Harvempi kävijä taitaa kiitellä mukavista sohvista ja kivoista nojatuoleista.
JOS savolainen luonnehtii jotakuta ”tolokun immeiseks”, voi olla suhteellisen varma, että arvio on annettu täydestä sydämestä. Savolainenhan ei vähässä tingassa kehu muita kuin itseään.
KIRJAILIJA Jyri Paretskoi onnistui arvovaltaisen sanansaattajansa avulla tuomaan tolkun ihmiset myös valtakunnalliseen julkisuuteen. Lehtikolumnin ja presidentti Niinistön Facebook-päivityksen jälkeen maa alkoi täyttyä kansalaisista, jotka todistivat kilvan järjenjuoksunsa yhteiskuntakelpoisuutta.
ARVELEN, että myös me kirjastoissa työskentelevät pidämme itseämme yleisesti ottaen tolkullisina ihmisinä ja ammattilaisina. Toimintaamme luonnehtivat vakaus, tasaisuus ja neutraalius. Suhtaudumme uudistuksiin maltillisen rakentavasti ja enimmäkseen suopeasti. Emme muutenkaan kiivaile ja kimpoile äärestä laitaan.
PITÄISIKÖ omakuvaamme kuitenkin tarkentaa? Eikö myös meidän alallamme ilmene ajoittain vahvoja virtauksia, jotka valtaavat mielet, tempaavat mukaansa ja suuntaavat toimintaa milloin mihinkin suuntaan?
VIIME vuosina kirjastoissa on ryhdytty urakalla karsimaan ja poistamaan kokoelmia. Helmikuinen lehtiuutinen tiesi kertoa, että eräs eteläsuomalainen maakuntakirjasto aikoo poistaa kolmasosan kirjoistaan. Kirjahyllyjä raivaamalla on tarkoitus tehdä tilaa oleskeluryhmille, kokoushuoneille ja etätyötä tekevien tietokoneille.
EDELLISESSÄ Kirjastolehdessä (2/16) raportoitiin, että sama tahti on myös Tanskanmaalla. Kööpenhaminan kirjaston ovat poistaneet kolmanneksen fyysisistä kokoelmistaan eikä lainamääriä pidetä enää tärkeinä.
UUTISET eivät valitettavasti kerro, onko kolmasosa laskettu niteistä vai nimekkeistä. Epäillä kuitenkin sopii, että suurisuuntaiset poistot kaventavat tarjolla olevaa kokoelmaa myös nimeketasolla.
KIRJASTOT ja kai myös me kirjastoissa töitä tekevät olemme näihin aikoihin asti ylpeilleet kokoelmiemme laajuudella ja monipuolisuudella. Useimmat tyytyväiset asiakaspalautteet ja kommentit kumpuavat samasta lähteestä. Harvempi kävijä taitaa kiitellä mukavista sohvista ja kivoista nojatuoleista.
KIRJASTOT ovat ohjanneet hankintojaan hyvinkin tarkoin periaattein. Vaikuttaa vahvasti siltä, että samaa keskustelua ja linjanvetoa kaivattaisiin myös poistojen tekemiseen. Uutuushankinnan laiminlyönnit on yleensä mahdollista korjata, mutta yli-innokkaan poistamisen tuottamat vahingot voivat olla peruuttamattomia.
PS. Edellä mainitun maakuntakirjaston johtaja perusteli suuria poistoja sillä, että ”kirjasto ei voi olla mikään museo tai kirjavarasto.” Voisimmeko jo päivittää käsityksemme museoista ja luopua aikansa eläneiden mielikuvien viljelystä?
Kirjoittaja on forssalainen kirjastonhoitaja ja KirjastoPron toimituskunnan jäsen.
