Linnea Peurakoski vaihtoi kemian ja biologian opettajan töistä kirjastotyöhön. Hän yllättyi siitä, miten paljon kirjastossa saa oppia uutta.
”Puolisoni mainitsi minulle, että jo silloin kun aloimme seurustella 14 vuotta sitten, sanoin, että haluaisin olla joskus töissä kirjastossa”, sanoo Linnea Peurakoski, 36, ja naurahtaa.
Istumme Helsingin keskustassa kahvilan terassilla lämpimänä elokuun päivänä. Peurakoskella on arkivapaa.
Hänen lapsuuden haaveensa oli tulla eläinlääkäriksi, jonka vuoksi hän keskittyi lukiossa luonnontieteisiin. Hän ei kuitenkaan päässyt opiskelemaan eläinlääketieteelliseen, mutta läpäisi pääsykokeen kemian laitokselle.
”Sitten vain jäin sinne. Totesin, ettei minusta taida olla tutkijaksi, mutta opettajaksi voisin ryhtyä.”
Peurakoski valmistui kemian ja biologian aineopettajaksi vuonna 2012. Hän ehti opettaa viiden vuoden ajan seitsemässä eri yläkoulussa pääkaupunkiseudulla, kunnes jäi vanhempainvapaalle.
”Tykkäsin opettamisesta valtavasti. Nuoret olivat ihania.”
Hän ei kuitenkaan enää halunnut jäädä opettajaksi, koska jatkuvasti uuteen kouluun vaihtaminen kävi raskaaksi.
”Kun sain lapsen, tajusin, etten halunnut käyttää iltojani kotona siihen, että suunnittelen oppitunteja ja tarkistan kokeita.”
Vanhempainvapaan jälkeen hän meni puoleksitoista vuodeksi töihin start up -yritykseen, joka kehitti materiaaleja lasten tiedekasvatukseen.
”Pidin paljon materiaalien kehittämisestä ja sitten testaamisesta päiväkodeissa. Huomasin kuitenkin, ettei toimistotyö ole juttuni. En jaksa istua paikallani, ja lisäksi myyntityö on minulle epäluontevaa.”
Peurakoski irtisanoutui ja alkoi miettiä jotain uutta.
Ilahduttava havainto
Moni Peurakosken tuttu oli töissä kirjastossa, ja hän oli kuullut heiltä työn luonteesta.
Hän lähetti avoimia hakemuksia eri kirjastoihin, ja sattumalta Espoon kaupunginkirjastossa oli oppisopimuspaikkoja auki syksyllä 2021.
Peurakoski työskenteli kaksi vuotta oppisopimuskoulutuksella kauppakeskus Ison Omenan kirjastossa. Kuukaudesssa oli pari etäopiskelupäivää Keudaan tieto- ja kirjallisuuspalvelujen ammattitutkinnon suorittamista varten.
Pari vuotta myöhemmin Peurakoski aloitti vakituiset työt Töölön kirjastossa. Ilokseen hän huomasi, että viihtyy kirjastossa hyvin. Hän työskentelee lastenosastolla.
”Lastenosastolla on sopivan vilkasta. Sen ikkunat ovat vieläpä Topeliuksen puiston puolelle, joten maisema on hieno.”
Myös työyhteisö on ollut mukava.
”Työ muistuttaa itse asiassa aiempaa opettajan työtäni, koska samalla tavalla kirjastossa kohtaan lapsia, nuoria ja heidän vanhempiaan. Suunnittelen koululuokkien vierailuja ja satutuokioita. Pidän siitä, että kirjastossa saan olla paljon jaloillani, ja koulussakin opetin harvoin istualtaan.”
Uuden opettelua
Linnea Peurakoski yllättyi siitä, miten paljon kirjastossa pääsee opettelemaan uutta.
”Olen opetellut käyttämään uudestaan ompelukonetta ja saumuria, koska meillä on niitä asiakkaiden käytössä.”
Hänet yllätti myös kesäloman ja joululoman alkuihin osuva palautuskirjojen tulva.
”Silloin kirjastojen hyllyt ovat aivan täynnä, ja meillä on apuna tulvakärryjä ja tulvahyllyjä.
Kirjastoilla on oikeasti niin paljon aineistoa, ettei se kaikki mahdu kerralla mihinkään.”
Kotona Peurakoski ei ole jämpti siisteydestä, mutta töissä hän on tarkka siitä, että aineisto on järjestyksessä hyllyissä ja näyttää kutsuvalta.
”Tykkään käsitellä kirjoja mekaanisesti ja hoitaa kokoelmaa. Minusta on ihanaa myös se, että välillä vain hyllytän tai puran kirjakuormaa, ja saan hiljaa miettiä omiani.”Peurakoski haluaisi korjata sen väitteen, että koska kirjastotyö on asiakastyötä, töihin haluavan tulisi ehdottomasti olla sosiaalinen.
”Täällä voi hyvin olla myös angstinen introvertti. Toki jos on alalla, jonka aihepiiristä on innostunut, se auttaa ihmisten kohtaamisessa.”Peurakoski on huomannut, että moni palaa kirjaston asiakkaaksi siinä vaiheessa, kun saa omia lapsia. Hän pohtii, miten kirjastoihin saisi kävijöiksi enemmän myös lapsettomia, työikäisiä aikuisia.
Bloggaajataustan hyödyt
Linnea Peurakoski tunnetaan vuonna 2011 aloitetusta Kujerruksia-blogista, joka pyöri vuosien ajan kymmenen kärjessä Cisionin julkaisemassa Suomen suosituimpien kulttuuriaiheisten blogien listalla.
”Opiskelin silloin luonnontieteitä Helsingin yliopistossa, ja minulla meni hermot pelkkään tieteelliseen kirjoittamiseen. Nykyisin blogini on aika hiljainen, mutta julkaisen usein Instagramissa. Tarkoitukseni on elvyttää blogia.”
Sosiaalisen median osaamisesta on hyötyä kirjastossa. Peurakoski päivittääkin välillä Töölön kirjaston somea.
”Olen lukenut kirja- ja kulttuuriblogeja yli kymmenen vuotta, ja vaikka en olisi itse lukenut jotain kirjaa, olen lukenut siitä muiden arvioita. Näen kirjagramista myös uusimmat lasten- ja nuortenkirjallisuuden ilmiöt. Olen jatkuvasti kartalla siitä, mitä kirjamaailmassa tapahtuu.”Peurakosken seitsemänvuotias lapsi on aloittanut ensimmäisen kouluvuotensa edellisellä viikolla.
Peurakoski tekee kuusituntista työpäivää ainakin lapsen ensimmäisen kouluvuoden ajan. Kun kirjastossa työn ja vapaa-ajan raja on selkeä, hänelle on jäänyt aikaa lapsen ja koirien kanssa puuhasteluun, kulttuuririentoihin ja tanssi- ja laulutunteihin.
