Kirjasto hyötyy algoritmeista, mutta sen pitää toimia myös niistä välittämättä.
Tekijänoikeusjärjestö Sanasto julkaisi viime vuoden lopulla ensimmäistä kertaa tietoa kirjastojen lainatuimmista teoksista. Vuoden 2019 lainatuin oli Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kirja Tatu ja Patu, elämä ja teot.
Tämä ei ollut kirjastomaailmalle yllätys, sillä lastenkirjat ovat kaikkialla suosituimpia. Yllättävää oli se, että Tatu ja Patu ovat rakentaneet imperiumin. Peräti viisi kymmenestä lainatuimmasta lastenkirjasta oli Tatu ja Patu -sarjaa.
Kirjailija Aino Havukainen vastaa puhelimeen vieläkin häkeltyneen kuuloisena.
“Tieto tuli aivan puskista. Vuoden lainatuin kirja on arvokkain juttu, jonka olemme kokeneet, vaikka kirjamme ovat saaneet kaikenlaisia palkintoja.”
Havukaisen mukaan kirjan lainamääriä selittää se, että se sisältää sekä asiaa että huumoria.
”Tatu ja Patu -kirjat ovat koko perheen juttu. Myös vanhemmat lukevat niitä mielellään ja voivat nauraa yhdessä lapsen kanssa.”
Kirjastoista julkaistu uusi data lainatuimmista kirjoista on huippukiinnostavaa. Sitä tutkiessa herää ajatus siitä, miten data ohjailee yhä enemmän kulttuurin kysyntää ja tarjontaa. Tuore Netflixin dokumentti The Social Dilemma kertoo, miten sosiaalisen median yhtiöt ovat käytännössä rakentaneet koko bisneksensä ihmisistä kerättävän datan varaan.
Algoritmit tietävät pelottavan tarkasti mistä pidämme. Ne ohjaavat yhä enemmän kuluttamaan sellaista sisältöä, josta pidämme varmuudella. Suosituimmat teokset pääsevät datan avulla yhä paremmin esiin ja vähemmän suositut painuvat marginaaliin. Algoritmi ei ymmärrä vanhaa sanontaa, jonka mukaan vaihtelu virkistää.
Jos uusi data alkaisi ohjata kirjastojen arkea, pian hyllyt olisivat pullollaan pelkkää Tatua ja Patua.
On tärkeää, että tarjolla on luettavaa, jota on tarjolla algoritmien ja tilastojen, eli toisin sanoen datan, ulottumattomissa. Tätä mieltä on tässä lehdessä haastateltu datan asiantuntija Matti Kangaskoski, jonka haastattelun voi lukea tuoreesta Kirjastolehdestä.
Kirjastolla on loistava tilaisuus kehittää toimintaansa lainatuimmista kirjoista saadun datan avulla. Silti kirjastoissa pitää muistaa säilyttää myös datavapaita vyöhykkeitä.
