Toimittaja-kirjailija Piia Leinon mieli saattaa pursuilla ideoita, vaikka teksti olisi lepotauolla. Vastaan voi tulla asioita, joista on kirjoittaessa apua.
”Kaverini lähetti minulle vähän aikaa sitten jutun, jossa kerrottiin, kuinka kukkien terälehtiä voisi käyttää toppatakin täytteenä. Sellaisista syntyy uusia ajatuksia.”
Piia Leino tunnetaan siitä, että hän kirjoittaa tulevaisuuden maailmasta.
Leinon toinen romaani, vuonna 2018 julkaistu ja muun muassa EU:n kirjallisuuspalkinnon voittanut Taivas on dystopia sisällissodan runnomasta Helsingistä. Niin Taivas kuin huhtikuussa ilmestyvä Yliaika sijoittuvat 2050-luvulle.
Tekemistä riittää
Leinon arkea sanelevat aivan muut asiat kuin keskeneräiset romaanit. Kaksi lasta, puoliso, koira ja osa-aikainen työ uutistoimituksessa merkitsevät sitä, että tekemistä riittää.
Aamut alkavat koiran lenkittämisellä. Perheessä työnjako toimii niin, että aamulenkistä huolehtii äiti ja iltalenkistä isä. Myös lapset on huolehdittava kouluun.
Seuraava askel riippuu siitä, onko edessä päivätöitä vai kirjoittamista. Kun kirjoittamiselle on aikaa ja rauhaa, Leino pyrkii hoitamaan välttämättömät velvollisuudet alta pois ja vasta sitten istuu tietokoneen ääreen.
Koneen ääressä ei ihmetellä vaan toimitaan. Ideointi tapahtuu muualla ja ajatukset kypsyvät päässä silloinkin, kun niitä ei aktiivisesti etsiskele.
”Saan ideoita koiran kanssa lenkillä. Toki pieniä asioita juolahtaa mieleen kirjoittaessakin, mutta juonenkäänteitä ja suuria linjoja ajattelen silloin, kun en ole koneella.”
Asiat järjestyvät
Luomistyölle ei ole loputtomasti aikaa, joten kirjoittaminen tuntuu palkinnolta.
Kirjoittaminen on Leinolle myös pakopaikka. Kotona täytyy siivota ja maksaa laskuja ja täyttää jääkaappia, mutta romaanin sivuilla voi luoda uusia maailmoja vailla vaivannäköä.
”Asiat järjestyvät helpommin. Sohvan värin voi vaihtaa tuosta vain, tai vaikka siirtyä toiselle vuosikymmenelle.”
Leino kirjoittaa vain sellaisia kirjoja, joita hän haluaisi itsekin lukea. Jos tekeminen takkuaa, lähestymiskulmaa täytyy muuttaa niin, että kiinnostus herää.
”Kirjailijan työ on huono ja parhaimmillaankin epävarma tulonlähde. Jos sitä ei tee ilokseen, sitä ei kannata vääntää väkisin.”
Vinkki:
Älä jää jumiin koneen äärelle. Liiku luonnossa tai tee jotain muuta miellyttävää ja samalla houkuttele pehmeästi asioita ja aihepiirejä esiin.
