Kazakstanissa tarvitaan kirjastojen työtä, sillä maassa sananvapaus on retuperällä.
Lähden kävelemään ensimmäiseen konferenssipäivään majapaikastani, jota ympäröivät tuoreet kukkaistutukset, uudenkarheat kiinalaiset katumaasturit ja loputtomat rakennustyömaat. Ohitan New Life – nimisen liikkeen, josta tulee ulos nainen työntäen lastenvaunuja. Klinikan vieressä ovat Biowellness ja Twins Coffee. Astelen valtavan Mega Silk Way -ostoskeskuksen ohi. Sieltä löytyvät tutut Starbucks, Zara ja H&M.
Katselen ympärillä avautuvaa tornien rykelmää. Kymmenkerroksiset kerrostalot näyttävät tutuilta, melkein samanlaisilta, joita on viime vuosina rakennettu esimerkiksi Helsingin Kalasatamaan.
Saavun Astanan kongressikeskukseen, joka kohoaa loistohotelli Hiltonin vieressä. Valtava halli rakennettiin vuonna 2017, kuten myös vieressä oleva jättimäinen lasi- ja teräspallo, Nur Alem. Nämä monumentit valmistuivat Future Energy -nimistä maailmannäyttelyä varten.
On helppo ymmärtää, miksi Kazakstanin pääkaupunkia Astanaa kutsutaan Keski-Aasian Dubaiksi. Taustalla on presidenttivaltainen järjestelmä ja 1990-luvun lopussa käynnistetty pääkaupunkiprojekti, jonka aloitti maata pitkään hallinnut presidentti Nursultan Nazarbajev. Hänen tavoitteenaan oli hallinnon siirtäminen pois Almatystä maan keskiosiin ja modernin, kansainvälisiä investointeja houkuttelevan kaupungin rakentaminen öljytuloilla. Työ on kovassa vauhdissa. En ole missään maailmankolkassa nähnyt yhtä paljon nostokurkia.
Parempi maailma
Tänä vuonna kirjastoalan kansainvälisessä Ifla-konferenssissa pääteemat ovat kestävä kehitys ja tekoäly. Aiheeseen syvennytään avaamalla YK:n keräämiä lukuja. Tilaisuus on samalla tärkeä muistutus siitä, että kirjastoammattilaisten työ on osa laajempaa ihmisoikeuksien puolustamista.
YK:ssa katsotaan, että sen asettamat tavoitteet karkaavat. Kestävään kehitykseen kuuluvat niin ympäristön tila kuin sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Edelleen vain noin 27 prosenttia maailman parlamenttipaikoista on naisten hallussa, noin joka viides tyttö avioituu ennen 18 vuoden ikää ja naisten keskipalkka on yhä noin viidenneksen pienempi kuin miesten.
Kestävä elämäntapa saavutetaan silloin, kun seuraavalle sukupolvelle jätetään maailma yhtä hyvänä tai parempana kuin millaisena se itse saatiin. Tämäkin tavoite on vasta haaveilun asteella.
Olin viimeksi Iflassa ennen korona-aikaa ja huomaan ison muutoksen teemoissa ja keskusteluissa. Aiemmin tuntui siltä, että globaalin pohjoisen ja globaalin etelän mailla ei välttämättä ole paljoa yhteistä, mitä tulee kirjastojen kehittämiseen. Kehittämistarpeet olivat erilaisia ja maat tarvitsivat eri työkaluja ja ratkaisuja. Nyt tilanne on toinen. Ongelmat ovat samankaltaistuneet, kun populismi ja kulttuurivastaisuus ovat saaneet valtaa globaalin pohjoisen maissa, ja lisäksi digitaalinen murros on käynnissä kaikkialla samanaikaisesti.
On kiehtovaa kuunnella esimerkiksi Faiza Bashirin esitystä Pakistanista, jossa koronan jälkeen huomattiin, että nuorten tärkeimmiksi uutislähteiksi muodostuivat TikTok, Instagram ja YouTube. Kirjastot hoksasivat nopeasti, että niiden pitää ryhtyä opettamaan nuorille, ettei uutisia pidä omaksua ilman kritiikkiä. Nyt kirjastoissa halutaan varmistaa, että nuoret tarkistavat mistä lähteestä uutinen on someen tullut.
Tällainen moderni digikasvatus on tärkeää myös naapurimaassa Intiassa, jossa paikallinen kirjastoalan ammattilaisia kouluttava C. Syamili huomasi, että hänen täytyy toimia faktantarkastajana oppilailleen, jotka saivat ja välittivät kovin yksipuolista kuvaa maansa politiikasta.
Esitysten jälkeen loppukeskustelussa todettiin, että moni kirjasto ajattelee vielä tekevänsä kaiken huippuhyvin, mutta uudet digitaaliset tarpeet ovat kasvattaneet työn vaatimustasoa.
Paljon tekoälyä
On mielenkiintoista huomata, että tekoälystä on tullut merkittävä osa konferenssin ohjelmaa. Joka päivälle on tarjolla tekoälyyn liittyviä työpajoja ja luentoja, kuten käytännön vinkkejä tekoälyn käyttöön kirjastotyössä, tekoälyn eettinen käyttö kustantamisessa ja tekoäly osana kirjastojärjestelmiä. Työpajassa tutustutaan tekoälykuvien tekemiseen.
Eräs suuren amerikkalaisen tietojärjestelmäyrityksen johtaja joutuu puheenvuoronsa päätteeksi vastaamaan hankalaan kysymykseen: miten aiotte huolehtia siitä, että tekoälyn käyttö säilyy kestävällä pohjalla? Tähän hänellä ei ole antaa hyvää vastausta. Kestävä kehitys ja tekoäly eivät sovi kovin hyvin yhteen, sillä jokainen kysymys tekoälylle kuluttaa runsaasti sähköä.
Tekoälyn käyttö voi kuitenkin säästää resursseja silloin, jos käytettävät kielimallit suunnitellaan pieniksi ja tehokkaiksi niin, että ne tekevät vain sitä, mitä niiden käsketään tekevän. Tämä antaa viitteitä siitä, että tulevaisuudessa tekoälyä pitää pystyä muokkaamaan juuri kirjastojen tarpeita varten. Ekologinen ja eettinen tekoäly voisi olla tulevaisuuden tärkeä keksintö, jonka tekemiseen tarvitaan kirjastojen apua.
Vihreitä kirjastoja
Palkitseminen on tärkeä osa konferenssin ohjelmaa. Kanadan Quebecissä sijaitseva Gabrielle-Roy-kirjasto palkittiin vuoden parhaana kirjastona. Perusteluissa mainittiin esimerkiksi arkkitehtuurin uudistaminen ja yhteisöllisyyden korostuminen. Laaja remontti muutti kirjaston avoimeksi, valoisaksi ja esteettömäksi tilaksi. Kirjasto panostaa digitaalisiin palveluihin, monikieliseen kokoelmaan ja kaikista taustoista tulevien asiakkaiden palveluun.
Kiinnostavin palkitseminen liittyi kestävään kehitykseen. Green Library Awardsissa esiteltiin kolme hyvin erilaista kirjastoa: Shenzhenin Yantian alueelta löytyvä ”kasvun kirjasto” Growth Library, joka erottui joukosta upealla videoesityksellä. Erään yrityksen entinen pääkonttori muutettiin valtavaksi kirjastoksi, joka käyttää 85 prosenttia vihreää sähköä, on leikannut energiankulutusta 60 prosenttia ja vedenkulutusta puoleen sekä vähentää päästöjä 800 tonnia vuodessa. Kirjastossa kannustetaan erityisesti paperittomaan lukemiseen. Finaalissa olivat myös Nashvillen kirjasto sekä pariisilaisen Médiathèque James Baldwin. Finalistikolmikon perusteella kirjastojen kestävyys on sekä uuden tekniikan hyödyntämistä että tilojen kekseliästä muuntelua sekä tietysti ajattelutapojen muuttamista ekologisempaan suuntaan.
Iflassa ympäristönäkökulmaa pitää esillä Ensulib-jaosto, joka palkittiin jo toistamiseen. Se aikoo lähiaikoina julkaista ohjeistuksen vihreille kirjastoille. Jaoston puheenjohtaja, helsinkiläinen kirjastonjohtaja Harri Sahavirta palkittiin pari vuotta sitten. Hänen nelivuotiskautensa päättyy tänä syksynä.
Tukipuhelin auttaa
Yhdysvaltain kirjastojärjestöstä Alasta Iflassa on paikalla kansainvälisten suhteiden päällikkö Michael Dowling.
Dowling sanoo, että järjestö on puolueeton ja valmis tekemään yhteistyötä kenen tahansa hallinnon kanssa. Heti perään hän lisää, että tämä on ensimmäinen Yhdysvaltain hallinto, joka on avoimesti kirjastovastainen. Tästä kertovat merkittävät budjettileikkaukset, järjestelmällinen ja kasvava kirjasensuuri sekä kongressin kirjastonjohtajan Carla Haydenin keväinen erottaminen.
”Olen ollut 30 vuotta kirjastoalalla, ja koskaan aiemmin tilanne ei ole ollut yhtä paha”, hän sanoo.
Ala on maailman suurin kirjastojärjestö, jossa on parisataa työntekijää. Se tukee paikallisia kirjastoja ylläpitämällä neuvontapalvelua, johon kirjastot voivat ottaa yhteyttä kriisitilanteissa. Nyt yhteydenottoja tulee enemmän kuin koskaan aiemmin, 5-10 viikossa.
Järjestö tarjoaa tukea ja auttaa esimerkiksi ottamalla yhteyttä paikalliseen mediaan.
”Usein kirjastosensuuria yritetään tehdä julkisuudelta pimennossa. Jos saamme median huomion, se voi estää sensuurin, sillä tyypillisesti paikalliset ihmiset eivät hyväksy sensuuriyrityksiä”, hän sanoo.
Mikä auttaa vaikeana aikana? ”Se, että pidämme kiinni ydinarvoistamme, jotka ovat Yhdysvaltain perustuslaki ja sieltä löytyvä sananvapaus.”
Kerron, että Suomessa vastaavat kulttuurivihamieliset äänenpainot ovat kasvussa ja pyydän neuvoa suomalaisille.
”Olkaa rohkeita.”
Sama neuvo kuuluu myöhemmin Iflan uudeksi presidentiksi valittavalta kanadalaiselta Leslie Weiriltä. Kehotuksesta tulee Iflan uusi motto seuraavaksi kahdeksi vuodeksi.
Vastakohtien maa
Vaikka Kazakstanin pääkaupunki Astana muuttuu koko ajan kansainvälisemmäksi, englannilla ei pärjää keskustan ulkopuolella. Hotellissa kommunikointi onnistuu kännykän käännösohjelmalla. Uusia tornitaloja ja nostureita ohittaessa voisi kuvitella, että vauraus tihkuisi myös vähäosaisten suuntaan. Mitä vielä. Keskustan ulkopuolelle kävellessä voi vain järkyttyneenä kuvitella, millaista on asua kaupungin laidan peltihökkeleissä talvella, kun lämpötila saattaa yltää jopa 40 pakkasasteeseen. Astana on maailman pääkaupungeista Ulan Batorin jälkeen toiseksi kylmin.
Vesijohtoverkko toimii heikosti, joten moni vastaantulija on vedenhakumatkalla kanisterin kanssa. Kaatopaikkana toimii tien vierusta, jossa kulkukoirat tonkivat jätteistä ruokaa. Kazakstan on kehittyvä maa, jossa rikkaat ja köyhät elävät häkellyttävän erilaisissa todellisuuksissa.
Ifla järjestetään öljyrahalla rakennetussa hulppeassa keskuksessa. Yhdessä valtavista halleista on jurtta, paikallisten paimentolaisten asumus. Niitä on maaseudulla edelleen käytössä. Illanvietossa tarjoillaan hevosenlihaa ja maitoa, nekin tyypillisiä paikallisen lounasruokalan antimia. Musiikkina kuullaan perinnesoittimella dombralla soitettua musiikkia.
Kongressin ajan näemme lähinnä vain merkkejä Kazakstanin rikkaasta kulttuurista, mutta köyhyydestä täytyy silti muistaa näissä tilaisuuksissa puhua. Lopulta kirjaston yksi tärkeä tehtävä on köyhyyden vähentäminen ja sitä kautta ihmisten elämänlaadun parantaminen. Myös sananvapauteen liittyvät kysymykset ovat Kazakstanissa retuperällä. Esimerkiksi vuonna 2022 käynnistyneet mielenosoitukset tukahdutettiin väkivaltaisesti. Viikon aikana yli 200 ihmistä kuoli ja tuhansia pidätettiin. Kirjastojen tekemää työtä sananvapauden ja sivistyksen puolesta tarvitaan täällä kipeästi.
