Ei ole ihan sama kenen omistuksessa henkinen perimämme on jatkossa.
WIPO tulee sanoista World Intellectual Property Organization, maailman henkisen omaisuuden järjestö. Jos joku on vielä tässä vaiheessa hereillä, kerrottakoon, että sen puitteissa tehdään työtä joka koskee meitä kaikkia.
WIPO oli vahvasti edustettuna, kun maailman kirjastojärjestöt kokoontuivat vuosittaiseen IFLA-konferenssiin Kapkaupungissa, Etelä-Afrikassa. WIPO oli kutsuttu paikalle lobattavaksi. Tavoitteena oli tuoda kirjastojärjestöjen näkökulma mukaan keskusteluun, jossa kustantajien ja tekijänoikeusjärjestöjen tavoitteet ovat tulleet kuulluksi liiankin hyvin. Osittain lobbauksessa myös onnistuttiin. Mutta vain osittain.
Asetelma on hankala.
SANAN omaisuus voi tulkita kahdella tavalla. Se voi viitata yhteiseen henkiseen perintöömme, alkaen sumereista ja päättyen eukonkantokilpailuihin. Tai sen voi tulkita nimenomaan omaisuudeksi, joka on luonteeltaan yksityistä, ja jolla voi tehdä rahaa.
Näiden tulkintojen ero on luonteeltaan poliittinen, sanan varsinaisessa ja ei-puoluepoliittisessa merkityksessä.
RAJANKÄYNTI on usein helppoa. On itsestään selvää, että antiikin klassikoiden tekstit ovat yhteisessä käytössämme ilman, että kukaan voi rajoittaa toisen oikeutta käyttää niitä haluamallaan tavalla. Ja yhtä itsestään selvää on se, että kun Sofi Oksanen julkaisee uuden kirjan, minulla ei ole lupaa hyödyntää tekstiä kaupallisesti ilman hänen lupaansa.
SITTEN on vaikeampia tapauksia. Jos esimerkiksi kehitysyhteistyöjärjestö kerää afrikkalaisia suullisena perinteenä kulkevia tarinoita ja painattaa ne kirjana – jonka julkaisee kaupallinen kustantaja – tarinoiden omistajuus siirtyy julkaisijalle. Perinteestä tulee omaisuutta. Ja jos sisältö julkaistaan sähköisessä muodossa, omistajuus katoaa tyystin.
Julkaisijalla on mahdollisuus ilmoittaa, ettei sähköistä sisältöä saa välittää kirjastojen kautta. Ja siinäkin tapauksessa että saa, teosten omistajuus säilyy julkaisijalla.
KIRJASTOALAN järjestöjen panosta tarvitaan juuri tässä. Ei ole ihan sama kenen omistuksessa henkinen perimämme on jatkossa. Sen pitäisi, ja sanottakoon tämä aika painokkaasti, olla yhteisessä käytössämme.
NEUVOTTELUT jatkuvat. En usko, että Amazon, Apple ja Google haluavat pantata koko maailman henkisen perinnön itselleen, mutta uuden teknologian ja nykyisen talousjärjestelmän puitteissa se saattaa olla mahdollista. Siksi pitää neuvotella lisää.
