Varastokirjaston palvelut muuttuivat maksullisiksi viime keväänä. Lainauksen vähenemisestä huolestuneissa kirjastoissa pohditaan nyt, onko Varastokirjaston käytölle muita vaihtoehtoja.
Kirjastot eivät ole varastokirjaston maksullisuudesta ilahtuneet. Tämä selvisi Kirjastolehden keväällä tekemästä kyselykierroksesta, johon vastasi 11 kirjastoa. Mukaan mahtui sekä yleisiä kirjastoja että korkeakoulukirjastoja.
Lähes kaikki kirjastot kertoivat vastauksissaan, että Varastokirjaston uudet maksut vaikuttavat asiakkaiden halukkuuteen käyttää Varastokirjaston palveluja. Osa kirjastoista kertoi, että uudistuksen myötä omaa varastointipolitiikkaa on ryhdytty harkitsemaan uudelleen.
Kaikkien varasto
Varastokirjasto on kaikkia suomalaisia kirjastoja palveleva valtakunnallinen kirjasto. Sen tehtävänä on vastaanottaa ja varastoida suomalaisten kirjastojen sinne lähettämää aineistoa sekä tarjota sitä asiakkaiden käyttöön.
Varastokirjaston hyötynä on pidetty sitä, että kirjastot ovat voineet tallentaa sinne omaa aineistoaan ilmaiseksi kaikkien muiden suomalaisten kirjastojen käytettäväksi. Samalla on vapautettu kirjastojen tilaa muuhun toimintaan, kuten esimerkiksi tapahtuma- ja opiskelukäyttöön.
Tilakustannusten kanssa kamppailevien kirjastojen kannalta palvelu on ollut merkittävä. Varastokirjaston avulla on pystytty turvaamaan esimerkiksi aineiston saatavuutta, jolloin kaikkien kirjastojen ei ole tarvinnut varastoida aineistoa, jonka painos on päässyt loppumaan.
Kritiikkiä päätöksestä
Vuoden alussa Varastokirjasto yhdistyi Kansallisarkistoon. Samalla sen maksukäytännöt muuttuivat. Maaliskuusta lähtien kirjasto on perinyt aineistojen vastaanottopalveluista, lähettämistään lainoista ja toimittamistaan artikkelikopioista maksua, joka perustuu opetus- ja kulttuuriministeriön säätämään maksuasetukseen.
Uudistus on saanut kritiikkiä osakseen. Esimerkiksi Suomen kirjastoseura lähetti ministeriölle kannanoton, jossa päätöksen katsottiin murentavan maksuttoman kirjastolaitoksen periaatetta.
Markus Leikolan Opetus- ja kulttuuriministeriölle tekemässä selvityksessä puolestaan Varastokirjaston uudistuksen katsottiin heikentävän venäjän- ja ukrainankielisten asemaa merkittävästi. Venäjänkielisen kirjaston erityistehtävää ei hoida tällä hetkellä kukaan ja kirjaston venäjänkielinen aineisto on pääosin siirretty Varastokirjastoon.
Kuntaliiton erityisasiantuntija Johanna Selkee kokee, että päätös tehtiin yksipuolisella ilmoituksella. Hänen mukaansa ratkaisu herättää kysymyksiä kansallisen kirjastopolitiikan linjasta sekä kirjastoverkon yhteistyöstä ja työnjaosta.
Vastuu siirrettiin
Johanna Selkee arvioi päätöksessä olevan periaatteellisia ongelmia. Hänestä Varastokirjaston maksullisuudessa vastuu siirrettiin yleisille kirjastoille.
“Voidaanko näitä maksuja, joihin liittyy niin postikulut sekä varastokirjaston maksut, siirtää täysin asiakasmaksuihin? Miten kirjastot voivat näissä asioissa toimia? Jos ne siirretään asiakasmaksuihin, niistä tulee kyllä kirjaston asiakkaalle aika iso lasku, ja se voi vähentää halukkuutta hyödyntää kirjastojen aineistoja”, Selkee sanoo.
Hän huomauttaa, että on kansallisesti haluttu linja, että kirjastoissa jää tilaa muuhunkin toimintaan kirjahyllyjen lisäksi. Aineiston saatavuus olisi silti tärkeää turvata.
Entä voiko uudistus pahimmillaan syventää kirjastojen eriarvoisia toimintamahdollisuuksia entisestään? Isommilla paikkakunnilla on enemmän resursseja monipuolisen toiminnan tarjoamisessa ja aineiston varastoimisessa, mutta harvaan asutuilla alueilla varastotilaa on vähemmän.
“Miten ihmisillä oikeasti on varaa esimerkiksi lukea ja opiskella monipuolisesti, jos nyt alkaa tulla maksuja aiempaa enemmän. Jos kaukolainaamisesta tulee ihmiselle kallista, se voi vähentää lainausta ja ainakin kapeuttaa sitä”, Selkee pohtii.
Kallista vai halpaa
Opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Sirkku Linna kuvaili joulukuun Helsingin Sanomissa maksuja “erittäin maltillisiksi” jos niitä vertaa muiden kirjastojen kaukolainamaksuihin. Esimerkiksi lainatusta kirjasta, kausijulkaisusta ja nuoteista Varastokirjasto perii 8 euron maksun.
Suurin osa Kirjastolehden kyselyyn vastanneista ei allekirjoita näkemystä vaan pitää korotusta päinvastoin merkittävänä. Nekin, jotka eivät pitäneet korotusta merkittävänä, kertoivat näkevänsä päätöksessä periaatteellisia ongelmia.
“Kirjastossa ollaan totuttu siihen, että asiakkaissamme on paljon pienituloisia. Muun muassa silloin kun perimme kaksi euroa varausmaksua, kävi ilmi, että sekin on monille liikaa. Asiakkaiden täytyi laskea, montako varausta heidän oli mahdollista tehdä kuukausittain. Maksut luovat epätasa-arvoa asiakkaiden välille. Pienituloisten ei ole jatkossa mahdollista tilata tarvitsemiaan aineistoja Varastokirjastosta. Tämä sotii kirjastolain kirjainta ja henkeä vastaan hyvin vahvasti”, sanoo kirjastopalvelujohtaja Rebekka Pilppula Turun kaupunginkirjastosta.
Uusia keinoja
Asiaa monimutkaistaa se, että monet kirjastot ovat perineet asiakkailta kaukolainoista maksua jo aiemmin. Maksuttoman lainauksen periaate koskee kirjastolaissa vain kirjaston omaa kokoelmaa.
Osassa kirjastoista, kuten Vantaalla, kirjastot ovat halunneet pitää kaukolainauksen Varastokirjastosta maksuttomana. Vantaalta kerrotaan, että kaukolainauksessa pyritään jatkossa hyödyntämään Varastokirjaston sijaan muita tahoja, joista kaukolainaaminen olisi edelleen maksutonta.
Myös moni muu kertoo kilpailuttavansa kaukolainat jatkossa. Lainaukset tehdään sieltä, mistä ne saadaan asiakkaan kannalta edullisimmin. Osa kirjastoista kertoo, että tällä hetkellä myös poistettavien teosten kohdalla mietitään tarkkaan, ryhdytäänkö niitä lähettämään lainkaan Varastokirjastoon.
Varastokirjaston kanssa samalla paikkakunnalla sijaitsevasta Kuopion kaupunginkirjastosta kerrotaan, että omaa kokoelmatyötä harkitaan uusiksi.
“Maksu luo painetta oman varastoinnin uudelleen arviointiin ja sen arviointiin, otammeko käyttöön enemmän omia varastoja. Ajattelemme tässä asiakkaan parasta, miten asiakas saisi tarvitsemansa aineiston mahdollisimman vaivattomasti ja edullisesti. Ajattelemme tässä myös asiakkaiden yhdenvertaista pääsyä aineistoihin varattomuuden sitä estämättä”, Kuopion kaupunginkirjaston kirjastotoimenjohtaja Päivi Peiponen vastaa.
Voittajia ja hävijiä
Häviäjien joukkoon kuuluvat uudistuksessa ne kirjastot, jotka ovat jo harventaneet esimerkiksi säästöpaineessa omia kokoelmiaan ja siirtäneet viimeisiä kappaleitaan aineistostaan Varastokirjastoon kaikkien käytettäväksi.
Kirjastoissa pelätään, että ne joutuvat leikkaamaan myös muusta työstään.
“Yhtenä ake-kirjastona (alueellisena kehittämiskirjastona) joudumme tarkastamaan pyydettyjen kaukolainojen määriä ja jos näyttää, että määrät ja kustannukset lisääntyvät, niin tällä hetkellä se on poissa alueemme kirjaston henkilökunnan täydennyskoulutuksesta. Ake-kirjastot antavat kaukolainat vielä maksutta, mutta muuttuuko sekin linjaus sitten joskus. Varastokirjaston tavoitteet tuleville vuosille toiminnan kasvun suhteen ei kyllä nyt tämän maksupolitiikan kautta kohtaa”, sanoo kirjastotoimenjohtaja Jouni Pääkkölä Oulun kaupunginkirjastosta.
Kädet sidottu
Varastokirjastossa ymmärretään kirjastojen huoli. Varastokirjastoyksikön päällikkönä vuoden alussa aloittanut Tomi Rasimus myöntää, että tilanne on kirjastoille ja myös Varastokirjastolle uusi. Ministeriö kuitenkin tekee päätökset.
“Kansallisarkistossa arkistoaineistoon kohdistuvat kaukolainat sekä tietopyyntöpalvelu, jonka toimesta asiakkaille on toimitettu jäljenteitä. Se on ollut maksullista ainakin 30 vuoden ajan, joten sikäli maksullisuus on tuttua Kansallisarkistolle ja sen asiakkaille”, Rasimus vastaa.
“(Tämä on) uusi tilanne, johon myös henkilökunnan on pitänyt sopeutua, mutta kun maksut perustuvat Opetus- ja kulttuuriministeriön asetukseen Kansallisarkiston suoritteiden maksullisuudesta, niin hinnat ovat tänä vuonna asetuksen mukaiset.”
Asia oli tiedossa
Varastokirjasto oli jo ennen ministeriön päätöksentekoa selvittänyt maksujen mahdollista vaikutusta.
Kirjastolehti pyysi selvityksen nähtäväkseen. Sen perusteella moni yliopistokirjastoista, ammattikorkeakoulukirjastoista ja yleisistä kirjastoista uskoi, että kaukolainojen postituskuluilla lainaus vähenisi. Lisäksi rahtikustannusten kasvamisen uskottiin heikentävän halua siirtää aineistoa Kansalliskirjastoon.
Varastokirjastosta kerrotaan, että he aikovat seurata laina- ja jäljennepalvelun käyttöä. Säästöpaineet ratkaisevat kuitenkin lopulta sen, voidaanko maksuja muuttaa.
“Arviointiin vaikuttavat myös Kansallisarkistoon kohdistuvat tulevien vuosien säästöpaineet”, Tomi Rasimus huomauttaa.
