Etusivu> Kirjastolehti > Tietokirjavinkit: Neuroottinen rumpali ja Ansa Ikosen kadotettu nuoruus

Tietokirjavinkit: Neuroottinen rumpali ja Ansa Ikosen kadotettu nuoruus

Neuroottinen rumpali

Paul Sexton: Charlie Watts, Rolling Stonesin sydän. (Docendo 2023, 299)

Elämäkertoja harvoin tehdään rumpaleista. Onhan rumpali yhtyeen huomaamaton perämies ja laulaja sen näyttävä kapteeni. Etenkin Rolling Stonesissa, jonka laulaja vielä yli 80-vuotiaana jaksaa hyppiä kuin Duracell-pupu.

Rumpali kuitenkin luo pumppaavan perusrytmin, joka pitää soiton kasassa ja elossa. Näin etenkin Charlie Wattsin kohdalla. Tämän tietävät kaikki, jotka ovat kuulleet esimerkiksi lehmänkelloilla alkavan hitin Honky Tonk Women.

Watts oli alun perin jazz-muusikko, ja se oli hänelle mieluisempaa kuin rock milloinkaan. Kun rummun kalvo oli hiuksenhienosti väärin viritetty, Watts huomasi sen siitä, että kapula ei kimmonnut samalla tavalla takaisin kuin hän oli odottanut.

Watts erosi myös muuten hurjaa huumeiden ja seksin kyllästämää elämää viettävistä kollegoistaan. Hän inhosi pitkiä kiertueita ja kaipasi kotiin perheensä luokse. Hän oli myös neuroottisen tarkka esineiden järjestyksestä, puvun rypyistä ja saattoi tarkistaa samat asiat monta kertaa.

Kirjassa musiikki jää sivurooliin ja pääosan vievät ystävien ja kollegoiden kuvaukset miehen erikoisista tavoista ja lakonisista mutta olennaisen kiteyttävistä toteamuksista.

 

Kadotettu nuoruus

Oona-Emilia Enkelsaari & Hilda Ivars: Ansa Ikonen – Muistoja filmitähdestä

(Aviador, 2023, 303 s. )

Ansa Ikosen ja Tauno Palon  tietävät ikään katsomatta melkein kaikki. Parivaljakon suosituin elokuva on vanhanajan romantiikan helmi Kulkurin Valssi (1941), joka on vieläkin Suomen kaikkien aikojen katsoituin elokuva heti Tuntemattoman sotilaan jälkeen.

Ikosesta kirjoitettujen elämäkertojen jatkoksi kirjoitettu kirja on kiinnostava, sillä siihen on kerätty hänen suojissaan uransa aloittaneiden näyttelijöiden Esko Salmisen, Leena Uotilan ja Eija Vilppaan muistoja hänestä.

Tähden elämä ei aina ole helppoa. Lapsena Ikonen oli niin köyhä, että joskus hän pyörtyi nälästä. Siskot menehtyivät alle vuoden ikäisinä ja isä Ansan ollessa 11-vuotias.

Myös elokuvien kulissien takana näkymä saattoi olla päinvastainen kuin filmeissä. Kulkurin valssia tehdessä oli kolea sadesää, ja elokuvaa kuvattiin niinä lyhyinä tuokioina, kun taivas ja aurinko näyttäytyivät.

Lepoa ja rauhaa ei juuri suotu. Elokuvan teosta kiirehdittiin teatteriin, teatterista perhettä pyörittämään ja ihailijoiden kirjeitä lukemaan. Jo ensimmäinen Palon parina tehty Kaikki rakastavat (1935) oli vuoden katsotuin ja kehutuin elokuva. Ikonen ehti näytellä 40:ssä elokuvassa, vaikka päätyö oli teatterissa. Ikonen myös ohjasi Suomessa toisena naisohjaajana elokuvan Nainen on valttia (1945).

Mikä oli 20:ssä elokuvassa yhdessä esiintyneen Tauno Palon ja Ansa Ikosen suosion salaisuus? Fani kiteyttää, että yksi syy oli sota. Kaksikko eli filmeissä nuoruutta, joka jäi kokonaiselta sukupolvelta sodan vuoksi elämättä.