Omakustanteita tarjotaan kirjastoille tasaiseen tahtiin. Millä perusteilla ne päätyvät kirjaston hyllyyn?
Omakustannekirjalla on vähän epämääräinen maine. Pahimmillaan se on pitkäpiimäinen, kirjoitusvirheitä vilisevä sukutarina, jolla ei ole paljoakaan yleistä merkitystä. Parhaimmillaan voi käydä kuten Juha Vuorisen Juoppohullu-kirjalle, joka ei kelvannut kustantamoille, mutta löysi yleisönsä Vuorisen oman yrityksen kautta.
Moderni digitekniikka mahdollistaa pienten ja edullisten painosten ottamisen, joten omakustanne on yhä useamman ulottuvissa. Aina se ei ole kustannusyhtiön hylkäämä tekele, vaan se voi olla myös tekijän tietoinen ratkaisu, jolla on haluttu välttää kaupallisen tahon vaatimuksia esimerkiksi sisällön suhteen.
Mutta päätyvätkö omakustanteet kirjastoihin ja jos, miten? Kysyimme asiaa Kajaanista, Raahesta, Petäjävedeltä ja Tampereelta.
”Kaikki omakustanteet pääsevät Kajaanin kaupungin kirjaston hyllyyn, mikäli niiden aihe liittyy Kainuuseen tai tekijä on kainuulainen”, Kajaanin kaupunginkirjaston kirjastonhoitaja Heli Kovala sanoo.
”Asiakkaamme ovat erittäin kiinnostuneita alueemme kirjallisuudesta. Jos lehdessä on ollut kainuulaisesta kirjasta juttu, seuraavana päivänä kirjaa jo kysytään. Ei ole ihan harvinaista, että esillä olleeseen omakustannekirjaan on myös varauksia.”
Ulkopuolista tärppää harvoin
Omakustanteina tarjotaan Kajaanissa niin runoja, romaaneja kuin tieto- ja sukukirjoja. Jonkun verran tulee myös lastenkirjoja ja paikallisuutta käsittelevää musiikkia.
Kirjasto maksaa omakustanteista jotakuinkin sen, mitä tekijä pyytää.
Mikäli omakustanne ei liity Kainuuseen, Kovalan mukaan tarjottua teosta harkitaan tapauskohtaisesti. Joskus Kainuun ulkopuolelta tullutta tekijää tärppää, useimmiten ei.
Raahessa tai Petäjävedellä on hieman tiukempi omakustanteiden hankintalinja.
”Valitsen harkinnan mukaan. Kirjalla pitää olla jonkinlaista yleistä merkitystä”, Ritva Nikula Raahen kaupunginkirjastosta sanoo.
Petäjäveden kirjaston johtaja Heli Laitisella kriteerit omakustanteita valittaessa ovat melko samat kuin muidenkin kirjojen kohdalla.
”Pohdin, onko meillä se tyyppistä kirjallisuutta ennestään. Joskus otan riskin ja katson, lähteekö tietty kirja kiinnostamaan paikallisia”, hän sanoo.
Raahen kirjastoon tarjotaan omakustanteita silloin tällöin. Petäjäveden kirjastoon kirjatarjouksia tulee tasaiseen tahtiin, puhelimitse, sähköpostilla, joskus kirjeelläkin.
Omakustanteita tarjoavat paitsi kirjailijat itse, myös omakustanteita tekevät yritykset.
”Myös Kirjavälityksen listalla on nykyään omakustanteita”, Nikula sanoo.
Kotiseutukokoelmaan
Omakustanteiden tekijöille lohduttavaa lienee se, että jokainen niin Raahen kuin Petäjävedenkin aluetta käsittelevä kirja pääsee kirjaston kotiseutukokoelmaan. Petäjävedellä kotiseutukokoelmasta voi myös lainata.
Näin siis pienemmissä kirjastoissa, mutta miten on isompien laita? Kysytään Tampereelta.
”Kirjastomme velvollisuus on koota pirkanmaalaista kirjallisuutta. Mikäli kirjailija asuu Pirkanmaalla tai julkaisussa on kuvattu Pirkanmaan alueeseen liittyviä asioita, julkaisu päätyy vähintään kotiseutukokoelmaan”, toimistoesimies Sinikka Rynkä-Hokkanen sanoo.
Lainaushyllyyn omakustanteita menee harkinnan mukaan.
- Omakustanteet puhuttavat eri puolilla Suomea. Ari H. Heinonen on kirjoittanut omakustanteista Lapin Kirjallisuusseuran jäsenlehdessä. Pääkirjoituksen pääset lukemaan tästä linkistä: http://www.maantiesusi.net/?page_id=1771
