Lapset haluavat kirjastoonsa Harry Potterin ja leijuvan jalkapallokentän. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä hyllyjen välistä löytyy.
”Se olisi oikeastaan kuin leijuva jalkapallokenttä ja uimahalli yhtä aikaa, jossa voisi samalla lukea.”
”Siellä olisi sellaisia upotettuja koloja seinissä joihin voisi vetäytyä verhon taakse lukemaan.”
”Harry Potter -kirjasto olisi hyvä juttu!”
”Olisi ihan hiljaisia tiloja ja sitten sellaisia, joissa saisi puhua vähän kovempaa.”
Näin 5C-luokkalaiset Kasper Granö, Sofia Blomqvist, Leya Maluka ja Aapo Rautee visioivat unelmiensa kirjastoa Turun Puolalankoulussa.
Turussa ryhdyttiin vuosi sitten keräämään lasten kirjastounelmia talteen hankkeessa, jota vetää turkulainen sanataiteilija ja sanataideohjaaja Salla Tuukkanen.
Oppilaat saivat ideoida ja piirtää omia kirjastohaaveitaan. Kävi ilmi, että tärkeintä oli se, mitä hyllyjen välistä löytyy.
”Monet haaveista liittyivät aika vahvasti kirjoihin”, Tuukkanen sanoo.
Ajatus kirjaston lakkauttamisesta kauhistuttaa Leya Malukaa.
Kasper Granölle on tärkeää, että kirjasto on lähellä.
Arkinen paikka
11-vuotiaille viitosluokkalaisille kirjasto on arkinen ja itsestään selvä asia. Se on paikka, jossa vieraillaan säännöllisesti. Esimerkiksi Sofia Blomqvist kertoo eräänä päivänä lukeneensa kirjastossa parisataasivuisen, Suomen keskiajan historiasta kertovan kirjan yhdeltä istumalta.
Lapsille tärkeää on se, että kirjasto on lähellä. Kasper Granö käy enimmäkseen lähikirjastossaan Ilpoisissa.
Aapo Rautee käy kirjastossa isänsä kanssa ja lainaa kaikkea, mikä kiinnostaa.
Ajatus siitä, että kirjastoja ei enää olisikaan, kauhistuttaa kaikkia.
”Se olisi ihan kamalaa”, Leya Maluka huudahtaa.
”Menisin valittamaan Sauli Niinistölle”, Sofia Blomqvist sanoo ja muut nyökkäävät.
Kirjastoutopiat-hanke jatkuu ainakin vuoden loppuun. Lasten kirjastohaaveet kootaan opinnäytetyöhön, jonka julkaisuaika ei ole vielä tiedossa.
