Etusivu> Kirjastolehti > Tekoäly on kirjastoille vain yksi uusi työkalu

Tekoäly on kirjastoille vain yksi uusi työkalu

Tutkija Mona Mannevuo kehottaa suhtautumaan kriittisesti tekoälyä koskeviin myyntipuheisiin, jossa kaiken luvataan muuttuvan. Yleensä kehitys on hidasta, ja teknologian myötä tehtävän työn määrä ei vähene vaan työ monimutkaistuu.

Tekoälystä voi tulla arkeamme mullistava asia. Mutta kuinka mullistava? Sitä ei tiedä kukaan. Suurten teknologiayhtiöiden, kuten Googlen, Nvidian ja OpenAi:n johtajat yrittävät tällä hetkellä kuitenkin vakuuttaa ihmiset siitä, että ihan pian kaikki on toisin. Esimerkiksi Googlen toimitusjohtaja Sundar Pichai vertasi keväällä tekoälyä sähkön ja tulen keksimiseen, paitsi että tekoäly on hänen mielestään niitäkin suurempi mullistus.

Yliopistotutkija ja historioitsija Mona Mannevuota tällaiset puheet huvittavat ja vaivaavat. Hypetyspuheen taustalla voi helposti nähdä yhtiöiden tarpeen myydä uutta teknologiaa ja kasvattaa osakekurssia.

Mannevuo on tutkinut työn muutoksia ja työssä väsymisen historiaa. Hän havaitsi, että isot teknologiset murrokset ovat aina tuoneet mukanaan lupauksen siitä, että kaikki muuttuu. Todellisuudessa muutos on hyvin hidasta, ja liian nopeasta muutostahdista on seurannut erilaisia väsymysilmiöitä eri aikoina. Lupaukset työn määrän vähenemisestä pitävät nekään harvoin paikkaansa. Jokainen toimistotyötä tehnyt tietää, että työ ei teknologian kehittymisen myötä ole vähentynyt vaan pikemminkin monimutkaistunut.

”Kokemus tahdin kiristymisestä on kasvanut koko ajan. Uuden teknologian, kuten tekoälyn ääressä työntekijä voi kokea uupumusta ja hallinnan tunteen vähenemistä”, Mannevuo sanoo.

Mannevuo ei ihmettele, miksi monet työntekijät suhtautuvat tekoälyn tuloon epäluuloisesti. Kiristyneillä työmarkkinoilla kukaan ei jaksa innostua asiasta, joka saattaa tuoda uutta opeteltavaa tai pahimmassa tapauksessa viedä työpaikan.

”Kun ehdotetaan, että töitä voisi korvata tekoälyllä, ihmiset kokevat, että heidän työtään ei arvosteta. Tämä on inhimillistä.”

Tekoälyn myyntipuheessa toistuu ajatus, että työtaakka kevenee, kun tekoäly avustaa jopa vaativissa töissä. Tekoälyä myös inhimillistetään puhumalla siitä uutena, väsymättömänä työkaverina. Kenties tekoäly asennetaan joskus ihmisenkaltaiseen robottiin.

Tutkijaa tällainen puhe oudoksuttaa muun muassa siksi, että aiheesta ei toistaiseksi käydä kovin syvällistä keskustelua. Eikä yhteiskunnassa ole suunnitelmaa siitä, miten työmarkkinoiden pitäisi toimia, jos tekoäly ottaa tehtäväkseen monet työt.

 

Kirjaston rooli

 

Kirjastoissa pohditaan tällä hetkellä, miten tekoäly muuttaa kirjastojen työtä ja mitä hyötyä siitä voisi olla asiakkaille.

”Olisi hyvä, jos tekoälysuunnitelmia kehitettäisiin ruohonjuuritasolla. Esimerkiksi kirjastoissa voitaisiin nähdä tekoälyn hyöty siten, että työntekijät toisivat itse esiin työssään jonkun asian, joka olisi hyvä automatisoida”, Mona Mannevuo sanoo.

”Tekoäly pitäisi nähdä yhtenä työkaluna.”

Kirjastolla voi olla merkitystä myös siinä, miten tekoälystä kansan keskuudessa puhutaan. Se voi tuoda tarvittavan vastavoiman teknologiayhtiöiden hehkutukselle.

Kirjasto voi esimerkiksi opastaa asiakkaitaan tunnistamaan entistä paremmin, mikä on ihmisen tekemää ja mikä koneen tekemää.

Lisäksi kirjaston perustehtävä, lukutaidon ylläpitäminen ja kehittäminen, nousee entistä suurempaan rooliin.

”Joillekin keskittyminen lukemiseen ja kirjoittamiseen on vaikeaa. Voiko olla niin, että nämä taidot eivät ole riittävästi harjaantuneet? Sen sijaan, että ne laitetaan tulevaisuudessa tekoälyn tehtäväksi, voitaisiin varata enemmän aikaa näiden perustaitojen oppimiseen, jonka jälkeen niitä on myös helpompi soveltaa”, Mannevuo ehdottaa.

Lukutaito auttaa suhtautumaan kriittisesti valeuutisiin, joita tekoälyn myötä varmasti tulee lisää.

Kirjaston vastuulle jää myös perinteisen ihmisvoimin tehdyn kirjallisuuden säilyttäminen.

Toinen kirjaston olennainen rooli tulevaisuudessa on ihmisten välinen kohtaaminen. Ei ole mitenkään mahdollista, että tekoäly voisi korvata sen.

Tekokirjallisuutta

 

Jo nyt on merkkejä siitä, että tekoäly tulee osaksi kirjallista kulttuuria. Viimeisen vuoden aikana on julkaistu useita työkaluja, joiden lopputulokset jäljittelevät keskinkertaisen kaunokirjallisuuden tekstejä melko etevästi.

Tekoälyn tekemä kaunokirjallisuus on tutkija Mona Mannevuon mielestä hyvä esimerkki siitä, miten tekoälyä on käytetty johonkin tarpeettomaan.

Kaunokirjallisuutta tehdään ja julkaistaan jo nyt ihmisvoimin paljon. Ei ole olemassa mitään tarvetta lisätä kirjallisuuden tarjontaa.

”Meillä ei ole pulaa kirjallisuudesta, meillä on pulaa lukijoista”, Mannevuo toteaa.

Tekoäly näyttäytyykin tässä tapauksessa vain keinona lisätä massatuotantoa ja tehdä entistä halvempia kulttuurituotteita.

Mannevuota mietityttää, mitä tapahtuu lähitulevaisuudessa kulttuurille, jota pystytään tuottamaan rajattomasti tekoälyn avulla ja monistamaan digitalisaation avulla loputtomasti. Menettääkö kulttuuri arvoaan? Se on hänen mielestään mahdollista.

Rajallinen ihminen

 

Tekoälyyn liittyvässä keskustelussa jää vähemmälle huomiolle se, miten rajallinen ihmisen kyky vastaanottaa ja käyttää uutta tietoa on.

Digitalisaatio on jo näyttänyt, että loputon tietotulva ei ole tehnyt koululaisista parempia oppijoita. Sen sijaan vaarassa on ollut lasten keskittymiskyky. Digitalisaation aikana noin 20 vuodessa suomalaisten koululaisten Pisa-tulokset ovat jatkuvasti laskeneet.

Mona Mannevuo haluaa nostaa yhdeksi negatiiviseksi kehitykseksi myös tietotyöläisten työperäisen väsymyksen kasvun. Väsyneet työntekijät saattavat entistä herkemmin turvautua tekoälyn käyttämiseen ajattelematta seurauksia.

”Väsymys ja kiire lisäävät houkutusta esittää tekoälyn tekemä teksti omana.”

Häntä ärsyttää tekoälyyn liittyvässä keskustelussa myös uusiin teknologioihin usein yhdistyvä sosiaalinen paine. Vastaava hype oli aiemmin sosiaaliseen median kohdalla.

”Tutkijoita suorastaan painostettiin luomaan näkyvä someprofiili. Jos ei uutta teknologiaa ota haltuun, putoaa auttamatta kelkasta”, Mannevuo kuvailee.

Tekoälyä ja somea yhdistää toinenkin asia. Se, että olemme kadottamassa hallinnan tunteen omista tiedoistamme ja siitä, mitä teknologialla oikeastaan voi tehdä.

”Teknologiasta ajatellaan, että hallitsemme sitä. Henkilökohtaisten tietojen myyminen somepalveluissa ei kuitenkaan näytä olevan kovinkaan hyvin hallinnassamme.”

Somesta on paljon hyötyä, mutta moni on muuttunut sitä kohtaan kriittisemmäksi, kun somen on havaittu olevan koukuttava aikasyöppö, joka ei välttämättä tuo elämään lisää merkityksellisyyttä.

Samoin voi käydä tekoälyn kohdalla. Silti sitä tarjotaan meille mystisenä taikalaatikkona, joka ratkaisee kaikki ongelmat.

”Tekoälyn kohdalla myyntipuheissa korostuu outoa kyllä se, että kukaan ei oikeastaan tiedä, miten hämmästyttävä uusi teknologia toimii. Mystisyys myy. Spekulaatio myy.”

Tekoälyyn liittyvässä keskustelussa tarvittaisiin lisää syvällistä pohdintaa siitä, että mihin sitä oikeastaan tarvitaan, ja millaisia tehtäviä on viisasta ulkoistaa koneelle.

Fakta: Mona Mannevuo

Titteli: Yliopistotutkija Helsingin yliopistossa, filosofian tohtori ja poliittisen historian dosentti

Kirjoittanut muun muassa: Ihmiskone töissä. Sotienjälkeinen Suomi tehokkuutta tavoittelemassa (Gaudeamus, 2020) sekä Viestintätoimistojen valta. Politiikan uudet pelurit (Vastapaino, 2022) yhdessä Matti Ylösen ja Niina Karin kanssa.

Kotoisin: Raisiosta, asuu perheineen Turussa. Työasunto Helsingissä.

Harrastaa: Kaikenlaista kuntoliikuntaa

Kirjavinkki: Erkki Mielosen Käsikirja kiireestä kärsiville (1970)