Kirjailijat kaipaavat lisää kirjailijavierailuja ja korkeampia lainauskorvauksia.
Julkisuudessa on keskusteltu paljon siitä, miten yhä harvempi kirjoittaja pystyy elättämään itsensä kirjoittamalla kirjoja. Tukijärjestelmien kiristyessä yhä useampi on joutunut miettimään tulevaisuuttaan alalla.
Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen vahvistaa Kirjastolehdelle kirjailijoiden hankalan aseman.
“Kirjailijoiden toimeentulokysymykset ovat ajankohtaisia ja ammattina kirjailijuuden voidaan sanoa olevan uhattuna, vaikka Kirjailijaliiton jäsenmäärä onkin kasvussa. Yhä useampi kirjailija tekee päätyönään jotain muuta kuin kirjoittamista”, Hytönen kertoo.
Hytösen mukaan kirjamyynnin siirtyminen lukuaikapalveluille on heikentänyt kirjailijoiden toimeentuloa samaan aikaan kun kappalekohtainen lainauskorvaus on pienentynyt, eikä apurahoissakaan ole parannuksia. Yhteisöavustuksia sekä vapaata sivistystyötä on leikattu kovalla kädellä ja tämä näkyy hänen mukaansa myös kirjailijoiden tuloissa. Lisäksi Kirjailijaliitto on selvittänyt, että suoratoistosta maksettava palkkio olisi heikoimmillaan jopa 80 prosenttia pienempi kuin painetulla kirjalla.
“Erityisen huolestunut olen kirjailijatyön jatkuvuudesta. Voi olla, että työtä pidetään liian vaikeana ja epävarmana.”
Miten kirjastot voisivat auttaa tilanteessa? Hytönen pohtii, että yleisesti lainauskorvauksen tasoa olisi nostettava.
“Vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuen lopettaminen aiheuttaa kirjailijoiden parissa huolta siitä, että laskevatko vaikkapa esseiden ja runouden ostot kirjastoissa. Niiden myynti on muutoinkin kipurajoilla ja se taas vaikuttaa kustannuspäätöksiin. Jos kirjastot jäävät vähälevikkisen kirjallisuuden ostajina yhä pienempään asemaan, voi moni kulttuurisesti ja taiteellisesti tärkeä teos jäädä kustantamatta.”
Hytönen mainitsee myös, että kirjailijavierailuita voisi kirjastoissa toteuttaa nykyistäkin enemmän. Hänen mukaansa kirjailijat esiintyvät mielellään kirjastoissa ja puhuvat kirjojensa sisällöistä.
“Kirjavalikoima on tietysti tärkein, mutta kaikenlainen työ lukemisen edistämiseksi on merkittävää. Kirjailijavierailut palvelevat lukijaa niin kirjojen työprosessien kuin niiden sisällönkin ymmärtämisessä, mutta toisaalta ne myös ovat tapaamisia ihmisten kanssa, joita ei välttämättä muualla tapaisi tai kuuntelisi.”
Lisää runoja
Kirjailija Niko Hallikainen on yksi heistä, jotka puhuivat kirjailijoiden hankalasta asemasta. Hän nousi syksyllä otsikoihin, kun hänen kolmas romaaninsa Prima materia julkaistiin ilmaiseksi verkossa. Haastatteluissa hän on nostanut esille, että kirjailijan työskentely tapahtuu usein käytännössä palkatta.
Kirjastolehdelle Hallikainen muotoilee kirjailijoiden huonon tilanteen johtuvan tulonmuodostusmallista, joka on peräisin sopimuksista kustantamoiden kanssa.
“Kirjailijat eivät ole osanneet rintamana sopia, mikä on tekijän kannalta kohtuullista. Meille on ollut täysin ok, kuinka moninkertaisesti enemmän kustantamo ja kirjakauppias tienaavat meidät teoksistamme. Siinä me olemme olleet ammattikuntana sairaan typeriä.”, Hallikainen ruotii sähköpostivastauksessaan.
Hallikainen ei usko, että kirjailijan asemaan vaikutetaan sillä, että lukijoita painostetaan ostamaan lisää kovakantisia kirjoja. Avainkysymyksenä hän pitää myydystä kirjasta saatujen tekijänoikeuskorvausten määrää.
“Meidän pitäisi neuvotella ja sopia täysin uudet pelisäännöt kaupalliselle kentälle. Mikään muu ei ratkaise kirjailijan tilannetta kaupallisella kirja-alalla, jos kirjailija sillä kentällä tahtoo toimia.”
Hallikainen ei koe, että hänellä olisi paljoa sanottavaa siihen, miten kirjastot voisivat tukea kirjailijoita. Hän ei pidä kirjastoja mitenkään vastuussa tilanteesta. Mutta hän pitää sitä ihanana, että kirjasto yrittää ottaa asiassa vastuuta.
“Kirjastojen maksamat lainauskorvaukset ja esiintymispalkkiot ovat käsittämättömän korkeita verrattuna kaikkiin muihin palkkioihin kirja-alalla. Me kirjailijat saamme yhdestä kirjastolainasta korvauksen, joka on samaa luokkaa lukuaikapalveluista saatavan korvauksen kanssa, kun kuluttaja kuuntelee äänikirjan kokonaan. Tämä kuvio on ihan sairas, kun vertaa siihen, että kirjasto ei ole kaupallinen, voittoa tavoitteleva toimija”
Hallikainen kertoo esiintyneensä monta kertaa kirjastoissa ja kertoo saaneensa esiintymisistä aina ruhtinaallisen korvauksen. Hän kertoo puolustavansa kirjastoja ja korostaa, että kirjastojen sijaan kirjailijoiden pitäisi neuvotella korvaukset kaupallisella kentällä kohtuulliseksi.
“Minulle on toistuvasti ilmaistu, että kirjastot haluaisivat maksaa kirjailijoille vielä enemmän. Kaupallisella puolella ei ole koskaan puhuttu minulle noin.”
“Ei ole ok mennä kirjailijana esiintymään ilmaiseksi maksullisille kirjamessuille ja sitten vaatia kirjastoja nostamaan esiintymispalkkioita – kollegat voisivat mennä tässä kohtaa itseensä miettimään, mitkä tahot he laittavat lievittämään kipua, jonka aiheuttaja on ihan toisaalla.”
Mutta joitain ehdotuksia Hallikaisella on. Hallikainen toivoisi, että kirjastot ottaisivat enemmän runoilijoita esiintymään kirjastoihin. Hän myös toivoo, että kirjastot olisivat aktiivisemmin yhteydessä Sanastoon runouden lainauskorvauksista, joita hän ei pidä oikeudenmukaisena. Sanasto jyvittää nykymallissa kaikista runouden lainauskorvauksista 20 prosenttia kuvittajille, oli runokirjoissa kuvitusta tai ei.
Rohkeammin kantaa
Kirjailija Fiona ‘Elōne tekee tätä nykyä myös kirjastotöitä. Hän kertoo aloittaneensa hiljattain Espoon kaupunginkirjastossa kirjastoneuvojana. Hänet tunnetaan Ruskeiden Tyttöjen ja RT Lit Akatemian entisenä toiminnanjohtajana.
‘Elōne kertoo huomanneensa, kuinka säännöllinen työ on tuonut hänelle taloudellista ja henkistä varmuutta arkeen, mikä ei ollut osa-aika ja freelance-töiden sekä epäsäännöllisten apurahojen varassa työskennellessä mahdollista.
Myös kirjastotyö on päässyt yllättämään. Etenkin se, että kirjastotyö oli vielä lähempänä sosiaalityötä kuin oli aiemmin osannut olettaa.
Kirjailijana ‘Elōne kokee saaneensa kirjastoilta paljon. Kirjastot ovat tarjonneet hänelle näkyvyyttä, työskentelytilaa, tietoa ja aineistoa. Hän kertoo, että monille hänen kollegoilleen kirjastot ovat toimineet tarjonneet myös ilmaisia tiloja, joissa on voitu järjestää esimerkiksi omien kirjojen julkaisutilaisuuksia. Tätä kautta kirjastot ovat tarjonneet väylän keskustella yleisön kanssa teosten herättämistä aiheista.
Tietävätkö kaikki kirjailijat, että kirjastot voisivat toimia kirjailijan yhteistyökumppanina esimerkiksi tilaa tarjoamalla? ‘Elōne arvelee, ettei välttämättä. Viestintää kannattaisi tässä suhteessa lisätä.
‘Elōne toivoo, että kirjastot pitäisivät etenkin vähävaraisten ja muilla tavoin marginalisoitujen puolia. Kirjastot ovat hänen mielestään liki ainoita paikkoja, jotka eivät toimi kaupalliselta pohjalta. Kirjallisuuden kohdalla tämä voisi tarkoittaa sitä, että kirjastot nostavat jo valmiiksi suosittujen nimien rinnalle myös muita tekijöitä ja ääniä riippumatta siitä, mikä yleisöä markkinavoimien kautta kiinnostaa.
Lisäksi ‘Elōne kannustaa kirjastoja osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun nykyistä kärkkäämmin ja toimimaan näkyvämmin arvojensa puolesta. Näitä arvoja ovat hänen mukaansa esimerkiksi yhdenvertaisuuden, hyvinvoinnin, saavutettavuuden ja resurssien tasaamisen kysymykset. Nämä teemat koskettavat niin kirjaston asiakkaita kuin ahtaaseen asemaan joutuneita kirjailijoita.
“En tiedä, voiko olla mitään poliittisempaa kuin kirjasto, mutta näkyykö se aina siinä, että miten kirjasto ottaa kantaa? Varmasti monet kirjastossa työskentelevät ihmiset tekevät jotain kansalaisaktivismia muualla, mutta kuinka usein kirjastot uskaltavat instituutiona ottaa kantaa sellaisiin yhteiskunnallisiin arvokysymyksiin, joiden puolella ovat?”, ‘Elōne kysyy.
Kirjailijavierailulle on kysyntää
Lukukeskus järjesti viime syksynä kyselyn, johon vastasi noin 100 kirjastoammattilaista ja reilut 500 kirjailjijavierailulle osallistunutta asiakasta. Kyselyssä selvitettiin kirjailijavierailuiden merkitystä.
Liki kaikki vastanneet toivoivat kirjastoilta lisää kirjailijavierailuita.
Selvityksen perusteella tilaisuudet innostavat lukemaan ja nostavat kirjastojen arvostusta. Moni kertoi halunneensa lukea lisää ja lainata enemmän. Jotkut halusivat jopa ostaa kirjoja tilaisuuksien jälkeen.
Yli puolet kyselyyn vastanneista kirjastoista on järjestänyt kirjailijavierailun viimeisen vuoden aikana. Noin joka kymmenes kyselyyn vastanneista kirjastoista ei ollut järjestänyt vierailuja lainkaan.
Kirjastojen niukka budjetti on usein este järjestää vierailu. Kirjailijan palkkion lisäksi esimerkiksi matka- ja majoituskulut voivat koitua kirjastoille liian suureksi kulueräksi. Lukukeskus kannustaa kirjastoja kehittämään malleja, joilla kuluja voitaisiin jakaa useamman kirjaston kesken.
Viime vuonna kirjailijoille välitettiin palkkioita yli puoli miljoonaa euroa.
Selvityksen perusteella asiakkaat saapuvat kirjailijavierailuihin silloin, kun paikalla on kiinnostava kirjailija. Useimmiten hän on myös tavalla tai toisella entuudestaan tuttu.
Lukukeskuksen suositus kirjailijan palkkioksi on 275 euroa, jonka päälle maksetaan myös Lukukeskuksen 70 euron palvelumaksu.
Kirjailijoille tehdyn kyselyn perusteella suuri osa pitää vierailun suositushintaa kohtuullisena ja vain pieni vähemmistö pitää palkkion suuruutta liian pienenä.
“Kirjailija voi vapaasti pyytää myös suurempaa palkkiota esiintymisestään, ja jotkut näin tekevätkin. Sen sijaan alle tuon suositushinnan sovittuja esiintymisiä ei sovita Lukukeskuksen kautta”, kertoo Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Emmi Jäkkö.
Jäkkö kertoo, että heidän tietoonsa on tullut useita tapauksia, joissa kirjailijavierailuita on sovittu suoraan kirjailijoiden kanssa Lukukeskuksen ohi ja alle suositushinnan.
Lukukeskuksessa ei ole tietoa miksi näin tapahtuu aiempaa useammin. Moni kirjailija on kertonut tekevänsä suunnitellusti muutaman pro bono -keikan vuodessa. Osa suostuu halvempaan hintaan, koska he tietävät, että kirjastoilla ei ole varaa maksaa.
Kirjailijat ovat Jäkön mukaan valinneet toimia Lukukeskuksen kautta, koska Lukukeskus pyrkii pitämään vierailun sopimiseen ja laskutukseen liittyvät käytännöt yhdenmukaisina ja pitävinä.
“Ilman pätevää sopimusta tai taattua palkkionmaksua kirjailija on hankalassa välikädessä, jos vierailu ei toteudukaan suunnitellusti.”
“Mitä useampi kirjailija suostuu esiintymään alle suositushinnan, sitä useammalla vierailun tilaajalla kasvaa houkutus polkea hintoja.”, Jäkkö kertoo.
