Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtaja Sinikka Sipilä nimitettiin elokuussa IFLA:n puheenjohtajaksi. Samalla hänestä tuli seuraavaksi kahdeksi vuodeksi maailman kirjastojen ääni vallanpitäjien keskellä ja eri kulttuureista tulevien kirjastopäättäjien pöydissä.
Kaksi vuotta sitten Sinikka Sipilä valittiin IFLA:n puheenjohtajan tehtävään. Silloin vaali käytiin, paitsi persoonasta, myös näkemyksistä, joita hän edustaa. Ne kiteytyvät niin sanotussa presidentin teemassa. Sinikalla se on Strong libraries, strong societies – Vahvat kirjastot, vahvat yhteiskunnat.
Puheenjohtajan työ, puheet ja toiminta keskittyvät tuon teeman ympärille. Kyse on ennen muuta lobbaamisesta, kirjastojen merkityksen esille tuomisesta presidenttien, ministerien ja asiantuntijoiden keskuudessa. Työtä on harjoiteltu kaksi vuotta varapuheenjohtajana, nyt on aika olla kaksi vuotta lentävä lähettiläs.
Maalta maailmalle
Sinikka Sipilän tie kansainvälisen järjestön huipulle on käynyt pohjoismaiseen tapaan. Takana ei ole aatelissukua, rahaa tai valtaa. Uusi puheenjohtaja on alun perin hauholainen maalaistyttö, joka sai sivistystä kunnallisen keskikoulun ansiosta. Kansainvälistymisen alkeet opittiin kirjeenvaihtokavereita hankkimalla. Ajatus nykyisistä viikonloppumatkoista eurooppalaisiin pääkaupunkeihin oli kuin kuumatkaa olisi suunnitellut. Syrjäkylältä ei lähdetty edes kirkolle kerhoihin.
Sinikan ensimmäinen ulkomainen kontakti oli kirjeenvaihtokaverin saapuminen keskelle hämäläistä suvea. Marokkolaiset pojat ilmestyivät kotipihaan juuri kun tuleva puheenjohtaja oli tuomassa lehmiä laitumelta. Seuraava kansainvälinen koulu käytiin kesätyössä Felixin ketsuppitehtaalla Eslövissä Skånessa ja InterRaililla. Ei siis Erasmus-vaihtoja tai EU-kouluja Strasbourgissa. Siksi kai tasavertainen oikeus sivistykseen on luonnollinen agenda myös korkeimmassa kirjastoalan pestissä. Sinikka Sipilä korostaa varallisuudesta ja taustoista riippumatonta oikeutta yksilön sivistykseen ja sitä kautta koko yhteisön hyvään.
”En ollut aktiivi esimerkiksi opiskeluaikoina. Ehkä opiskelualan valinta kuitenkin kumpusi tarpeesta tehdä hyödyllistä. Samoin vapaaehtoiset työleirit, joihin osallistuin aina kun mahdollista”, Sinikka muistelee opiskeluaikojaan Tampereella.
Työleirit olivat nuorison tapa tavata toisiaan ja tehdä jotain paikallisten hyväksi. Sinikan kokemuksiin kuuluivat esimerkiksi kulttuuritalon maalaaminen Tukholmassa ja maalaiskartanon kunnostus lasten kesäleiripaikaksi Västerbottenissa.
Pakolaisten kirjastonhoitajaksi
Sinikka Sipilä toimi vuosia Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa. Pro gradu -tutkielma vankilakirjastoista valmistui työn ohella 1990 ja samalla kypsyi päätös lähteä kokemaan jotain uutta.
Etelä-Afrikan apartheidia vastustaneen ANC-järjestön ylläpitämä pakolaisten leiri sijaitsi Tansaniassa ja siellä oli Suomen ylläpitämä kirjasto. Sinikka lähti palvelemaan koululaisia ja heidän perheitään kirjastonhoitajana – samaan työhön kuin nykyisen Kirjastot ja kehitys -hankkeen Marjatta Lahti muutamaa vuotta aikaisemmin.
”Ennen lähtöä jännitti erityisesti, miten apartheid-politiikasta kärsineet mustat suhtautuisivat valkoiseen naiseen kirjastossa. Todellisuus yllätti. Arki oli hyvin tasavertaista. Asuimme pakolaisperheiden kanssa yhdessä, samassa rakennuksessa ja elimme tavallista elämää. Tämä auttoi ymmärtämään toisiaan. Ristiriitoja ihmisten välillä toki oli, niitähän on aina. Piti vain olla puuttumatta kaikkeen. Besserwisser-asenne ei sinne sopinut.”
Puuttumattomuus on Sinikan luonteenpiirre, josta hänet tunnetaan myös suomalaisten kirjastotoimijoiden keskuudessa. Sinikka ei käske tai määrää, hän odottaa ihmisten selvittävän ristiriitansa keskustellen ja yhteisymmärrykseen pyrkien.
”Puheenjohtajana toimiessani pyrin saamaan kaikki päätöksen taakse. En ole poliitikko, mutta asiat, joiden parissa työskentelen, ovat myös poliittisia. Esimerkiksi demokratiasta puhuminen ei välttämättä kaikissa maissa edistä tasavertaisuutta. Puhunkin usein mahdollistamisesta. On osattava esittää asiat niin, että se ei saa toista asiaa vastaan vaan edes miettimään sitä.”
Afrikan jälkeen Sinikka pääsi Tuula Haaviston sijaiseksi Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtajaksi. Tuon työn kautta vei tie myös IFLA:n jaostoihin ja hallitukseen, jota tietä korkeimmalle huipulle kuljetaan kotimaisen ja kansainvälisen tuen turvin.
Pienin yhteinen nimittäjä
IFLA:ssa on jäsenjärjestöjä melkein 150 maasta. Kanssakäymisessä on tärkeintä se, mikä kaikkia yhdistää. Sinikka Sipilä korostaa konsensuksen merkitystä.
”Keskustelut ja päätökset koskevat juuri nyt isoja asioita: miten sähköisessä maailmassa sovelletaan tekijänoikeuksia, miten edistää sananvapautta. Kannanotot syntyvät IFLA:n hallituksen ja toimielinten piirissä, puheenjohtaja noudattaa järjestön linjaa.”
”Aikaisemmat puheenjohtajat ovat olleet syntyperäisiä englanninpuhujia ja useimmilla on ollut käytössään palkattu puheiden kirjoittaja. Itse nojaan työssäni taustaryhmään, jossa on suomalaisia IFLA:n jaostojen edustajia sekä kansainvälisiä asiantuntijoita. ”
IFLA:n puheenjohtaja vaikuttaa vierailemalla eri maissa, puhumalla, antamalla haastatteluja ja tapaamalla hallinnon edustajia. Matkoilla ollaan useita kuukausia vuodesta ja isäntämaat laativat niille minuuttiaikataulun. On kunnia saada puheenjohtaja vieraaksi, sillä hänelle järjestetään tapaamisia ministeritasolle. Tällöin isäntämaan kirjastot saavat korkeimman mahdollisen puolestapuhujan, jota ei voi olla ottamatta vastaan.
Etiketti, neulaa ja lankaa
IFLA:n puheenjohtajuus merkitsee oman persoonan muuttumista järjestön keulakuvaksi kahden vuoden ajaksi. Aviomies Keijo saa odottaa rauhallista mökkiaikaa vielä muutaman vuoden. Siksi ajaksi Hämeenlinnan pukuliikkeet ja henkilökohtainen ompelija saavat ahkeran asiakkaan. Kun arvovaltaisen järjestön johdossa on nainen, on matkalle pakattava muutakin kuin tumma puku ja kravatti.
Suomalaiset eivät yleensä pukeudu siihen tapaan kuin kansainvälisissä virallisissa tilaisuuksissa on tapana. Sinikalla ei ole kaapissaan vielä yhtään iltapukua, mutta eiköhän niillekin tule tarve.
”Ulkoministeriöön pitänee olla yhteyksissä eri maiden pukeutumiskulttuurista: minkä mittainen hame, onko huivia, saako olla paljaat käsivarret.”
Toivottavasti garderoobi karttuu puvustolla, jolle on puheenjohtajakaudenkin jälkeen käyttöä. Sinikka Sipilä ennustaa, että vuonna 2015 odottaa kotimaa, eläke ja vaikkapa vesivärimaalaus.
Mikä IFLA?
* International Federation of Library Associations and Institutions.
* Perustettu 1927, yli 1400 jäsentä lähes 150 maasta.
* Edistää korkeatasoisten kirjastopalvelujen saatavuutta ja jakelua.
* Lisää tietoisuutta hyvien kirjasto-palvelujen merkityksestä.
* Pyrkii vaikuttamaan kirjastoja koskevaan lainsäädäntöön ja sopimuksiin.
* Tuottaa tietoa maailman kirjastoista, esim. IFLA Trend Report.
* Edustaa IFLA:n jäsenten etuja maailman-laajuisesti.
* 5 jaosta (Divisions), 43 jaostoa (Sections) edustavat kirjastosektoreita, -palveluja ja asiantuntijuusalueita.
* Ydintoiminnot (Core Activities), esimerkiksi sananvapauteen keskittyvä FAIFE edustavat asioita, jotka läpäisevät koko kirjastoalan.
* Useita erikoistyöryhmiä (Special Interest Groups), jotka nostavat uusia kysymyksiä ja ilmiöitä esiin.
