Vuoden alussa tullut uusi kirjastolaki sanoo, että kirjastojen pitää edistää demokratiaa, tasa-arvoa ja sananvapautta. Demokratiaa voi tukea esimerkiksi järjestämällä kirjastossa vaalipaneelin. Ennen kaikkea demokratian tukeminen tarkoittaa sitä, että kirjaston kokoelman pitää olla monipuolinen.
Astut sisään kirjaston ovista ja katselet ympärillesi. Mietit, mitä vuodenvaihteessa tullut uusi kirjastolaki on saanut aikaan. Ovatko kirjat edelleen samassa järjestyksessä? Onko henkilökuntaa yhtä paljon kuin aiemmin? Entä millaisia tapahtumia kirjastossa tästä lähin järjestetään?
Ensimmäiseksi on hyvä mainita, että tuttu kirjastosi säilyy entisellä paikallaan. Uusi kirjastolaki nimittäin sanoo, että jokaisessa kunnassa on oltava kirjasto. Siinä on oltava lattia, seinät ja katto, eikä se saa olla esimerkiksi pelkkä verkkopalvelu. Ennen lain tuloa pelättiin jopa sitä, että kirjastojen ylläpitämisestä tulisi kunnille vapaaehtoista. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Toinen heti näkyvä seikka on se, että kirjastojen henkilömäärä ja aineisto säilyvät entisellään. Kirjastolaki ei nimittäin heikennä tai paranna kirjastojen rahoitusta. Laki ei ota kantaa siihen, miten laadukas lähikirjastosi kokoelma on. Todennäköisesti kirja- ja levyvalikoima ei ainakaan heikkene. Tiedämme, että kirjasto on kunnalle edullinen palvelu. Se vie vuosittain vain noin prosentin kunnan budjetista. Tämä rahamäärä ei uuden lain myötä muutu.
Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuriasiainneuvos Leena Aaltonen oli alusta asti mukana lain valmistelussa. Hän kertoo, että laki säädettiin tarkoituksella väljäksi.
“Uudessa laissa ei haluta määritellä, että jos kunnassa on tietty määrä ihmisiä, siellä pitää olla tietty määrä kirjoja”, Aaltonen sanoo.
Sen sijaan kirjastolle määritellään tehtävät, joiden toteuttamista seurataan ja arvioidaan. Olennaista on se, miten hyvin arviointi onnistuu. Jos seuranta ja arviointi epäonnistuvat, kunnan kirjasto voi mennä retuperälle.
“En jaksa uskoa, että kunnat laiminlyövät kirjastojaan, sillä kirjasto tuo kunnalle niin paljon hyvää”, Aaltonen sanoo.
Aaltosella on pitkä kokemus kirjastoalalta ensin kirjastonhoitajana Hämeenlinnassa ja Helsingissä ja myöhemmin alan opettajana Turussa. Aaltonen on kirjastojen aseman puolustaja. Hän vaikuttaa varsin tyytyväiseltä lakiin. Aaltosen mielestä kunnat voivat uuden lain myötä jopa innostua kirjastojen kehittämisestä aiempaa enemmän, sillä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus vie sote-palvelut pois kuntien harteilta. Terveysmenot vievät nykyisin yli puolet kuntien rahoista. Sitten, kun sote on siirretty muualle, kulttuuripalvelujen, kuten kirjaston, merkitys korostuu.
Muutos ei ollut tavoite
Uuden kirjastolain tavoitteena ei ole muutos. Sen sijaan tavoitteena on määritellä lakipykäliin sitä, millä tavoin kirjasto nykyään toimii. Kirjasto on muuttunut, ja sen merkitys on kasvanut. Kirjasto on uudenlainen kansalaisten osallistumisen paikka. Mieleen tulee antiikin tori, jossa väiteltiin ja parannettiin maailmaa. Se on paikka, josta kansalaiset saavat tietoa voidakseen osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.
Siksi uusi laki sanoo, että kirjastojen pitää tukea aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta. Nämä tavoitteet olivat lain valmistelussa mukana aivan alusta pitäen, uutta lakia ryhdyttiin tekemään vuonna 2014.
”Kävimme tarkasti läpi muiden pohjoismaiden lainsäädäntöä. Siellä oli myöskin kirjattu lakiin näitä demokratiaa edistäviä tavoitteita”, Aaltonen sanoo.
Käytännössä uuden lain kirjaukset tarkoittavat sitä, että lähikirjastossasi saatetaan jatkossa järjestää aiempaa enemmän erilaisia tapahtumia. Ajatellaanpa vaikka keväällä tulevia kuntavaaleja. Kirjastossa on paneelikeskustelu, jossa eri puolueiden ehdokkaat väittelevät politiikasta. Muitakin keskustelutilaisuuksia, luentoja ja esityksiä voi järjestää ympäri vuoden. Niiden määrästä tai sisällöstä ei laissa kuitenkaan sanota mitään, eli jokaisen kunnan ja kirjaston vastuulla on itse määritellä, miten hyvin se laissa olevaa tehtävää toteuttaa.
Useimmissa kirjastoissa tällaista työtä tehdään jo nyt. Kirjastoissa on aina ollut demokratiaa, sananvapautta ja muita kansalaisten osallistumiseen liittyviä tapahtumia.
Aaltosen mielestä kaikkein tärkein tapa tukea demokratiaa on se, että kirjastossa on monipuolinen ja uudistuva valikoima kirjoja ja muuta aineistoa. Niistä ihmiset saavat erilaisia näkökulmia yhteiskuntaan.
Valmistelua varjosti epäilys
Opetus- ja kulttuuriministeriön Leena Aaltonen muistelee, että uuden lain valmistelu käynnistyi toden teolla silloin, kun lakia valmisteleva työryhmä asetettiin helmikuussa 2015. Ryhmään kuului virkamiehiä ministeriöistä ja aluehallintovirastosta sekä kirjastoalan ammattilaisia ja asiantuntijoita.
Myöhemmin samana keväänä oli eduskuntavaalit, jonka jälkeen valtaan tuli keskustavetoinen Juha Sipilän hallitus. Julkisuudessa puhuttiin paljon hallitusohjelman norminpurkutalkoista. Sillä tarkoitettiin, että kuntien lakisääteisiä velvoitteita haluttiin karsia.
Norminpurkutalkoiden aikaan uuden kirjastolain valmistelu oli juuri aloitettu. Ajoitus oli mahdollisimman huono, sillä kentälle levisi epäilys, että normien purkaminen tarkoitti myös sitä, että kirjastojen ylläpitämisestä tulisi kunnille vapaaehtoista. Kirjasto- ja kulttuuriväki suivaantui.
“Hankalasti avautuva kuntien toimintavapauden kirjaus sai kentällä aikaan vääriä tulkintoja ja epäilyjä, joihin jouduimme vastaamaan lain valmistelun loppuun asti, eli vielä viime syksynä”, Leena Aaltonen sanoo.
Varausmaksut poistuvat
Viime syksynä uudesta laista järjestettiin lausuntokierros. Silloin kirjastoammattilaiset pääsivät kommentoimaan lähes valmista lakiehdotusta. Aaltonen kertoo, että kirjastokentältä tuli erinomaista palautetta, jonka johdosta lakipykäliä tarkennettiin. Silloinen ehdotus maakuntakirjastojen uudistamisesta ei kirjastokentän mielestä onnistunut. Ehdotettuja uudistuksia pidettiin sekavina. Maakuntakirjastojen uudistaminen piti miettiä kokonaan uudelleen. Niinpä lain valmistelijat päättivät, että maakuntakirjastoista luovutaan kokonaan ja ne korvataan tehtävillä. Uudessa laissa maakuntakirjastot korvataan alueellisella kehittämistehtävällä. Valtakunnallinen keskuskirjasto korvataan valtakunnallisella kehittämistehtävällä.
Muutos saattaa kuulostaa isolta, mutta se on sitä vain paperilla. Tavallinen kirjastonkäyttäjä ei tehtävien olemassaoloa ja nimien muuttumista huomaa. Valtakunnallinen kehittämistehtävä aiotaan antaa Helsingin kaupunginkirjastolle. Alueellista ja valtakunnallista kehittämistehtävää koskeva uusi lainsäädäntö tulee voimaan vasta ensi vuoden alusta.
Esimerkiksi saamenkielisen, venäjänkielisen ja monikielisen kirjaston ylläpitäminen säilyy jatkossakin yksittäisille kirjastoille annettavana erityistehtävänä.
Kirjaston käyttäjälle suurin näkyvä muutos on pieni, mutta kenties merkittävä. Varausmaksut poistuvat, eli kirjan voi varata lainattavaksi ilman kustannuksia. Tämän muutoksen toivotaan lisäävän tasa-arvoa, mutta pelkona on se, että se voi johtaa myös varausralliin, jossa kirjojen varaamiseen suhtaudutaan kuin ruotsinlaivan buffettiin. Kukaan ei vielä tiedä, mitä muutoksesta seuraa.
Uutta ovat myös käyttökiellot, joista säädetään nyt kirjastolaissa. Aiemminkin on ollut porttikieltoja, jotka tosin ovat olleet lain harmaalla alueella. Enintään kuukauden pituinen määräaikainen käyttökielto voidaan antaa, jos henkilö aiheuttaa toistuvasti ja olennaisesti häiriötä, vaarantaa kirjaston turvallisuutta tai vahingoittaa kirjaston omaisuutta. Lisäksi henkilö voi saada lainauskiellon, jos aineisto jää palauttamatta tai jos maksut jäävät maksamatta.
Koulutusvaatimukset muuttuvat
Nykyään kirjastoalan korkeakoulutuksen voi saada ammattikorkeakouluista Oulusta, Turusta ja Seinäjoelta. Yliopistotason korkeakoulutusta saa Tampereelta, Turusta ja Oulusta.
Laki ei enää edellytä kirjastohenkilöstöltä kirjastoalan koulutusta. Uuden lain myötä ainoastaan kirjastolaitoksen johtajalla pitää olla ylempi korkeakoulututkinta, ja asiantuntijatehtävissä toimivilla pitää yleensä olla korkeakoulututkinto.
Leena Aaltosen mielestä koulutusvaatimusten höllentäminen ei heikennä kirjaston työntekijöiden ammattitaitoa.
”Henkilöstön korkea koulutustaso on edelleen paras tapa varmistaa, että kirjastot toteuttavat niille laissa säädettyä tehtävää”, Aaltonen sanoo.
Aluehallintovirastot ja opetus- ja kulttuuriministeriö aikovat kevään mittaan järjestää kirjastoammattilaisille uuteen lakiin liittyviä koulutustilaisuuksia eri puolilla maata.
