Millaisena sinä näet kirjastojen tulevaisuuden? Mitä palveluja kirjasto tarjoaa viiden tai kymmenen vuoden päästä? Mistä on luovuttu, mitä on tullut tilalle?
Kirjastojen asema on tällä hetkellä vakaa, mutta muutoksia tapahtuu koko ajan. Tiede kehittyy, tulee uusia innovaatioita, sosiaalinen media, suoratoistopalvelut ja muu kotoa saavutettava viihde ja kulttuuritarjonta kilpailevat kirjastojen kanssa asiakkaiden huomiosta ja ajasta. Meidän täytyy pysyä ajan tasalla ja valppaina esimerkiksi tekoälyn suhteen. Kokoelmat muuttavat pakostakin muotoaan, perinteiset hyllymäärät vähenevät, erilaisten lukutaitojen ja digitaitojen opettamisen tarve lisääntyy. Lukutaito laskee hälyttävää vauhtia.
Kirjastojen omien palvelujen rinnalle tungetaan koko ajan lisää tavaraa: Kelaa, postia, kuntosalikorttien myymistä. Meiltä vaaditaan enemmän, mutta resurssit pienenevät. Oletuksena tuntuu olevan, että kyllä kirjastoon aina pari pakettiautomaattia mahtuu ja henkilökunta ehtii tiedonhaunopetuksen ohessa ohjeistamaan myös toimeentulotukihakemusten täytön. Useimmissa toimipisteissähän on käytössä jo lainaus- ja palautusautomaatit, ja asiakkaat pystyvät hyllyttämään kirjat omatoimiaikana ihan itse, eikö niin?
Kuntapäättäjille täytyy tavata kirjastolakia: mitä meidän tulee pystyä tarjoamaan ja hoitamaan, mihin laki meitä velvoittaa. Kirjastolaiset eivät ole superihmisiä, joilta voi vaatia ihan mitä tahansa – vaikka arjessa olemme ihan oikeasti sankareita monta kertaa päivässä, kun venymme mahdottoman äärellä ja puserramme tapahtumia nollabudjetilla silkan mielikuvituksen ja kopiokoneen avustuksella tai vinkkaamme yläkoululaisille kirjan, johon he tarttuvat.
Nyt ja tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää pitää yllä lukeneisuutta, järjestää vinkkauksia, tietopalvelua ja tehdä perinteistä kirjastotyötä. Kirjasto on sivistyksen ja demokratian majakka, joka on kaikille avoin, tasa-arvoinen ja turvallinen.
Jotta kirjastot säilyvät tulevaisuudessa, meidän täytyy tehdä aktiivisesti töitä sen eteen. Emme voi tuudittautua siihen, että tämä on lakisääteinen tehtävä. Emme varsinkaan tällaisina aikoina, kun näemme, mistä kaikesta hallitus on valmis leikkaamaan. Meidän täytyy pitää meteliä itsestämme, meidän täytyy pysyä ajan tasalla ja merkityksellisenä kaiken ikäisille asiakkaille. Siksi on tärkeää tukea esimerkiksi Kirjastoseuran työtä, joka on merkittävä kirjastojen äänitorvi valtakunnallisella tasolla.
On myös pysähdyttävä miettimään, miten voimme edistää kirjastojen säilymistä paikallisella tasolla. Miten tavoitamme avainhenkilöt, jotka päättävät asioista? Miten saamme kirjastolaisten äänen kuuluville? Millä tavoin voimme ilmaista huolemme kirjastopalvelujen säilyvyydestä? Asiaa ei tarvitse pohtia yksin, apua löytyy kyllä. Tästä hyvänä esimerkkinä on Oulun ja Tampereen alueellisten kehittämistehtävien yhdessä tekemä julkaisu Kivaa, että on kirjastoja – opas vaikuttamiseen (2023), jonka tavoitteena on auttaa puhumaan kirjastotyön merkityksestä kuntapäättäjille ja asiakkaille.
Isommissa kirjastoissa asiat ovat tällä hetkellä hyvin. Asiakkaita riittää ja määrärahojakin on vielä. Mutta monissa pikkukunnissa kirjastot kituuttavat, eikä vetovoima riitä rekrytointeihin. Meillä on upeita kirjastoja ja huikeita kirjastoammattilaisia, jotka pistävät itsensä likoon joka päivä. Olemme samalla asialla, teemme samaa tärkeää työtä. Yksittäin emme välttämättä pärjää, mutta kirjastoverkosto kannattelee. Yhdessä myös äänemme moninkertaistuu. Pidetään siis meteliä. Tulevaisuuden kirjastojen puolesta.
Blogitekstin on kirjoittanut palveluesihenkilöä tuuraava AKE-työntekijä Hanna Jarva Oulun kaupunginkirjastosta, joka rakastaa hyvin kirjoitettuja tarinoita ja uskoo myönteisen palautteen voimaan.