PITI taas mennä kauas nähdäkseen lähelle. Olen kyllä aina tiennyt, että Suomen kirjastolaitos on maailman huippua, mutta jotkin asiat ovat niin itsestään selviä, että niiden arvo valkenee vasta ulkomailta katsottuna.
PITI taas mennä kauas nähdäkseen lähelle. Olen kyllä aina tiennyt, että Suomen kirjastolaitos on maailman huippua, mutta jotkin asiat ovat niin itsestään selviä, että niiden arvo valkenee vasta ulkomailta katsottuna.
KÄVIMME toimittaja Titta Baerin kanssa Ranskassa kirjastoalan kansainvälisessä IFLA-seminaarissa elokuussa. Esittelimme siellä englanniksi käännettyä Kirjastolehteä ja jaoimme näytekappaleita halukkaille. Lehdet suorastaan vietiin käsistä ja moni sanoi vievänsä sen kotimaahansa kirjastonjohtajalle luettavaksi. Kirjastolehden konsepti on nimittäin ainutlaatuinen: ammattilehtiä on muuallakin maailmassa, mutta Suomen Kirjastolehti on ainoa, jota tehdään ammattijournalistien voimin myös kirjastojen käyttäjille.
AINUTLAATUINEN on myös suomalainen kirjastojärjestelmä. Monet juttelemaan tulleet hehkuttivat Suomen kirjastoja ja hämmästelivät sitä, että kirjastopalvelut ovat meillä ilmaisia. Tai kyllähän maksamme niistä veroja, mutta monissa maissa käyttäjät maksavat veron lisäksi vuosimaksuja.
LYONISSA oli kaunista ja rauhallista, mutta vartijat kaupoissa, metroasemalla ja kirjastossa viestivät siitä, että pinnan alla kytee. Kun kerroin paikalliselle kirjastolaiselle, että Suomessa kirjaston aukioloja on saatu lisättyä itsepalvelukirjastoilla, kuului järkyttynyt vastaus: ”Ei semmoinen toimisi meillä ollenkaan! Kaikki vain rikottaisiin ja varastettaisiin!”
KÄVIMME myös Lumière-museossa, joka sijaitsee Lumièren veljesten lapsuuskodissa. Museon opastuksessa kerrottiin, että veljekset varttuivat virikkeellisessä kulttuuri-ilmapiirissä: vanhemmat kestitsivät harva se ilta kuuluisia taiteilijoita, näyttelijöitä ja muita kulttuurivaikuttajia. Veljeksistä tuli, kuten tiedämme, elokuvan isät. Mutta olisiko heistä tullut, jos he eivät olisi syntyneet rikkaaseen ja kulturelliin perheeseen?
SUOMESSA kuten muissakin Pohjoismaissa on melko turvallista asua ja ihmisiin luotetaan. Laadukkaalla julkisella peruskoululla ja kaikille avoimella kirjastolaitoksella on varmasti osuutensa siinä. Amerikkalainen unelma tunnetaan, mutta Suomessa se taitaa toteutua paremmin. Suomessa periaatteessa kenellä tahansa varakkuuteen katsomatta on mahdollista tulla miksi vain – peruskoulun ja kirjaston ansiosta.
MUTTA meilläkin lukuharrastus periytyy. Niissä perheissä, joissa harrastetaan kulttuuria ja luetaan, kasvaa varmasti todennäköisemmin uusia lumièreja, kuin niissä, joissa kulttuuria ei harrasteta. Vanhemmat, viekää lapsenne kirjastoon ja viettäkää siellä aikaa. Käykää myös niissä parjatuissa, meteliä aiheuttavissa sirkushuveissa (lue juttu kirjaston sirkustirehtööristä tästä). Nekin nimittäin ovat hyvää tekevää kulttuuria.
