Pieni gallialaiskylä Uukuniemi pitää kirjastonsa auki kahtena päivänä viikossa ympäri vuoden.
Uukuniemen pitäjä sijaitsee aivan Etelä-Karjalan terävimmässä päässä, Parikkalan kunnassa, naapureinaan Pohjois-Karjala ja Venäjä. Uukuniemi on kuin pieni gallialaiskylä Asterixissa: urhea, kokoaan suurempi ja ehkä jopa voittamaton. Uukuniemeläiset eivät ole koskaan antaneet periksi pitäjänsä pienuudelle, tai edes hyväksyneet sitä.
Ennen sotia Uukuniemellä oli yli kuusituhatta asukasta, mutta jatkosodan jälkeen neljä viidesosaa alueesta luovutettiin Neuvostoliitolle ja lähes 70 prosenttia asukkaista joutui lopullisesti lähtemään kotoaan evakkoon.
Uukuniemen kirjaston historia on pitkä. Ensimmäiset kansankirjastot perustettiin Laatokan Karjalassa Parikkalaan vuonna 1848 ja Uukuniemelle vuotta myöhemmin. Kuntaliitoksen jälkeen Uukuniemen ja Saaren kirjastot ovat Parikkalan lähikirjastoja. Nyt Parikkalan kolme kirjastoa pyörivät viiden työntekijän voimin.
Uukuniemen kirjastossa työskentelee kahtena päivänä viikossa kirjastovirkailija Niina Toropainen. Kirjasto on avoinna maanantaisin kello 16-18 ja torstaisin 11-18. Ympäri vuoden.
”Kesällä lomien aikana yritämme saada aina jonkun paikalle”, Toropainen sanoo.
Kolme työpaikkaa
Toropaisen kollega Katri Laukkanen puolestaan on kirjastosihteerinä Saarella ja käy noin kerran kuukaudessa myös Uukuniemellä. Laukkanen ja Toropainen työskentelevät molemmat myös Parikkalan pääkirjastossa. Niina Toropainen pitää siitä, että hän saa työskennellä kolmessa eri kirjastossa.
”Se on hirmu kivaa. Saa vaihtelua ja oppii tuntemaan porukkaa. Ensimmäinen työpäiväni Parikkalan kunnan palveluksessa oli Uukuniemellä, eli homma tuli heti tutuksi”, Toropainen kertoo.
Toropainen kertoo uukuniemeläisten suhtautuvan häneen oikein mukavasti.
”Minuun on suhtauduttu hyvin, vaikka en ole uukuniemeläinen. Uukuniemi on maalaispitäjä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Vielä näin viiden vuoden jälkeen saatetaan kysellä, että olenko uusi täällä.”
Toropainen vastaa kysyjille olevansa kotoisin Kerimäeltä. Hän asuu Punkaharjulla. Kirjastoon hän meni ensi kertaa töihin lukion jälkeen. Hänestä piti tulla klassinen laulaja ja hän meni Savonlinnaan opiskelemaan musiikkia. Musiikki jäi kuitenkin harrastukseksi. Hän oli aina kiinnostunut lukemisesta, joten hän päätti mennä Lahteen koulutuskeskus Salpaukseen opiskelemaan tieto- ja kirjastopalvelualan ammattitutkinnon.
Pitkät etäisyydet
Punkaharjulta kertyy päivittäistä työmatkaa reilusti kaikkiin kolmeen Parikkalan kirjastoon, mutta se ei Toropaista haittaa.
”Siinä pystyy hyvin nollaamaan itsensä työpäivän jälkeen. Ajan muutenkin tosi paljon autolla, koska harrastukseni ovat Kerimäellä ja Savonlinnassa.”
Maanantaisin on hyppypäivä, jolloin Toropainen menee ensin Saaren kirjastoon jonkinlaiseen keskityövuoroon kymmenen maissa. Sieltä hän siirtyy kolmeksi Uukuniemelle. Katri Laukkanen jatkaa iltavuoroa Saarella. Torstaisin Toropainen on Uukuniemellä koko päivän.
Kaksi päivää riittää
Yksin työskenteleminen ei aiheuta ongelmia.
”En tunne oloani yksinäiseksi. Palautukset, hyllytykset ja asiakaspalvelu vievät aikaa. Hiljaisina hetkinä valmistelen kirjavinkkauksia ja satutunteja. Viestittelemme Katrin kanssa paljon, ja ongelmatilanteissa soittelen Saarelle tai Parikkalaan.”
Pari vuotta sitten Parikkala keskitti Uukuniemen kirjasto- ja vapaa-aikapalvelut samaan rakennukseen, eli vapaa-aikataloon. Neliömäärältään tilat ovat entiset. näyttelytilaa on nyt entistä enemmän ja paikka on esteetön.
”Olemme hieman sivussa entiseen verrattuna, mutta hyvin asiakkaat ovat tännekin löytäneet. Kahden päivän aukiolo on asiakkaille suunnilleen riittänyt, mutta omatoimisuuttakin kysellään. Se on selvityksen alla.”
Parikkalan kirjasto kuuluu Etelä-Karjalan Heili-kimppaan. Kimpan kuljetukset tuodaan Parikkalaan asti. Sieltä Toropainen ja Laukkanen hoitavat varaukset ja palautukset eteenpäin Saarelle ja Uukuniemelle.
”Yhteisen järjestelmän takia Uukuniemen uudet kirjat lähtevät heti kiertämään muualle. Nyt asiakkaat ovat kuitenkin oppineet ja hyväksyneet sen, että varauksia voi tehdä ja niitä tulee myös meille päin. Lappeenrannasta ja Imatralta saamme hyvin sellaista aineistoa, jota meillä ei ole”, Niina Toropainen sanoo.
Kulttuurin parissa kuluu myös Toropaisen vapaa-aika.
”Miehän olen näyttelijä. Kerimäen Pitäjänteatterissa pyrin olemaan mukana. Klassista laulua olen harrastanut yläasteelta alkaen ja suorittanut tutkintoja siihen.”
Kirjastot kaipaavat nykyisin moniosaajia, ja Niina Toropainen on hyvä esimerkki sellaisesta. Asiakkaat tai edes kaikki kollegat eivät välttämättä tiedä mitä kaikkea osaamista ja lahjakkuutta kirjastoista löytyy. Toropaisen kaltainen kirjastovirkailija sopii Uukuniemen innovatiiviseen pitäjään enemmän kuin hyvin.
Luova hulluus kukoistaa
Uukuniemen pitäjä on pieni, mutta se sinnitteli itsenäisenä kuntana aina vuoteen 2005 asti, jolloin Parikkalan, Saaren ja Uukuniemen kunnat yhdistyivät. Jaana Juvosen kirjoittaman historiikin mukaan Uukuniemi oli tämän vuosituhannen alussa Suomen mantereen pienin kunta. Median kiinnostus kuntaa kohtaan oli suurimmillaan Satu Procopén toimiessa kunnanjohtajana 1990-luvun loppupuolella. Procopén lisäksi Uukuniemellä ovat vaikuttaneet muun muassa olympiavoittaja Juha Tiainen ja horrossaarnaaja Helena Konttinen sekä muusikot Petri Tiainen ja Seppo ”Paroni” Paakkunainen. Uukuniemellä kukoistaa vahvan itsetunnon ansiosta luova hulluus. Siellä on aktiivista matkailutoimintaa, kuten vuosittaiset Uukuniemi-juhlat ja jopa jokakesäiset rockfestivaalit.
