Kaikkien kirjastoammattilaisten kantaäiti Helle Kannila (1896 - 1972) olisi kirjoituksistaan päätellen tänäkin päivänä asian ytimessä..
Satakaksikymmentä vuotta syntymänsä jälkeen kaikkien kirjastoammattilaisten kantaäiti Helle Kannila olisi kirjoituksistaan päätellen huomattavasti vähemmän eksyksissä kuin moni myöhempien aikojen kirjastotyöläinen. Useat hänen ajatuksistaan sopivat myös tämän päivän keskusteluihin, joihin Helle osallistuisi varmasti blogitekstejä, twiittejä ja instagram-kuvia käyttäen.
#poistotkunniaan
Kannila on asioiden ytimessä ruotiessaan kirjastojen haluttomuutta poistojen tekemiseen: kokoelmatyöllä on raikastava vaikutus!
“Rohkea kirjaston karsinta voi suorastaan ihmeellisesti muuttaa kirjaston sävyä ja miellyttävyyttä. Vanhentuneet kirjat hämmentävät ja johtavat asiakkaita harhaan. Kaiken lisäksi ne sisältävät vääriä tietoja”, varoitti Kannila vuonna 1928.
#OPS1935
Kirjastoa Kannila piti edullisena ja tehokkaana “koulun opetusvälineenä”. Uusissa opetussuunnitelmissa korostuva tiedonhaun ja -hankinnan integrointi oppimissisältöihin oli jo vuonna 1935 nähtävissä Helle Kannilan kaavailuissa. Hyvä olisi, jos “pieniä tiedonhakutehtäviä siroteltaisiin joskus muun opetuksen lomaan”.
Kannila näki jo vuosikymmeniä sitten, että kaikissa kouluissa pitäisi olla “hyvin varustettu, huolellisesti valikoitu ja taitavasti hoidettu oppilaskirjasto”. Pelkkä kirjakokoelma ei siis riitä, ammattilaisia tarvitaan toiminnasta huolehtimaan. Vinkkareiden esivanhempanakin häntä voisi pitää, koskapa hän ehdotti, että “kirjallisuutta ja lasten sielunelämää tuntevia viisaita ihmisiä” tarvitaan seuraamaan ja esittelemään lastenkirjallisuutta yleisölle.
#kirjastonrooliyhteiskunnassa
Vuonna 1919 Helle Kannila puuttui kirjastoalan ja -palveluiden näkyvyyteen, tavallaan siis ammattikunnan imagoon ja markkinointiin. Koska vaikuttavuus – kansanvalistus, kansalaisten henkisen tilan kohentaminen ja kansantalouden tukeminen – on tärkeintä, turha vaatimattomuus ei ammattikuntaa kaunista. “Liian kauan on jo kirjastoväki maassamme ollut vaatimattomista vaatimattomin, nyt ei meillä ole oikeutta olla sitä enää, sillä emmehän aja asiaamme itsemme vuoksi vaan kansamme tähden.”
Sodan jälkeisessä Suomessa oli Kannilan mukaan vallalla “kielteinen, voivotteleva suhtautuminen nykyaikaan ja samalla tulevaisuuteenkin”. Hän näki kirjastoilla tärkeän tehtävän sillanrakentajina vanhan ja uuden välillä; kirjastot jakavat luotettavaa, oikeaa tietoa, ne rohkaisevat ihmisiä ja luovat uskoa tulevaisuuteen.
Ihan paikallaan on tänään sekin Kannilan neuvo, jonka mukaan kirjastojen tehtävänä on “kaiken rikkinäisen keskellä edistää ennakkoluulotonta totuuden etsintää, rehellistä tutkimustyötä, suvaitsevaisuutta ja sovinnollisuutta”.
Lähde: Kaikessa täytyy olla vähän hulluutta http://www.kaapeli.fi/kannila/kannila.html
Helle Kannilan syntymästä tulee 120 vuotta toukokuun 20. 5.2016.
Helle loi kirjaston… Helle Kannila 120 vuotta Seminaari Tampereen yliopistossa 20.5.2016 klo 12–17 ls. Pinni B1096
