Lukutaidosta puhutaan nyt paljon ja monessa paikassa. On huolipuhetta lukutaidon rappeutumisesta, mutta myös iloa kirjastojen kasvavista kävijämääristä ja tutkimusta lukutaidosta. Lukutaito vaikuttaa kaikilla elämän osa-alueilla: se auttaa oppimaan, työllistymään, ymmärtämään uutisia ja tunnistamaan valeuutisia. Sen avulla voimme lukea terveystietoja, etsiä tietoa verkosta, ymmärtää mediaa ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Lukutaito antaa valtaa omaan elämään – juuri sitä, mitä osallisuudella tarkoitetaan.
Miltä lukutaito ja lukutaitotyö näyttävät kirjastoammattilaisten puheissa?
Olen päässyt kiertämään viimeisen puolen vuoden aikana Suomea ristiin rastiin Kirjastoseuran Kirjaston lukuaskel-hankkeen ansiosta. Työparini Annan kanssa olemme kohdanneet kymmeniä kirjastoammattilaisia työpajoissa, puhuneet ja ajatelleet kirjastolaisten kanssa yhdessä kirjastojen lukutaitotyötä sekä lukutaidon merkitystä demokratialle, aktiiviselle kansalaisuudelle ja osallisuudelle.
Kirjastoammattilaisten kohtaamisista mukaan jäi valtava määrä tietoa ja ajatuksia, joita parhaillamme jalostamme muotoon, joka tukisi kaikkien yleisten kirjastojen lukutaitotyötä ja alentaisi kynnystä tehdä kirjastolle oma lukutaitotyösuunnitelma. Kirjastoissa tehdään valtavasti työtä niin lukuinnon herättämiseksi kuin lukutaidon kehittämiseksi. Ideoita ei niinkään kaivata enää lisää, vaan nyt on aika kirkastaa tehtyä työtä: valita vaikuttavimmat keinot, suunnitella toimintoja pitkäjänteisesti ja etsiä myös aukkoja, joista osa yhteiskunnassa pääsee livahtamaan läpi siten, että heille ei ole syystä tai toisesta pystytty tarjoamaan riittävää lukutaitoa.
Lukutaito on taito kuten uiminen – se vaatii harjoittelua pysyäkseen yllä. Uudet ympäristöt, kuten sosiaalinen media aikanaan, vaativat uudenlaista lukutaitoa. Positiivista on se, että lukutaitoa voi kehittää missä iässä tahansa. Kirjastot auttavat mielellään meitä kaikkia kehittymään (moni)lukutaidon mestareiksi.
Työpajoissa kannustimme kirjastoammattilaisia myös haaveilemaan. Haaveet vahvistivat näkemystäni kirjastoammattilaisten radikaalinkin humaanista maailmankuvasta. Lukutaitotyöhön toivottiin lisää aikaa ja tekijöitä. Toivottiin suunnitelmia, pitkiä vuorovaikutussuhteita ja hyviä kokoelmia. Ja ennen kaikkea haaveiltiin työn tekemisestä hauraimpien ryhmien kanssa. Kirjastolaisten toiveissa on, että lukutaitotyötä päästäisiin tekemään niidenkin kanssa, jotka usein jäävät keskustelussa hiukan paitsioon. Näitä ryhmiä ovat muun muassa aikuiset, syrjäytyneet, maahanmuuttajaperheet ja yksinäiset. Mitään ihmisryhmää ei kirjastossa nähdä arvottomana ja kaikille halutaan tarjota tukea ja ohjausta myös lukutaitoihin.
Lapset ja nuoret eivät haaveissa olleet keskiössä, mutta tähän on luonnollinen selitys. Suomen yleisissä kirjastoissa tehdään aivan valtavan hienoa ja pitkäjänteistä työtä, jotta lukijat kohdataan vauvaiästä alkaen vähintään peruskoulun loppuun asti. Lanu-työ on kiinteä osa kirjaston arkea.
Nyt on se hetki, kun kirjastojen kannattaa panostaa lukutaitotyöhön. Asia on esillä, resursseja on tarjolla ja yhteinen tahtotila on vahva. Kirjaston tekemä lukutaitotyö on tärkeää ja sen näkyväksi tekeminen kunnassa kannattaa. Jyväskylässä kuullun innostuneen huudahduksen sanoin: Momentum on nyt!
Kirjaston lukuaskel -hanke on saanut Opetushallituksen hankeavustuksen kansallisen lukutaitostrategian toimeenpanon edistämiseen.
Blogitekstin on kirjoittanut Suomen kirjastoseuran järjestösuunnittelija Riikka Rajala. Kuvassa Riikan lisäksi Kirjaston lukuaskel -hankkeen hankeasiantuntija Anna Kippola.