Etusivu> Ajankohtaista > Kirjaston rooli nuorten kulttuuriharrastamisen kentällä

Kirjaston rooli nuorten kulttuuriharrastamisen kentällä

Yleisten kirjastojen tehtäviksi on määritelty lukemisen ja kirjallisuuden edistämisen lisäksi monipuolisen ja uudistuvan kokoelman ylläpitäminen, yhdenvertaisten mahdollisuuksien tarjoaminen sivistykseen ja kulttuuriin sekä tilojen tarjoaminen oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalaistoimintaan. Samankaltaisia tehtäviä voidaan nähdä myös nuorisotyöllä.

Yhteisöpedagogiopintojen aikana perehdyimme muun muassa nuorten lukemisen edistämiseen, mediakasvatukseen ja erilaisiin luoviin menetelmiin sekä tuotimme projektiosaamisen opintojaksolla Mikkelin pääkirjastolla nuorille suunnatun tapahtuman. Suoritimme myös viimeiset harjoittelumme kirjastossa. Yhdistimme kiinnostuksemme kulttuuriseen harrastustoimintaan ja kirjastoon nuorisotyön kenttänä opinnäytetyössämme ”Kirjastot ja kulttuuriharrastaminen – kirjastojen tarjoamia mahdollisuuksia ja nuorten omia ajatuksia”.

Opinnäytetyömme tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, mikä on kirjaston rooli nuorten kulttuuriharrastamisen kentällä. Pyrimme kartoittamaan, mitä nuorten kulttuuriharrastamista mahdollistavia toimintoja kirjastoissa on ja mitkä niistä ovat erityisesti nuorten keskuudessa suosittuja. Lisäksi selvitimme nuorten ajatuksia kulttuuriharrastamisesta kirjastoissa.

Työmme tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että kirjaston palvelut ja muut toiminnot ovat moninaisia ja vaihtelevia. Yleisimpiä nuorten kulttuuriharrastamista mahdollistavia toimintamuotoja kirjastoissa ovat tapahtumat, osallistavat työpajat ja yhteistyö nuorisotoimen kanssa. Nuorten keskuudessa suosituimpina toiminnan muotoina nousivat esille erityisesti pelit ja pelaaminen sekä niihin liittyvät tapahtumat.

Haastattelimme neljää nuorta, joista osa käytti kirjaston palveluita aktiivisemmin kuin toiset. Koronatilanteen vuoksi toteutimme suurimman osan haastatteluista etäyhteyksin. Keskustelua aiheesta syntyi kuitenkin haastateltavien nuorten kanssa paljon ja nuoret toivat avoimesti esille ajatuksiaan käsiteltävistä teemoista.

Nuorten ajatukset kirjastoista näyttävät vaihtelevan elämäntilanteen ja kirjaston käyttöasteen mukaan. Vähemmän kirjaston palveluita käyttävät nuoret muistelivat kirjastoja hiljaisina ja rauhallisina paikkoina, kun taas aktiivisemmat käyttäjät pitivät kirjastoja ilmapiiriltään rentoina paikkoina, joihin voi mennä hengailemaan ja viettämään aikaa. Toisten nuorten mielestä ajatus kirjastoista ja kulttuuriharrastamisesta samassa lauseessa kuulosti kaukaiselta, mutta ei kuitenkaan mahdottomalta. Haastattelemamme nuoret tuntuivat arvostavan kirjastojen monipuolistuneita palveluita ja kuvailivat kirjastoja avoimina, yhteisöllisinä ja helposti lähestyttävinä paikkoina, joissa ei tarvitse sitoutua mihinkään.

”No kirjastot on viime aikoina muuttunu aika paljon, että kun miettii omaa lapsuutta vaikka, niin sillonhan kirjastot oli just sellasia hiljasia paikkoja, missä käydään vaan lainaamassa kirjat. Mutta nykyään niissä on just tommosta monipuolista toimintaa ja pystyy käyttää paremmin.”

”Kirjastot ei oo enää niin tylsiä paikkoja, niistä on tullu mielenkiintosempia. Kirjastot voi myös olla hengailupaikkoja nykyään, että se on rennompaa, sellanen mielikuva on itselle tullu.”

Tiivistetysti voidaan todeta, että kirjastot ovat tärkeitä erityisesti kulttuurin harrastajille ja niille nuorille, jotka jo käyttävät kirjastojen palveluita aktiivisesti. Mitä enemmän haastattelemillamme nuorilla oli kulttuuriharrastuksia, sitä enemmän he näkivät mahdollisuuksia hyödyntää kirjastoa harrastuksissaan. Nuoret kokivat kirjaston hyvänä organisaationa tukemaan kulttuuriharrastamista ja kirjastoilta toivottiin erityisesti työpajoja, TED-talkin kaltaisia luentoja ja omien harrastusten toteuttamiseen tarkoitettuja tiloja, kuten soittohuoneita.

Opinnäytetyömme ja jatkotutkimusehdotuksemme voi lukea kokonaisuudessaan Theseus-tietokannasta. Haluamme vielä kiittää Suomen kirjastoseuraa työmme tilaamisesta ja aktiivisesta yhteistyöstä koko opinnäytetyöprosessin ajan.

Blogitekstin ovat kirjoittaneet Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun opiskelijat Hanna Hölttä ja Johannes Valtonen