Kirjastotyö sopii muusikoille, sanoo Kissa-yhtyeen laulaja Günter Kivioja.
Günter Kivioja on Kissa. Suomalaisen uuden rockin hyväntahdonlähettiläs, joka laulaa “Vaarallisesta bändistä” ja siitä miten “Sähkökitara on kuningas”. Helsingin indie- ja punkpiireistä koottu yhtye flirttailee estottomasti glamin ja vanhan heavyrockin estetiikalla.
Rock´n´Roll -tarina alkaa New Yorkista. Ghost World -yhtye, jossa Kivioja soittaa myös kitaraa, esiintyi paikallisilla festareilla koronapommin pudotessa maailmaan maaliskuun puolivälissä 2020. Yhtye ennätti soittaa ensimmäisen keikan, loput peruttiin. Bändi pyöri epätietoisena autiossa suurkaupungissa viikon kunnes sai säädettyä lennot kotiin.
Kahden viikon karanteenin aikana Helsingin Vallilassa Kivioja katsoi tv:tä ja tappoi aikaa. Netflixiin oli juuri ilmestynyt palkittu Tiger King -dokumenttisarja. Siinä eksentrinen eläintarhan omistaja sekoilee omituisia tyyppejä vilisevässä tarinassa, joka kertoo palkkamurhasta kissapetojen kasvattajien alamaailmassa.
Samalla kitara soi. Huvittaakseen itseään Kivioja päätti tehdä ensimmäisen suomenkielisen rock-kappaleensa. Biisi syntyi nopeasti ja toinenkin. Demot siirtyivät netissä kavereille, jotka diggasivat meiningistä. Kun karanteeni oli ohi, treenikämppä kutsui ja Kissa oli syntynyt.
Haaveena kirjastotyö
Kouvolasta kotoisin oleva Kivioja muutti Helsinkiin pari vuotta sitten. Kouvolan kirjaston apulaisjohtaja Marko Niskapohja vinkkasi kirjastosta työtä hakeneelle vastavalmistuneelle medianomille, että Keravalla voi käydä kirjastoalan koulutuksen parissa vuodessa. Oppisopimuspaikka löytyi Jakomäestä.
”Rakastan kirjastojen tunnelmaa ja tuoksua. Äitini roudasi minua sinne pienestä pitäen. Teini-ikäisenä kannoin kasoittain levyjä ja elokuvia kotiin. Opettelin bassonsoittoa tabulatuureista. Jakiksessa kiinnostus, into ja motivaatio alaa kohtaan heräsivät toden teolla. Ensimmäisen kerran jossain työssä tuntui, että tämä on se oma juttu.”
Kivioja valmistui Keudasta. Tällä hetkellä kirjastovirkailija-medianomi-muusikko keikkailee, kirjoittaa uutta materiaalia ja etsii alan töitä. Huomionarvoinen asia, joka tulee keskustelussa ilmi: Kirjastoissa on töissä yllättävän paljon muusikoita.
”Sille on varmasti syy. Työ on yleensä joustavaa keikkojen ja treenien suhteen. Tunnen monia tyyppejä, jotka ovat musarintamalla kiireisiä ja kirjastossa töissä. Kirjastotyö maadoittaa hyvin takaisin arkeen keikkahumusta”, Kivioja pohtii.
Kissan debyyttilevy “Vaarallinen bändi” ilmestyi kesäkuussa Svart Recordsin kautta. Vinyylilevystä on tulossa nyt kolmas painos, mikä on Suomen mittakaavassa harvinaista. Keikkaa riittää ja kalenteri täyttyy viikonloppu kerrallaan. Bändi kiertää koko kesän Suomen festareita etelästä pohjoiseen.
Alter ego?
Kun Kivioja meikkaa, vetää trikoot ylleen, ottaa kitaran käteen, nousee lavalle yhtyeensä kanssa ja laulaa rock´n´roll sotilaasta, Kissa hiipii esiin.
”Kissa on se tyyppi, joka olin lapsena, hauska ja rohkea heittäytyjä. Lavalla tuon esille toisen puolen itsestäni, sen, jonka olen tahtomattani tukahduttanut. Onko se alter egoni vai todellinen minä? En tiedä.”
Yhtye on liputtanut turvallisen keikkakulttuurin puolesta. Kivioja saattaa keikan aikana muistuttaa biisien väleissä hyvästä meiningistä. Ketään ei saa kiusata!
”Rokkisikailu on tylsää menneen ajan touhua. Yritämme luukuttaa isosti sellaista hyvän mielen meininkiä. Mukavampaa olla kiva toiselle. Ja aina toivoisi, että itseäänkin kohdeltaisiin ystävällisesti.”
Tarvitsevatko kirjastot lisää glamouria? Kiviojan mielestä kyllä. Tai ainakin ne voisivat pitää enemmän ääntä itsestään.
”Tuntuu, että kirjastot voisivat panostaa enemmän markkinointiin. Rummuttaa äänekkäämmin kaikista hienoista palveluistaan. Se voisi tehdä kirjastosta pirteämmän ja houkuttelevamman. Monessa paikassa näin tietysti tehdäänkin jo.”
Kiviojan unelmaduunit löytyvät asiakaspalvelusta sekä viestinnän ja markkinoinnin saralta. Kaupunkiverstaat ovat uusi suunta, joiden kehittämisessä hän haluaisi olla mukana.
”Ennen vanhaan ajateltiin, että kirjastolla on vastuu ihmisten lukutaidon edistämisessä. Nykyään voisi puhua, että tänä päivänä kirjastolla on vastuu ihmisten monilukutaidon kehittämisessä. Minulle on tärkeää, että jokaiselle ihmiselle on sosioekonomisesta taustasta riippumatta mahdollisuus osallistua, kokeilla, oppia ja tehdä erilaisia asioita kirjastossa, kuten käyttää vaikka ompelukonetta tai 3D-printteriä.”
Ystäviä ja taidetta
Suomeksi sanoittaminen on virittänyt Kiviojan mielen uudelle taajuudelle. Sanoja ja lauseita putkahtelee esiin eri tavalla arkissa tilanteissa kuin englanniksi kirjoitettaessa. Ideoita hän saa kirjoista, elokuvista, kavereiden jutuista ja asioista ympärillään. Esimerkkinä seuraavalle levylle tuleva kappale, jossa lauletaan “Sä oot smooth, Sä oot cool, You got the moves, Sul on Helsinki Groove”.
”Se kuulostaa tyhmältä Helsinki-lesoilulta”, Kivioja sanoo ja nauraa.
”Helsinki groove on yksittäinen läppä, joka on tullut mieleen, kun olen tarkkaillut inspiroivaa ilmapiiriä ympärilläni. Ystäviäni ja tätä völjyvää kokonaisuutta, johon kaikki nämä kivat, lahjakkaat ja taitavat ihmiset kuuluvat. Istuin jossain työhuonejatkoilla ja katselin ympärilleni, kun sanat tulivat mieleeni. Kappale on ylistysbiisi ystävilleni.”
Kissan rock´n´roll -tarina on vasta alussa. Onko nyt jo aika rockin uuden tulemisen, jota on ennustettu vuosia tapahtuvan? Kivioja uskoo niin. Ainakin hetkellisesti. Ilmiö näkyy marginaalissa sekä mainstriimissä – uusia bändejä syntyy paljon, nuorempi jengi pukeutuu taas bändipaitoihin, Euroviisut voitti italialainen rock-bändi Måneskin.
”Kitaramusa on taas alkanu maistua ihmisille, mutta ilmiöt menevät aina aaltoina. Kaikella on aikansa. Kohta tulee taas joku uusi tai vanha juttu pinnalle. Tämäkin on uusivanhajuttu, Kivioja päättää hymyillen.”
