Ulkoistaminen tapahtuu nykyisen logiikan mukaisesti: tehtävät siirtyvät kirjastolle, mutta voitot jäävät ulkoistajille.
KIRJALLISTEN, kuten kaikkien kulttuuristen teosten olemus jakautuu kahtia: sisältöön ja julkaisualustaan. Sisältöä tulkitaan lukemalla painettuja ja e-kirjoja, katsomalla elokuvia ja kuuntelemalla musiikkia. Tulkintaa ei voi tehdä ilman fyysistä esinettä tai teknologiaa, jolle sisältö on tallennettu.
JULKAISEMISEN historiassa teknologian muutos oli aluksi varsin hidasta: paperin ja painotekniikan kanssa on eletty jo satoja vuosia. Suuri muutos tapahtui 1900-luvulla, jonka alkupuolella kuvan ja äänen tallennusmenetelmät alkoivat kehittyä. Muutos oli kuitenkin hidasta ja konservatiivista.
LOPULLISESTI rauha katosi 1900-luvun loppupuoliskolla, tietotekniikan vallattua julkaisemisen ja informaation jakelun. Laitteet ja niille tallennetut sisällöt tuntuvat vaihtuvan ja muuttuvan lähes vuosittain koukuttavan markkinoinnin logiikalla: vanhalla laitteella ei tee mitään ja jos tekeekin, niin ei niillä voi kokea uusinta sisältötuotantoa.
PAINETTUJEN aineistojen aikana niiden käytön opetti koululaitos, kirjastojen tehtäväksi jäi aineistojen lainaaminen. Teknologian nopean muutoksen myötä myös julkaisualustat – tekniset välineet – ovat alkaneet kehittyä ja muuttua niin nopeasti, että niiden opettamista on tarjottu kirjastoille. Viime vuosina onkin puhuttu paljon medialukutaidosta ja siihen liittyvien taitojen opettamisesta eräänä kirjaston perustehtävänä.
MITEN laitteiden ja niiden käytön opettamiseen tulisi suhtautua? Kun eri toimijat ovat alkaneet siirtää palvelutehtäviään verkkoon, on esitetty, että kirjastot voivat toimia niiden kansalaisten kotipankkina ja verotoimistona, joilla ei ole varaa hankkia omia laitteita ja verkkoyhteyksiä. Ulkoistaminen tapahtuu nykyisen logiikan mukaisesti: tehtävät siirtyvät kirjastolle, mutta voitot jäävät ulkoistajille.
LAITTEIDEN käytön neuvonnassa tulisi päästä selkeään työjakoon: laitteen myyjä opettaa laitteen peruskäytön ja kirjasto keskittyy siihen, miten eri medioita käytetään erilaisilla teknologioilla. Selkeä ongelma alkaa kirjastolaitokselle olla laitteiden ja niillä jaeltavien sisältöjen kirjo: kaikkiin laitteisiin ja aineistoihin ei enää riitä resursseja. Lisäksi informaation jakelun peruslaki näyttää edelleen toimivan: vanhat välineet ja aineistot eivät häviä vaan niiden rinnalle tulee jatkuvasti uusia tapoja jaella ja tuottaa kulttuurisia aineistoja.
OMAN haasteensa teknologiapainotteisessa ja nopeasti vanhenevassa kulutuskulttuurissa muodostaa se, että tietoteknisten laitteiden ekologinen jalanjälki näyttää edelleen olevan suhteellisen suuri. Goeman ja Norris arvioivat vuonna 2010, että ”yhden e-lukulaitteen käyttämät fossiiliset polttoaineet ja veden- ja mineraalien kulutus vastaavat noin 40–50 kirjan kuluttamaa. Ilmaston lämpenemiseen liittyvä suhdeluku on 100, vaikutukset ihmisten terveyteen ovat tältä väliltä. Kaikkein ekologisin tapa lukea kirjoja on siis kävellä paikalliseen kirjastoon.”
