SUOMALAISEN voi olla vaikea kuvitella millaista olisi, jos ei olisi kaikille avointa kirjastolaitosta. Useimmat meistä rakastavat kirjastojaan, joillakin on kirjastoon välinpitämätön suhde ja jotkut elämässään menestyneet saattavat pitää kirjastoa turhakkeena, jota verorahoilla ei pitäisi rahoittaa. Jälkimmäiset pitävät kirjastoa vain kirjalainaamona, jota he eivät tarvitse, koska heillä on varaa ostaa omat kirjansa.
MUTTA kirjasto on paljon muutakin.
SE ON paikka, jonne kuka tahansa voi mennä leimautumatta. Sitä käyttävät niin rikkaat kuin köyhätkin. Siellä voi vain olla, eikä kukaan tule myymään mitään.
SE KANNUSTAA lapset lukuharrastuksen pariin ja opettaa ikäihmisille tietojenkäsittelytaitoja ja avaa heille pääsyn sosiaaliseen mediaan.
SE SÄILYTTÄÄ ja arkistoi kansakuntamme historiaa ja kollektiivista muistia.
SIELTÄ VOI lainata kirjoja, leffoja, musiikkia, pelejä, liikuntavälineitä ja joissain tapauksissa myös poran.
SIELLÄ VOI voi lukea itsekseen ja jopa koiralle. Siellä voi pelata, surffailla netissä, tehdä töitä, digitoida vanhat valokuvansa ja vhs-kasettinsa ja joissain paikoissa voi rämpytellä kitaraa tai pimputella pianoa.
SIELTÄ VOI vuokrata kokoustilat ja sinne voi viedä lapsensa kuuntelemaan satutuntia tai käydä itse vaikka lukupiirissä.
JA LOPULTA, kirjastoihmisiä lainatakseni, kirjasto ei ole vain fyysinen tila, se on mielentila.
SEN pitäisi aina olla lähellä. Kaikilla ei ole autoa tai kykyä kulkea omatoimisesti julkisilla päästäkseen kaukana sijaitsevaan kirjastoon. Lähikirjaston kynnys on matala niillekin, joille se muualla on korkea.
LÄHIKIRJASTOJA lakkautetaan, kun kuntia yhdistetään. Joissain tapauksissa lakkauttamiselle on hyvät perusteet – jos esimerkiksi uusi ja toimivampi kirjasto sijaitsee ihan lähellä. Silloin on järkevämpää keskittää resurssit yhteen hyvään, kuin kahteen heikosti toimivaan kirjastoon. Useissa kunnissa kirjaston osuus budjetista on alle prosentin, ja on aika surullinen ajatus, että siitäkin pitäisi vielä nipistää. Kirjastot tuottavat hienoja palveluja todella kustannustehokkaasti.
KIRJASTOJEN on saatava riittävästi määrärahoja, että ne voivat pysyä maailman parhaina. Muussa tapauksessa kirjastosta tulee paikka, jota parempiosaiset vierastavat. Silloin alkavat määrärahat tippua entisestään ja lopulta olemme tilanteessa, jossa meillä ei ole kaikille avointa kirjastoa.
SELLAISIA maita on. Niitä maita kutsutaan kehitysmaiksi tai diktatuureiksi. Pidetään huoli siitä, että Suomen kirjastolaitos pysyy jatkossakin maailman parhaana. Kirjasto on jokamiehen oikeus.
Ps. Kirjastolehden facebook-sivuilla voit käydä keskustelua kirjastoammattilaisten ja kirjastonystävien kanssa! https://www.facebook.com/Kirjastolehti
PPs. Olemme myös Twitterissä! https://twitter.com/Kirjastolehti
AIKAISEMMAT PÄÄKIRJOITUKSET:
Kirjastolehti 2/12: Pitsalla Roomassa:
http://www.suomenkirjastoseura.fi/kirjastolehti/pitsalla-roomassa/
Kirjastolehti 1/12: Rokote joka tepsii
http://www.suomenkirjastoseura.fi/kirjastolehti/rokote-joka-tepsii/
