Kirja-alan toimijat ovat Suomessa vedonneet useita vuosia matalamman verokannan puolesta, jotta sähkökirjat eivät olisi epäsuhtaisessa asemassa painettuun kirjaan.
Ranskan kansalliskokous päätti neljä vuotta sitten laskea sähkökirjan arvonlisäveroa painettujen kirjojen tasolle eli 5,5 prosenttiin, mitä juhlittiin sivistysvaltion päätöksenä. Kun veroa laskettiin 19,6 prosentista reippaasti yli kymmenen prosenttia, sen uskottiin vaikuttavan sähkökirjojen hinnoitteluun, jonka taas uskottiin vaikuttavan positiivisesti kirjojen menekkiin ja lukemiseen.
Iloa kesti runsaat kolme vuotta. Euroopan komissio valitti Ranskan päätöksestä EU:n tuomioistuimeen vedoten siihen, että sähkökirja on kirja vain nimellisesti, oikeasti se on digitaalisesti levitettävä palvelu, jolla pitää olla korkeampi verokanta.
Tänä keväänä komissio sai mitä halusi: Ranskan on nostettava sähkökirjojen vero vähintään 17 prosenttiin. Niin myös Luxemburgin jossa sähkökirjojen vero on ollut Euroopan alhaisin, 3,5 prosenttia.
Google, Amazon ja Apple ovat vuosia kierrättäneet sähkökirjabisnestään juuri Luxemburgin kautta: miksi noudattaa suurimmassa osassa Eurooppaa käytössä olevaa sähkökirjojen arvonlisäveroa (17−25 %) kun voi selvitä 3,5 prosentilla. Mieluummin nämä jätit pitävät 20 prosenttia lisää kuluttajilta saamastaan hinnasta kun antavat sen verottajalle.
Euroopan mittakaavassa sähkökirjojen arvonlisäverossa on kyse useamman sadan miljoonan euron potista. Esimerkiksi Britanniassa ekirjoja myydään vuosittain 400 miljoonalla punnalla ja ekirjojen alv on 20 prosenttia.
Aiemmin alv määräytyi sen mukaan mihin sähkökirjojen myyjä oli rekisteröitynyt. Kun Suomesta tilasi Amazonin kautta sähkökirjan, siitä ei maksettukaan samaa alvia kuin kotimaisista sähkökirjoista (24) vaan Luxemburgin 3,5 prosenttia.
Tämän vuoden alusta veron suuruuden on ratkaissut ostajan kotimaa. Eli vaikka Amazonista tilattavasta ekirjasta maksetaan Suomessa sama alv kuin kotimaisista sähkökirjoista, Amazonin verohyöty poistuu kunkin maan verottajan eduksi.
Komission pyrkimyksenä on yhtenäistää eri maiden verokannat, mutta halusiko se myös vaikuttaa nettijättien verojärjestelyihin? Totta kai halusi. Mutta samalla se taitaa tulla vaikuttaneeksi myös sähkökirjojen lukemiseen Suomessa ja muualla Euroopassa.
Kirja-alan toimijat ovat Suomessa vedonneet useita vuosia matalamman verokannan puolesta, jotta sähkökirjat eivät olisi epäsuhtaisessa asemassa painettuun kirjaan (vero 10 %) ja jotta sähkökirjamarkkina kehittyisi samaan aikaan kun painettujen kirjojen kokonaislevikki laskee. Samaa toivetta verohelpotuksista ovat vaatineet lehtiä julkaisevat mediatalot tänäkin keväänä Viestinnän keskusliiton ja mm. Pauli Aalto-Setälän suulla.
Alan vetoomuksiin on suhtauduttu Suomessa retorisella sympatialla: kirjan kulttuurinen merkitys tunnustetaan, mutta ponnistuksia sähkökirjan tilanteen parantamiseksi ei ole valtiollisella tasolla tehty. Hetemäen työryhmä päinvastoin päätyi pohtimaan painetun kirjan arvonlisäveron nostamista.
Kun suurella osalla kulttuuripalveluista on alempi verokanta, miksei sähkökirjalla? Suomessa sähkökirjojen osuus kirjamarkkinasta on alle prosentin, joten suuresta verokertymästä ei puhuta. Miksi vaikkapa taksit ja hotellit selviävät alle puolella sähkökirjojen alv:sta?
Eurooppalaiset kustantaja-, kirjakauppa- ja kirjailijaliitot tuomitsivat tuoreeltaan EU:n komisson linjan yhteislausunnolla, jossa tähdennettiin ettei kirjan formaattien eikä levityskanavien välille ole mieltä tehdä eroa. Niin ikään toivottiin että komissio suostuisi näkemään teknologian kehityksen merkityksen kirja-alalle, eikä hidastaisi sähköisen kirjan leviämistä.
Suomen kannalta komission päätöksellä voi olla se seuraus, että taistelu sähkökirjan alv:n alentamisen puolesta hiipuu. Mitä järkeä on taistella veron alentamisen puolesta, kun EU:n tuomioistuin kuitenkin sanoo viimeisen sanan? Kun Ranska pystytään pakottamaan kolminkertaistamaan sähkökirjan alv, mitä mahkuja meillä olisi yksin päättää pudottaa sähkökirjojen nykyinen alv vaikkapa taksimatkan alvin tasolle?
Emme me tosin yksin olekaan. Italia ja Malta päättivät pudottaa sähkökirjan alv:n viime joulukuussa samalle tasolle kuin painetun kirjan (Italia 22 prosentista neljään, Malta 18 prosentista viiteen). Nyt päätös taitaa jäädä vaille toteuttamista, sillä EU:ssa ei maakohtaisia eroja suvaita kuin parin pinnan verran 20 prosentin molemmin puolin.
Mutta jo se voisi terästää sähkökirjan leviämistä Suomessa, että prosentin pudottaisi 24:stä 17:ään. Tähän olisi taloudellisiakin mahdollisuuksia, sillä verottajan alv-tulot ulkomaisilta sähkökirjakaupoilta moninkertaistuvat tästä vuodesta eteenpäin. Sikäli ei hyvältä kuitenkaan näytä, sillä Korkein oikeus katsoi Unionin tuomioistuimen vahvistamana loppuvuodesta 2014, ettei sähkökirjalla ole perusteita alempaan verokantaan (KHO:2014:199).
Jos sähkökirjaa halutaan Suomessa kohdeltavan samanarvoisesti kuin painettua kirjaa, vetoomukset on kohdistettava tietysti lainsäätäjään eikä lain toteuttajaan. Mutta eipä sähkökirja edes vilahtanut eduskuntavaaliehdokkaiden puheissa, hallitusohjelmasta puhumattakaan. Ja eduskunnan sijasta parempi maali on Bryssel.
Ruotsissa ei ole luovutettu: tässä kuussa alkaa kustantajien ja kirjailijoiden vetämä, sikäläisiin europarlamentaarikkoihin kohdistuva painostuskampanja, jolla pyritään vaikuttamaan ekirjan verotukseen.
Ranskan kustannusyhdistys reagoi sähkökirjan verotusta koskevaan päätökseen käynnistämällä keväällä kampanjan #thatisnotabook / #thatisabook, jolla se haluaa kerätä huomiota sosiaalisessa mediassa siihen mielestään absurdiin eroon, jonka päätös kirjan ja ekirjan välille tekee. Että miten vain toinen on kirja, mutta toinen ei, vaikka sisältö on täysin sama.
Jos kaikissa EU-maissa on sama tahtotila, asiassa voi vielä tapahtuakin muutos. Sen on huomannut myös komission presidentti Jean-Claude Juncker, joka toukokuussa ilmoitti komission ehdottavan ensi vuonna digitaalisten lehtien ja kirjojen verotuksen alentamista.
Kirjoittaja on kustannuspäällikkö
