitoitujen aineistojen jälkitöissä, kuvailutyössä ja viestinnässä”, hän pohtii.
”Minusta tekoäly on tosi hyvä sparraaja ja taustatyön apulainen. Se tekee tarkkaa työtä, kun isosta massasta pitää etsiä yksityiskohtia. Se etsii virheitä, tekee yhteenvetoja ja tiivistyksiä.” Haapaharju korostaa, että tulosten tarkastamisessa tarvitaan kirjastolaisen asiantuntijuutta.
Tutustu rauhassa
Haapaharju rohkaisee niitä, jotka eivät ole vielä tulleet sinuiksi tekoälyn kanssa. ”Ei kannata lamaantua. Voi hiljakseen tutustua ja miettiä, miten itse hyötyisi tekoälystä maalaisjärkeä käyttäen.”
”Minusta on tärkeää, ettemme jäisi kehityksen reunamille, vaan löytäisimme kultaisen keskitien. Tekoäly ei vie kirjaston perustehtävää, vaan se voi vahvistaa sitä.”
Haapaharju lainaa erästä kyselyn vastausta, joka kiteyttää tekoälyn merkityksen: ”Tekoäly ei korvaa ihmistä, mutta tekoälyn osaava voi tehdä työtään tehokkaammin ja auttaa muita.”
Anneli Haapaharju
Kotoisin: Vaasasta. Nykyinen asuinpaikka: Helsingby, Mustasaari.
Työkokemus: virkavapaalla AkePampaksen palvelusuunnittelijan tehtävästä.
Harrastukset: Autisminkirjon Pohjalaiset ry:n ja Finlandsvenska Biblioteksföreningin puheenjohtajuudet, lukeminen, eläimet ja viittomakieli. Näyttelijä viittomakielisessä teatterissa.
Kirjasuositus: Sarah J. Maasin Crescent City -sarja.
Tekoälyä kirjastolaisille
Nimi: Yleisten kirjastojen valtakunnallinen tekoälyosaamisen kehittämishanke.
Tavoite: vahvistaa yleisten kirjastojen henkilöstön tekoälyosaamista, edistää vastuullisia ja eettisiä käyttötapoja, luoda käytännön toimintamalleja sekä tukea kirjastojen asiakastyötä ja kansalaisten tekoälyyn liittyviä palveluja.
Keskeiset teemat: tekoälyn käytännön käyttö, AI-lukutaito, medialukutaito, tietosuoja ja vastuullinen käyttö.
Luvassa on webinaareja, AI-kahveja, työpajoja, koulutuspäiviä ja lisäksi tuotetaan oppimateriaaleja sekä ohjeistuksia.
Tavoitteena on rakentaa kirjastoille yhteinen ja vastuullinen tapa hyödyntää tekoälyä sekä henkilöstön työssä että asiakkaiden palveluissa.
Toteuttaja: Helsingin kaupunginkirjaston valtakunnallinen kehittämisyksikkö.
Aluksi tehtiin kysely, jossa kartoitettiin kirjastoammattilaisten osaamista, käyttötapoja, koulutustarpeita, riskejä ja kuntien rajoituksia.
Kyselyyn vastasi noin 570 kirjastotyöntekijää eri puolilta Suomea.
