Kaksi kirjastoalaa tuntevaa konkaria luottaa siihen, että alan kehitys siirtyy hyviin käsiin.
Yhteensä 81 vuotta kirjastoalan kehittämistä antaa näkemystä. Kesällä eläkkeelle siirtyneillä Tampereen väliaikaisella kulttuurijohtajalla Pirkko Lindbergillä ja aluehallintoviraston ylitarkastajalla Anneli Ketosella kokemusta riittää.
Näin he luonnehtivat kirjastoa ja sen roolia muuttuvassa maailmassa.
”Kirjastossa on kansalaisten järjestämää toimintaa. Ne ovat asukkaiden omia areenoita. Tiloja käytetään enemmän myös aukioloaikojen ulkopuolella omatoimikirjastoina. Kirjastossa voisi viettää vaikka syntymäpäiväjuhlia”, Pirkko Lindberg sanoo.
Korona on innostanut suomalaisia ostamaan mökkejä ja muuttamaan maalle.
”Nyt kirjaston pitäisi näyttää näille uusille kuntalaisille, miten yhteisöllistä toiminta on. Kirjastotilat joka kunnassa ovat huima mahdollisuus asukkaille. Ne ovat paikka opiskella, tehdä töitä ja tavata muita ihmisiä”, Anneli Ketonen kertoo.
Dataa ja rahaa
Anneli Ketosen mukaan on tärkeää kiinnittää huomiota kirjaston aineistonhankintaan.
”Se on tietojohtamista ja dataa toimintaympäristöstä. Seurataan kunnan väestönkehitystä: millaisia asiakkaat ovat, onko lapsiperheitä, senioreita, mitä tarvitaan?”
Kokoelmaa on ylläpidettävä ja uudistettava, mutta kirjojen määrää pienissä kirjastoissa voisi karsia.
”Pienoiskansalliskirjastoa ei tarvita joka kuntaan. Kokoelmat kelluvat jo yli kuntarajojen. Sivistysvaltiossa kirjallisuus on äärimmäisen tärkeä asia ja se kyllä säilyy, mutta lukemisen muodot muuttuvat.
Lindberg kannustaa yhteistyöhön yli hallintorajojen.
”Muidenkin kuin kirjastojen kanssa, kuten jo tehdään koulujen ja päiväkotien kanssa. Paikoin on vielä sitä, että kirjastot haluavat tehdä sen oman jutun. Kunnassa on muitakin toimijoita. Kannattaisi kehittää vahvempaa yhteistyötä esimerkiksi nuorisotoimen kanssa vaikkapa yhteisten työntekijöiden rekrytoinnissa.”
”Sponsoreitakin voi hankkia. Se ei ole ollenkaan mahdotonta. Seinäjoella toteutettiin lukukampanja Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan ja Atrian tukemana. Rohkeasti koputtamaan yritysten ovelle, että meillä on tällainen hanke”, Anneli Ketonen lisää.
Alueelliset hankkeet saavat suuren roolin. Kansallinen yhteistyö ja e-kirjastosuunnitelmat takaisivat tasa-arvoiset palvelut kaikille kansalaisille.
Kansainvälistymisen he toivovat jatkuvan ja laajentuvan.
”Viedään suomalaista kirjasto-osaamista ja haetaan ideoita maailmalta. Kuunnellaan myös muita kuin kirjastoammattilaisia. Suomi on hieman pudonnut kansainvälisistä verkostoista. Niissä ei ole meiltä montaa ihmistä mukana.”
Anneli Ketonen.
Lisää näkyvyyttä
”Kirjaston henkilökunnan pitäisi olla enemmän läsnä verkossa. Meillä on vahva osaaminen tiedon arvioinnissa ja valeinformaation alas ampumisessa. Siinä olisi iso työmaa”, Anneli Ketonen sanoo.
Koko kirjastolaitos voisi näkyä somessa kuten verohallinto tai poliisi: asiapitoisesti huumorilla sävytettynä.
”Yleisiltä kirjastoilta puuttuu yhteiset kasvot. Nyt tuntuu, että joka kirjastolla pitää olla oma sometili – eikö voisi olla yksi yhteinen kaupunginkirjaston tili, ja koko Suomen kirjastolaitoksen?”, Pirkko Lindberg ehdottaa.
Koulujen oppilaanohjaukseen voisi pyytää kirjastoihmisiä kertomaan nykyajan kirjastosta.
”Saataisiin pois se imago, jossa nutturatukkainen, marttatohvelinen kirjastotäti rillit päässä käskee olemaan hiljaa. Jos luulee, että kirjasto on hiljainen työpaikka, jo siinä menee pieleen.”
Rekrytointitilanteissa Lindberg usein kysyy nuorilta, miksi he hakevat kirjastoon.
”Moni vastaa olleensa aina kova lukemaan. Pelkästään lukeminen ei ole se juttu. Toivottava vastaus olisi jotain tämän suuntaista: Koska kirjasto edistää demokratiaa ja aktiivista kansalaisuutta, ja meillä on tärkeä tehtävä yhteiskunnassa.”
”Kirjastoon tarvitaan ulospäinsuuntautuneita, esiintymiskykyisiä, rohkeita ja laajasti ajattelevia henkilöitä, jotka näkevät yhden työtehtävän ulkopuolelle. Ei kannata katsoa vain perinteistä ammattipätevyyttä, etenkin kun kirjastolaki sallii rekrytoitavan sellaisia osaajia, joita kulloinkin tarvitaan. Someguruja, av-hemmoja, tapahtumatuottajia, viestintäihmisiä, ohjelmointiosaajia. Se laajentaisi myös ymmärrystä kirjastosta.”
Mielikuvatyötä pitäisi tehdä päättäjillekin. Ammattia pitäisi avata enemmän.
”Mielikuva vaikuttaa ihan resurssienkin saamiseen. Kirjasto on paljon muuta kuin kirjalainaamo.”
Ammattilaisten pitää myös jatkokouluttautua.
”Kirjastot saavat opetus- ja kulttuuriministeriöltä vuotuisen rahoituksen henkilöstön kehittämiseen, mikä on parhaita juttuja lakiuudistuksessa.”
Arvostettuja henkilöitä
Opetus- ja kulttuuriministeriön kirjastoasioita hoitaville virkamiehille Lindberg ehdottaa enemmän läsnäoloa kirjastojen arjessa.
”Kyselisivät mitä kuuluu.”
Lindbergin mukaan virkamiehet voisivat tehdä enemmän maakuntakiertueita, jotta heitä pääsisi jututtamaan useammin.
”He ovat kuitenkin arvostettuja henkilöitä.”
Molemmat ovat huolissaan siitä, että kirjastolaki toteutuu kovin eri lailla eri kunnissa ja kirjastoissa.
”Erot ovat valtavia. Isot kaupunginkirjastot kuljettavat lakia mukana strategiassa. Esimerkiksi uusia tiloja suunnitellaan kansalaisten osallistumiselle. On kuitenkin satoja pieniä yhden-kahden hengen kirjastoja, jotka eivät pysty toteuttamaan kirjastolain henkeä. Ei löydy kunnassa ymmärrystä eikä resursseja. Vähäiset voimavarat menevät arjen pyörittämiseen. Ei saisi jäädä yksittäisen kirjastojohtajan harteille kertoa kuntapäättäjille, mitä laki tarkoittaa. Kirjastoa saattaa jossain kunnassa johtaa esimerkiksi sivistysjohtaja muiden opetus-, liikunta-, nuoriso-, kulttuuri- ja vapaa-aikatehtävien ohella.”
Määrärahat kirjastotiloihin ja -autoihin on ydinkysymys.
”Investointirahoituksen siirtyminen valtiolta kuntien vastuulle romahdutti uusien tilojen saamisen. Kun kirjastoautot hajoavat, toiminta usein loppuu. Investointirahaa pitäisi saada säännöllisesti, jotta voidaan rakentaa ja remontoida moderneja tiloja homeisten ja aikansa eläneiden tilalle”, Ketonen painottaa.
Työvoittoja takana
Kummallekin uusien kirjastotilojen, -autojen ja remonttihankkeiden läpivienti on ollut tärkeää.
”Samoin henkilöstön luottamuksen saaminen. Olla helposti lähestyttävä, aina ovi auki. Oli myös uran huippukohtia saada olla mukana kirjastolakia valmistelevassa työryhmässä”, Lindberg sanoo.
Isot organisaatiomuutokset esimerkiksi kuntaliitoksen myötä sekä muutoksen johtaminen ovat olleet joskus tiukkoja paikkoja.
Uusia mielenkiintoisia haasteita he ovat saaneet myös vaihtamalla työpaikkaa.
”Kannustamme kaikkia kirjastoihmisiä vaihtamaan pestiä useamman kerran elämässä. Jos tekee samoja tehtäviä 40 vuotta, ehkä kaduttaa, kun jää eläkkeelle.”
Molemmat konkarit jäävät eläkkeelle hyvillä mielin, vaikka he kaipaavat jo nyt monia kollegoja ja ystäviä, joita matkan varrella on tullut.
”Alalle tulee koko ajan upeita nuoria kirjaston ammattilaisia, joten uskomme kirjastojen olevan hyvissä käsissä ja kehittämisen jatkuvan. Erityisen ilahduttavaa on nuorten hakeutuminen johtotehtäviin.”
